Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 723 muun seuraajan joukkoon

Lukijoita

Twitter

Viimeinen treeni ennen SM-kisoja

Viimeiset herkistelyt ja sitten lauantaina suden suuhun! Seuraava kiintopiste on perjantai klo 17 punnitus Äänekoskella, ja sen jälkeen tankkaus. Aamupaino tänään 83.9 類

Lainaukseksi sopii: ”Woooaah!!” -Glenn Danzig

Kahvakuula + vohveli superleiri!

Tulossa keväällä/kesällä: Kahvakuula + vohveli superleiri! 😀 Järkkään kulttuurikahvilamme (@arkikulta) pihalla kahvakuulaleirin heti kun ilmat sallivat. Ohjelmassa on siis ohjatut treenit jonka jälkeen on tarjolla herkullista vohvelia. En ole hionut vielä session yksityiskohtia loppuun asti mutta suunnilleen näin. Ja toi superleirikin on työnimi. Joka tapauksessa, hikitakuu ja herkkutakuu! Jos haluat saada tarkemmat tiedot viestillä niin laita viestiä, infoan heti kun aikataulut ja hinnat selviävät 😀💪 #kahvakuulaharjoittelu #kahvakuulatreeni #kahvakuula #vohveli #vohvelikahvila #arkikulta #hyvinkää

Yhteen asiaan keskittyminen

Tykkään kisatreeneistä ja sellaisesta perus lajitreenistä, jossa on about tällainen kaava: – hyvät lämmittelyt
– se tärkein tekeminen, eli mulla nyt LC, ja se tänään osissa eli rinnalleveto ja työntö erikseen
– sitten tukijutut ja kevätjuhlaliikkeet

Ja se, mitä seurataan/mittaroidaan on vain se tärkein tekeminen. Tykkään tästä kuviosta siksi että voi ladata keskittymistä vain yhteen asiaan, kaikki tähtää sen tärkeimmän jutun parhaaseen mahdolliseen tekemiseen. Sen jälkeen voi rauhassa puuhata muuta jaksamisen tai ohjelman mukaan. Sovelsin viime kesänä samaa rinnalleveto+kyykky+punnerrus -yhdistelmään, ja katuliikunnassa dippeihin ja leukoihin.

#

kahvakuula #kahvakuulaurheilu #kettlebell #kettlebellsport

Hyvää 10v syntymäpäivää Hyvinkään Ryhti ry !

Hyvää 10v syntymäpäivää Hyvinkään Ryhti ry !! Mä, Niina ja Kalle perustettiin Ryhti tasan 10v sitten, koska puistotreeneissä oli alkanut jo käydä porukkaa säännöllisesti ja teki mieli laajentaa ja vakiinnuttaa toimintaa. Alunperin aloitin ilmaisten ja avointen puistotreenien vetämisen Niinan idean pohjalta, koska olin valitellut että ”ei ole salia ja treenikavereita”. Sen jälkeen seura on elänyt vaikka mihin suuntiin ja on ollut hienoa seurata kaikkia nostajia ja tekijöitä. Paljon onnea seuralle myös tulevaisuuteen! 😀💪❤️🔥

Alunperin Ryhdin nimi oli Hakalanmäen Ryhti, ja ekan kerran Ryhtiä on edustettu 2006 kahvakuulaurheilun MM-kisoissa Latviassa. Hassua, koska seuraa ei ollut vielä olemassa kuin ideana. Idea syntyi joskus 2000, parin nuoruuden kaverin kanssa, olimme asuneet lapsina Hakalanmäessä (asuinalue Hyvinkäällä), ja perustimme ”seuran” koska olimme oppineet tykkäämään liikunnasta myöhemmällä iällä vaikka se ei oikein yläasteella maistunut. Myöhemmin kun aloitin kahvakuulatreenin, kysyin muilta ”alkuperäisjäseniltä” että voinko käyttää nimeä kisoissa ja sain luvan. Eli Latvian kisoissa piti ilmoittaa joku seura, ja ilmoitin siis Ryhdin, ja piti sit tehdä tietty t-paidat ja hupparit.

Joka tapauksessa Ryhdin virallinen taival alkoi 2010, ja sai Hyvinkään Ryhti -nimen 2016. 🔥😀

#kahvakuula #kahvakuulaurheilu #ryhti #hyvinkää #hyvinkäänryhti

Rinnalleveto ja työntö – parasta hauistreeniä?

Rinnalleveto ja työntö – parasta hauistreeniä?

Tässä erikseen rinnallevetoa ja työntöä, kuvasin pari pätkää jotta termit tulisivat tutuiksi niille, jotka eivät ole kehdosta saakka nostaneet kahvakuulia. Ensin on kaksi pätkää työntöä ja sitten kaksi pätkää rinnallevetoa. Lopussa vielä vakuuttavuuden lisäämiseksi yksi pt-posetus ja yksi nolo hauiskuva.

Työntö ja rinnalleveto ovat kumpikin hyviä koko kehon liikkeitä, ja yhdistettynä varsinkin. Rinnalleveto ja työntö, eli clean&jerk eli Long Cycle on myös yksi kisanosto. Rinnallevedossa aktivoituu kehon takaosa ja HAUIKSET, työnnössä taas enemmän ns hyppylihakset, koska siinä ponnistetaan jaloilla ja lähetetään kuulat vauhdilla ylös ja otetaan kiinni.

Nämä kumpikin ovat todella hyviä liikkeitä ihan kuntoilumielessä, ja rinnalleveto ja työntö tietty myös. Voi myös varioida ja tehdä rinnalleveto + punnerruksen, eli ilman jalkojen apua kuulat pään päälle rinnalta. Tai, rinnalleveto + kyykky + punnerrus, jos haluaa haastaa kunnolla. Ja voi toki tehdä myös yhdellä kuulalla, tässä käytössä 2 20kg kuulaa.

Jos lähtisin opettelemaan alusta, niin lähtisin ensin yhdellä kuulalla harjoittelemaan rinnallevetoa, sitten punnerrusta ja kyykkyä, sekä vauhtipunnerrusta ja työntöä. Testaa ja nauti! 😀

#kahvakuula #kahvakuulaurheilu

Nurinkurinen kehonkuva?

Olisiko aikaa jutella hetki nurinkurisesta kehonkuvasta? Vähän jo etukäteen hävettää mutta menköön. Kun aloittelin uudelleen viime kesänä enemmän treenailemaan, kävin läpi vanhoja kuvia ja myös vanhoja kisatuloksia. Esim. 2010 pystyin tekemään kisassa 2x20kg LC:tä 100 toistoa. Hirveä määrä! Ja 2002 (tuo toinen kuva) painoin 72kg ekassa thainyrkkeilymatsissa. Ja 2005 jaksoin otella 5x3min erää. Ja sitä ja tätä.

Pointti ei ollut kuitenkaan tulokset vaan se että kun eli noita kuvien eri hetkiä, en koskaan tuntenut itseäni kovakuntoiseksi, vahvaksi tai edes urheilullisen näköiseksi. Aina oli olo että olen liian heikko tai liian heiveröinen tai liikaa jotain. Nyt se tuntuu ihan käsittämättömältä kun katson peiliin ja vertailen itseäni menneisyyden minään.

Onko kellään muulla tän kaltaisia kokemuksia? Tuntuu jotenkin nololta, koska mulla ei esim koskaan ole ollut mitään paino-ongelmia tai vastaavaa. Ainoa oikeastaan oikea vastoinkäyminen oli 2012 vakava sairastuminen, joka pistikin päässä monta asiaa uusiksi.

Ehkä vähän sääli että en osannut aidosti nauttia kovasta kunnosta kun sitä oli, nythän olen ikäänkuin ”tippunut” kuntosarjaan. Silti, olen ihan aidosti iloinen nykykunnostani ja siitä miltä näytän, ei ole valittamista. No mutta, tällaista mielessä tällä kertaa.

#

kahvakuula #thainyrkkeily #kehonkuva #ilmaakrobatia

Treenitavoitteita vuodelle 2020?

M

illaisia tavoitteita sinulla on treenin suhteen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä? Mulla on nyt kiikarissa helmikuun lopun SM-kisat (kahvakuulaurheilu siis lajina, kisat Äänekoskella) ja säännöllisen treeninvetämisen starttaaminen uudelleen sekä ehkä jonkun leirin vetäminen. Nämä siis tänä vuonna suunnilleen. Yksi konkreettinen idea/tavoite on järjestää minileiri kesällä meidän kulttuurikahvilan (@arkikulta) pihalla.

Pidemmällä tähtäimellä ei hirveän tarkkaa, lähinnä se että tulisi säännöllistä treeniä, ja mulla se tarkoittaa jotain kisojen tapaista selkeää välitavoitetta, en oikein osaa olla ilman.

Luulen myös että testailen jotain erilaisia haastetyyppisiä juttuja, joihin valmistaudutaan kuukauden tai parin ajan. Mulla ei kuitenkaan ole mitään sellaista tulostavoitetta pidemmälle. SM:ssä haluaisin olla siinä kunnossa että jaksan tehdä 70 toistoa 2x20kg long cyclessä (rinnalleveto+työntö). Mutta muuten ei vastaavia ole mielessä. Esim en tiedä vielä haluanko yrittää kisata myöhemmin vaikka 24kg:lla. Saa nähdä.

Oon oppinut itsestäni myös sen että mulle tekee hyvää tsekkailla omia tavoitteita tuorein silmin muutaman kuukauden välein, koska tilanteet muuttuu. 2030 kuitenkin nyt tavoitteena olla virkeä sekä henkisesti että fyysisesti 😀

Edit: toi painokäyrä liittyy siihen että viime kesänä tavoittelin alle 85 painoluokkaa ja onnistuin, mutta sitten paino teki comebackin 😀 SM:ssä pitäis taaa olla siellä.

Kahvakuulan uusi uljas vuosikymmen

Mietin että miten hauskaa on se, että kahvakuula on yhä hot ja muodikas ja toimiva, ihan samoin kuin 2010. Enkä tarkoita nyt liikuntabisneksen trendejä vaan välineen ja treenitavan toimivuutta.

Hämmennyin itsekin kun tajusin miten tehokkaita treenejä saan tehtyä parilla kuulaparilla ja kehonpainolla ihan kotioloissa, ei tarvitse mennä salille, vaan olen tunnissa valmis, lämmittelyineen kaikkineen. Saliselfienkin ehtii ottamaan.

Olen jopa sitä mieltä että kahvakuulassa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia nimenomaan ns. tavisliikkujien näkökulmasta, sellaisten, jotka tykkäävät treenissä omatoimisuudesta ja minimalismista.

Jos opettelee tekemään heilautuksen niin sillä pääse jo pitkälle. Hassua on myös se että alunperin innostuin kahvakuulasta kun luin Pavel Tsatsoulinen Russian Kettlebell Challenge -kirjaa, ja nyt kun olen löytänyt kahvakuulan tavallaan uudelleen, innostuin hänen jutuistaan taas kun kuuntelin häntä sekä Tim Ferrisin että Joe Roganin podcasteissa.

Pavel saarnaa yksinkertaisen voimaharjoittelun puolesta. Hänen mielestään terveyden kannalta kaikkien pitäisi nostaa joko raskaasti (levytanko) tai nopeasti (kahvakuula, varsinkin heilautus, tempaus, työntö) ja sen lisäksi harrastaa maltillisesti jotain suht rauhallista aerobista kuten kävelyä tai lenkkeilyä. Yksinkertaista ja toimivaa, ainakin mulle. Ajankäyttö, treenifiilis ja kehonkoostumus kiittävät! Mä ennustan kahvakuulalle hyvää vuosikymmentä 2020!

#kahvakuula #kahvakuulaurheilu

Jatkuvan kehittymisen harha?

Kuvassa ilmeeni kun tajuan että tässä iässä kaikki treeni on alamäen loiventamista eikä varsinaisesti ”jatkuvaa kehitystä”. Olen kilpailuhenkinen ja tavoiteorientoitunut, joten tämä on lähtökohtaisesti vähän masentava ajatus.

Silti, uskon muutenkin että se jatkuvan kehittymisen ajatus on vähän hassu. Lähinnä siksi että elämä muuttuu koko ajan, ja itse siinä samalla, eikä joku tietty yksittäinen urheilukisatulos vuodelta 2010 enää kerro mitään siitä mitä nyt kannattaa tavoitella. ”Et ole kisatuloksesi” kuten Tyler Durden voisi sanoa.

Silti, kun aloitin viime kesänä uudelleen treenit kuulilla, mietin ja haikailin vanhojen tulosten perään ja lannistuin, kunnes päätin (pidemmän pureskelun jälkeen) että aloitan puhtaalta pöydältä. Sitten voisikin tietty miettiä mikä yleensä on tarpeeksi hyvä kunto? Ehkä se on asia, joka on hyvä miettiä omalle kohdalle vaikka joka vuosi ihan uudestaan? Mitä haluat pystyä tekemään?

Mulle se on nyt sitä että pystyn osallistumaan kuntosarjan SM-kisoihin eli tekemään LC:tä hyvällä tekniikalla 10min 2x20kg kuulilla. Se on mun mielestä ihan hyvin 43-vuotiaalle itselleni 😀 2030 on varmaan taas joku eri juttu, pääasia että ponnistelu jatkuu jonkun minitavoitteiden kautta.

Totuus löytyy raudasta nyt myös Instagramissa!

Perustin IG-tilin tälle blogille, koska sinne on näppärä jakaa nopeasti treenifiilistelyä. Ehkä tän olisi voinut tehdä jo 5 vuotta sitten mutta sama kai se. Ota seurantaan jos kiinnostaa, upotan varmaan tännekin jotain välillä.

 

View this post on Instagram

Moi ja tervetuloa Totuus löytyy raudasta -blogin ihan uudelle IG-tilille! Tiliä pyöritän minä eli @markosuomi ja sisältö keskittyy minimalistiseen treeniin eli kahvakuulaurheiluun ja kehonpainoharjoitteluun. Olen juuri nyt treenaamassa kohti kahvakuulaurheilun SM-kisoja, jotka ovat helmikuun lopulla. Tarkoitus on jakaa tänne treenejä ja jossain vaiheessa myös tekniikkavinkkejä yms. Laita viestiä tai kommentoi jos tulee mieleen kysyttävää tai sanottavaa näihin aiheisiin liittyen! Olen harjoitellut kahvakuulilla vuodesta 2005 ja kisannut vuodet 2006-2015 sekä uudelleen taas 2019 syksystä. Taustalla on myös Compact, IKFF sekä IUKL -ohjaajakoulutukset ja ohjaustoimintaa 2007-2014 (muistaakseni suunnilleen nämä vuodet). Nyt tavoite on pysyä terveenä ja elinvoimaisena ja kisailla välillä, ei mitään supervakavia tavoitteita. #kahvakuula #kahvakuulaurheilu

A post shared by Totuus löytyy raudasta (@totuusloytyyraudasta) on

 

View this post on Instagram

Tässä vähän realismia. Tältä se tekeminen näyttää ja kuulostaa. Loppusarjasta alkaa jo puuskututtamaan 😀 Tämä oli viime tai sitä edellisistä treeneistä, jossa tein muutaman minuutin pituisen setin. Oli tarkoitus kirjoittaa jotain tavoitteista 2030 -vuoteen. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kiinnostaa sellainen tekeminen, joka mahdollistaa seuraavaa tekemistä. Eli että tulisi treenattua ja elettyä niin, ettei paikat hajoa tai muuten mene jumiin. Tässä on ollut aiemmin haasteita koska lähden helposti vetämään överiksi. Sitten taas toisaalta sellainen tekeminen motivoi, jossa on kuitenkin haastetta ja konkreettisia tavoitteita. Eli ehkä mun tavoite olisi sitten 53-vuotiaana eli 2030 olla edelleen tekemässä fyysisestikin haastavia juttuja ilon kautta 😀 Mitä sulla kiikarissa vuoteen 2030? #kahvakuula #kahvakuulaurheilu

A post shared by Totuus löytyy raudasta (@totuusloytyyraudasta) on

Takaisin kisakuntoon -ohjelma paljastettuna

Laitoin tän tuonne kuularyhmääkin mutta tänne myös: Kun tästä kuulakuntoilusta on nyt ollut juttua, niin mä julkaisen tässä mun salaisen ohjelman, jolla pääsin kesällä monen vuoden tauon jälkeen takaisin kuulien pariin. Lähtökohdat: kuulia oli kotona useita pareja eri kokoja, sillä niitä tuli aikanaan hankittua, ja perustekniikat oli kunnossa. Peruskunto oli vähän laskussa, ei superhuono mutta sellainen kerran pari viikossa liikkuvan toimistotyöntekijän tasoa, tai jotain sellaista.

Tein kolmea juttua:
1. kävelyn lisääminen about 10000 askeleeseen per päivä pidentämällä työmatkoja
2. juoksulenkki kerran viikossa suunnilleen, sellainen 20min, juoksin puiston ohi, jossa on treenitelineitä ja tein siellä leukoja ja dippejä
3. kuulatreeniä ns voimameiningillä, eli clean&squat&press (kahdella kuulalla siis) comboa pääliikkeenä siten että jotain 3-5 toiston sarjoja niin monta kuin menee, päälle keskivartaloa ja muuta sellaista täydentävää

Tätä joku pari kuukautta. Sitten otin ohjelmaan LC-intervalleja, 1min työtä, 1min taukoa, 20kg:lla ja 24kglla. Ja sitten tulikin jo syksyn salikisat jonkun reilun kuukauden nykimisen jälkeen.

Toi ihan perus voimatreeni teki alle tosi hyvää, tuntui että sai sellaista kehonhallintaa takaisin, joka oli vähän hakusessa, vaikka judoa siis treenasinkin.

Nää + ruokavalion siistiminen pudotti painoa ja paransi kehonkoostumusta, joka näkyi sekä vaa’alla että peiissä.

Ihan simppeliä hommaa!

Miten takaisin kisakuntoon? Passiivisuudesta aktiivisuuteen

Keväällä 2019 ja oikeastaan talvellakin (2018-2019) mun liikuntarytmit oli sitä että saatoin käydä kerran viikossa judotreeneissä, ja se oli siinä. Joskus kävin kaksi kertaa. Mitään aerobista en erikseen juurikaan tehnyt, tai voimaharjoitteluakaan. Tätä oli jatkunut jo jonkin aikaa, varmaan ainakin edellisestä syksystä. Jotenkin se arki vaan oli muodostunut sellaiseksi, että liikunta oli aika pientä, ja työkin oli pariin edelliseen verrattuna staattisempaa.

Havahduin tähän todellisuuteen painonnousun kautta. Juttelin erään sukulaisen kanssa, joka oli tehnyt ison elämänmuutoksen, ja kertoi siitä innoissaan kesäkuun alussa. Hän intoili mm. kahvakuulasta, miten kätevää se on kun voi kotona tehdä jne. Jotenkin etäisen tutulta kuulosti. Sitten menin reissun jälkeen vaa’alle, ja järkytyin, paino oli noussut jopa lähelle 90kg:ta, ekaa kertaa sitten ns bodausaikojen, kun yritin tosissani saada massaa. Olin siis tottunut siihen että painan aina se about 85, vaikka söin mitä vaan.

No, tästä pinnallisesta huomiosta oikeastaan käynnistyi sellainen prosessi, että latasin puhelimeen Google Fit -sovelluksen, ja se sitten laski mun askeleita joka päivä. Ajattelin että pienellä tuunauksella muutan myös suuntaa, koska olin menossa tavallaan hyvää, joskin huomaamatonta vauhtia, kohti sellaista tosi passiivista elämäntyyliä, vaikka osa identiteettiäni olikin koko ajan ”liikkuva ihminen”. Se vaan oli luisunut vähän kerrallaan, ns kaltevan katon periaatteella tai jotain.

Siis, aloin seuraamaan kävelyä, ja tavoittelin sitä 8000-10000 askelta päivässä. Sen lisäksi päätin kaivaa kahvakuulat pölykerroksen alta, ja tehdä niillä jotain. Mitä se jotain voisi olla? Mietin että en lähde jauhamaan pitkiä sarjoja, koska edellisenä kesänä lähdin vähän liian innokkaasti hakemaan puolimaratonia ja se kostautui nopeasti. No, muistin että Paul Tucker (australialainen GS-pioneeri) oli joskus kauan sitten vinkannut että Clean+Squat+Press on hyvä voimatreeni LC:tä ajatellen. Mulla oli siis kyllä jossain takaraivossa, tosin hyvin hiljaisella, etä ”mitä jos joskus vielä kisaisi”.

Lähdin testaamaan, ja vieläpä Pavelin opeilla. Eli tein pareilla, 20, 24 ja 28, sellaisia treenejä että tein tuota clean+squat+press -yhdistelmää max viiden sarjoissa. Se menee siis niin että tehdään kahden kuulan rive, sitten suoraan kyykky, sitten punnerrus ja se on ns. yksi toisto. Tosi hyvä kokonaisvaltainen liikeyhdistelmä! Se oli siis treenin pääjuttu. Sitten tein yleensä perään kulmasoutuja (tai gorillasoutuja) ja kahvapunnerruksia (kuulien kahvohin nojaten etunojapunnerruksia, jotta saa vähän isomman liikeradan), ja perään vielä raskasta heiluria ja voimapyörää. Kaikissa sarjat 3-8 toistoa yleensä, miten nyt sattui menemään. Ja siinä se, alle tunnissa kokonaisvaltainen setti.

Sitten keksin että voisin myös lenkkeillä, ja hankin uudet lenkkikengät. Edellisissä oli jo reikiä. Lenkeillä kävin usein lähipuistossa tekemässä leukoja ja dippejä. Eli aika yksinkertainen kuvio: lisää arkikävelyä, voimatreeniä sekä kuulilla että kehonpainolla ja kevyttä lenkkeilyä. Tän lisäksi siistin ruokavaliota niin että lopetin 80% ajasta ähkyksi syömisen, lisäsin kasvisten määrää ja vähensin suklaan ja karkin syöntiä karkkipäivän tyyliseen ratkaisuun.

Alla pari kuvaa, ensin painokäyrä (tsekkaan joka aamu ennen minkään syömistä tai juomista niin tulee ns. hyvä vertailukohta) ja sitten liikuntamäärät. Ei siis mitään överiä, 4-5 liikuntakertaa viikossa suunnilleen, eikä kaikki tosiaan mitään kovin kuormittavaa.

Tuloksia: paino putosi aika nopeasti alle 85:n, noin kuukaudessa, ja käväisi kesällä jopa 83:n lähellä. Voimat ja kunto paranivat, jaksoin juosta pidempään ja nostaa painoja enemmän. Lihaserottuvuus parani, työpaikan tarjoamassa mittauksessa rasvaprossa oli 12 ja jotain. Eli tavallaan saavutin sekä pinnalliset ulkonäkötavoitteet ja myös näitä kuntotavoitteita suht helpoilla muutoksilla. Parasta oli se että aloin taas tykkäämään kuntoliikunnasta. Kuuntelin innoissani Pavelin haastattelua Tim Ferrisin podcastissa, ja luin treenijuttuja enemmän kuin aikoihin, testailin uusia kehonpainoliikkeitä ja seurasin kehitystä ihan fiiliksissä. Tuntui että löytyi taas kipinä, joka oli hieman himmeällä ollut jo pidempään. Jaksoin arjessa paremmin, ja kaikilla mahdollisilla mittareilla elämänlaatu parani selvästi. Oli pakko uskoa että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia! 🙂 Ja tämä naurattaa itseäni koska olin vuosia se tyyppi, joka aina hehkutteli liikuntaa, ja niin vain olin vähän kerrallaan luisunut tosi passiiviseen elämäntapaan, enkä edes oikein huomannut sitä.

Tämä johti myös siihen, että uskalsin loppukesästä kokeilla myös ihan oikeaa LC:stä, eli kahvakuulaliikkeiden Joan D’arcia! Tein intervalleina muutamissa treeneissä 1x1min, ja oli kivaa! Tämän lisäksi sitten olin juontamassa Apconinssa kahvakuulakisoja, ja siellä kun aistin tunnelmia niin jotain siinä kaikessa sitten loksahti. Tajusin että tästä nautin, tätä haluan tehdä. Taija Merisalo kysyi siellä että milloin tulet nostamaan, ja mä olin että en mä varmaan enää tai emmä tiiä mutta niin sitten vain päädyin Varkauden salikisoihin, ja sen jälkeen Tuomas Ovaska sai houkuteltua SM-kisoihin. Turha tässä on enää vastustella. Tekeminen maistuu, ja olen tosi iloinen että on mahdollisuus vielä toimia, liikkua ja nostaa.

Kisakunto mulle siis tarkoittaa nyt tässä sitä että haluan treenata, pystyn treenaamaan niin että nautin tekemisestä ja että kisaaminen kiinnostaa. En oikein enää usko sellaiseen supertuskaiseen puurtamiseen, ja liikunnalla on mulle myös tärkeä arjen vastapainon ja henkisen tilan rooli, eli on tärkeää että siinä on haastetta mutta se ei saa mulla olla sellaista että treeni ahdistaa etukäteen tai että olen ihan puhki treenin jälkeen eikä arjesta tule mitään. Kun arki on täynnä kaikenlaista, tämä on jatkuvaa säätämistä, kokeilua ja suunnitelmien muutosta, ja en oikeastaan suunnittelekaan kovin paljoa etukäteen. Mulla on oikeastaan ohjenuorana sellainen että vuorottelen voimatreeniä ja lenkkeilyä, ja yritän pitää vapaapäiviä tai aktiivista palauttelua väleissä tarpeen mukaan.

Näillä eteenpäin.

Tuossa vähän LC:tä nyt, katsotaan miten kulkee 4kkn päästä:

Image

Image

127 päivää eli 18 viikkoa SM-kisoihin

Ajattelin että voisin ottaa tavoitteeksi nostaa SM-kisoissa 70 toistoa 2x20kg LC:ssä. En osaa vielä sanoa onko tuo helppo vai vaikea. Aikaa on 127 eli 18 viikkoa. Eli jos saisi vaikka parikymmentä lajitreeniä tehtyä ennen tuota niin hyvä. Mun arki on sen verran hetktistä tai täyttä että tuota enemmästä ei ole takeita.

Jos jotain olen oppinut itsestäni tässä 4 vuoden kisatauon aikana niin sen että mitä konkreettisempi tavoite, sen paremmin saan treenattua. Kisa on juuri hyvä sellainen. En ole hakemassa voittoa muista, enkä edes itsestäni, vaan haluan kokonaisvaltaisen kokemuksen jännityksineen ja psyykkauksineen ja sosiaalisine kontakteineen. Kaikki on kisatilanteessa erilaista kuin olohuoneessa tai salilla, joutuu keskittymään eri lailla, ympäristö on vieras, kannustus vaikuttaa tekemiseen, pystyykin tekemään paljon enemmän kuin treeneissä. Sellaista kokemusta ei oikein saa muualta.

Samalla kisa on deadline, tilanne tapahtuu juuri silloin eikä voi sanoa ”katellaan ens viikolla, nyt ei huvita”. Samalla se pakottaa hyväksymään sen päivän kunnon, oli se hyvä tai huono. Toisena päivänä olisi voinut mennä paremmin, tai sitten ei. Ei voi tietää. On vain se yksi tilanne.

Kiinnostavaa on myös se mitä tapahtuu kun tuollaisen kisaamispäätöksen tekee. Ei tarvitse miettiä ”mitä treenaisin”. Treenaan LCtä.

Ajattelin että voisin tässä ennen SM-kisoja koittaa päästä jonnekin salikisoihin tai yhteistreeneihin tekemään 3min, 5min, 7min tai 10min testinostoja. Miksi juuri nuo minuuttimäärät? Siksi että voin haastaa muita mukaan.

Jos luet tätä, haastan sinut mukaan tälle 18 viikon matkalle. Omaa treeniä oman maun mukaan JA esim joka kolmas tai neljäs viikko voisi olla joku testinosto. Ihan mikä vaan, tempaus, työntö, LC, yhdellä tai kahdella kuulalla. Joku minuuttimäärä, ei niin vakavaa mutta pientä fiilistelyä. Ja sitten salikisoihin kun niitä tulee. Oletko mukana? Ei ole vaikeaa, on helppoa! Et ole oikein treenannut? En mäkään vuosiin, sama se.

Kohti 2020 SM-kisoja

 

Moi! Reilu vuosi sitten tuli uhottua paluusta kisalavoille, ja nyt sitten 12.10.2019 se oikeasti tapahtuikin, Varkauden salikisoissa (2x16g LC). Seuraava tavoite onkin sitten loogisesti 2x20kg LC helmikuun 2020 lopulla Äänekoskella. Koska miksipä ei.

Toteutumisessa kesti koska tässä on ollut vähän kaikenlaista. Edellisen kesän innostus lopahti nopeasti kun arki alkoi ja huomasin että maratontreeni, siis kuulamaraton, ei ole mulle toimiva. Lähinnä varmaan henkisesti, tykkään lyhyemmästä. Tänä kesänä sain sitten kuitenkin kipinää muutenkin kuntoliikuntaan, ja kaikenlainen tekeminen on tuntunut yleensäkin mielekkäämmältä.

Mutta siis, nyt tosiaan LC-treeniä kohti helmikuuta. Tilasin 16kg parinkin tuohon mukaan, jotta voisin tehdä välillä kevyemmillä pidempää sarjaa. Hassua että mulla ei kaikkina näinä vuosina ole ollut 16kg paria, siis kisamallia.

Mun tavoite tässä kokonaisuudessa on tukea isoa tavoitetta eli Fit Over 50 Super Tactical Vegan Wellness -ohjelmaa, joka on siis tällainen itse keksimäni pitkän tähtäimen terveysjuttu. Pääasia on että pysyy mahdollisimman terveenä ja iloisena, ja kaikki tulokset ovat alisteisia sille. Tähän liittyy muu elämä, uni, liikunta, lukeminen jne. Eli vaikka kisoihin olen menossa niin en rupea sen kummemmin rääkkäämään itseäni. Itse asiassa peruskuntoni on jo nyt sen verran hyvä että voisin mennä kisaamaan vaikka samantien, eli ei ole tarvetta puristaa hirveästi.

Kisaaminen on ehkä muutenkin muuttunut tavoitteena. Ne ovat kivoja tapahtumia, joissa pääsee hieman haastamaan itseään ja näkemään porukkaa, mutta ei ole paineita voittaa. Varkaudessakin oli tosi rentoa vaan tehdä, yrittää mahdollisimman hyvää tekniikkaa ja rauhallista hengittelyä, tunnustella miltä se tekeminen tuntuu. Kokonaisvaltainen kokemus, jollaista ei kuitenkaan olohuoneessa saa aikaan.

Olen siis tehnyt päätöksen kisaamisesta, ja tässä kesän mittaan hieman lisävarustellut kotisalia. Löytyy taas pitkän ajan jälkeen leuanvetotanko, sekä sellaiset hienot pienet paraletit eli irtonojapuut, sekä nyrkkeilysäkki, joka pysyy itsekseen pystyssä. Ja ostin uudet lenkkaritkin keväällä. Ja sitten vielä tuo 16kg kuulapari. Kun se saapuu, löytyy pareja 12, 16, 20, 24, 28, 32 (kolmekakkoset ovat kahvanmuodoltaan huonot mutta en niillä muuta teekään kuin heilureita ehkäpä tai jotain vastaavaa).

Mun treeniohjelmaan kuuluu kuulan nostamista (kisaliikkeitä ja oheistreeniä), lenkkeilyä, kehonpainoharjoittelua ja judoa. Ajattelin tehdä jotain alle 10min testinostoja tässä lähiaikoina niin tiedän vähän mikä se fiilis on, siis 2×20-painoilla.

Jos kiinnostaa seurata tätä ”matkaa” niin päivitän varmaankin tiuhemmin tuonne Instagramin puolelle (LINKKI), ja käytän aina tuota #kahvakuulaurheilu -hashtagia siellä.

 

View this post on Instagram

Matka #kahvakuulaurheilu :n SM-kisoihin helmikuussa 2020. Päätin salikisojen jälkeen että osallistun myös SM-kisoihin ensi vuonna, ja ajattelin myös laittaa tänne IG:iin juttua (storyihin ja tähän kuvavirtaan) matkan varrelta. Kyseessä on mulle jo toinen comeback, kisasin 2006-2012 tiiviisti, sitten taas 2013-2015 ja nyt viime lauantaina 2019 viimeksi. Nyt tavoitteena on nostaa 2x20kg Long Cycle (rinnalleveto+työntö). Mitään numerotavoitteita ei ole tulosten suhteen, pääasia että pysyy ehjänä ja hyvällä mielellä sekä treeneissä että kisoissa, tuskan kautta treenaaminen on jo koettu 😀 Eli jos tän matkan seuraaminen kiinnostaa niin laita #kahvakuulaurheilu -hashtag seurantaan, siellä on muutenkin hyvää juttua lajiin liittyen 😀💪 #kettlebellsport #girevoysport

A post shared by Marko Suomi (@markosuomi) on

Comeback numero 3 tai 4!

Moi pitkästä aikaa! En tiedä onko jollain jäänyt tämä blogi wordpress- tai sähköpostiseurantaan mutta linkitän joka tapauksessa FB:een myös. Tulin kertomaan että n. kolmen vuoden tauon jälkeen olen tullut takaisin nostamaan kuulia 🙂

Innostuin tässä jotenkin kun näin maratonkisat SM-viikon lähetyksessä, ja ajattelin että miksipä en testaisi tuollaista pidempää sarjaa kun olen noi muutaman kuulankin pari vuotta sitten tuonut kellarista olkkarin nurkkaan judon ”oheistreeniä” varten. Ehkä 2 kertaa tein jonkun kuntopiirin.

Testasin yhden käden LC:tä n. kuukausi sitten siis ja se oli yllättävän mukavaa. Nyt olen tehnyt useampia treenejä, aika maltillisella tahdilla ja eri painoilla, sekä yhden vähän hätäisen strongsport -testin.

Selailin tätä blogia hieman taaksepäin ja nauratti kun siellä oli jo monta vuotta sitten kaiken maailman lopettamispäätöksiä ja sellaista. No, asiat muuttuu. Kolme vuotta on mennyt treenimielessä aika kepeästi, olen treenannut judoa ja lenkkeillyt ja tehnyt jotain satunnaista lihaskuntoa. Judosta tykkään mutta keväällä tuli vamma olkapäähän, joka on jo suht hyvin parantunut mutta se vei vähän fiilikset treenaamisesta, koska en halua rikkoa itseäni harrastuksella kuitenkaan. Lisäksi, olen kolmen vuoden aikana käynyt muutamissa kisoissa hakemassa kokemusta ja todennut että se on sen verran repivää ja arvaamatonta hommaa että en nauti siitä enää, vaikka tuossa pääsikin vähän fiilistelemään kamppailunostalgiaa. Aion siis jatkaa kyllä judoa mutta otan sen sellaisena liiketaitotreeninä ja yleiskuntoiluna.

Innostuin nyt joka tapauksessa tuosta puolimaraton -ajatuksesta, joskus tuli testattua sitä kisoissa 28kg:lla mutta siitä ja sen aikaisesta kunnosta on aikaa. Tarkoitus olisi kokeilla esim. jotain kisaa 20kg:lla, ja sitten pikku hiljaa eteenpäin.

On ollut hauska huomata että tosi moni on valmis antamaan vinkkejä ja kannustaa kun tekee tällaista ”comebackia”. Kahvakuulaurheilu Suomessa -facebook -ryhmä (oli ennen nimeltään Girevoy Sport Finland) on ollut tosi arvokas, kun olen kysellyt tyhmiä. Kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta! Oikeasti olen ollut vuosia ihan pihalla lajista, vaikka ohimennen olenkin seurannut eri nostajien FB-julkaisujen kautta jotain. Oli kai jonkinlainen ”ylimenokausi”, kun oli suht tiiviisti oltua niin monessa mukana, ja olin tuossa välissä jo myymässä kuulia poiskin. Onneksi en sitten myynyt kuin yhden parin. Tauko ja irtiotto on sinänsä tehnyt hyvää.

Tarkoitus olisi siis jatkaa tätä hyvin alkanutta treenaamista, mennä syksyllä jo testaamaan kisoja ja 8 vuoden sisällä kisata vaikka sitten salikisoissa Valko-Venäjällä, koska siellä toimii legendaarinen Sergei Matskevich, joka on nimenomaan erikoistunut todella pitkiin sarjoihin. Tapasin hänet viimeksi jossain IUKL:n kokouksessa ehkä 2010(?), jossa hän näytti minulle jotain NSWF-kuvia samalla kun isot pomot tappelivat jostain poliittisista kuvioista 🙂 Kiinnostaa myös tutustua lajin parissa nykyään Suomessa puuhaaviin. Osa porukasta onkin vanhoja tuttuja mutta on myös paljon uusia nimiä.

Iän myötä on tullut jo judossakin vastaan se että palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin ennen, ja myöskin niillä lämmittelyillä on oikeasti jotain merkitystä 🙂 Olen koittanut ottaa tämän alun sillä tavalla maltilla, että teen aina hyvät alkulämmöt tyyliin keppijumpalla, isoilla asahi-liikkeillä, lattiapyörimisenä, kuminauhoilla ja kevyellä kuulalla. Lämpöihin menee ainakin vartti. Ja treenin jälkeen olen tehnyt monta minuuttia erilaisia ravisteluja ja jälleen noita asahi-juttuja.

Itse treeniosuus on ollut lyhyitä settejä tai pitkiä settejä, niinkin yksinkertaista. Niistä ei ehkä nyt sen enempää, katsotaan miten rytmi lähtee vakiintumaan. Pisin sarja tähän mennessä on 20min 20kg:lla, siis oalc:tä (yhden käden rinnalleveto ja työntö).

En tiedä tulenko tekemään vielä esim. perinteistä biathlonia tai LC:tä, eli sitä 10min kisaa. Ehkä, miksei? Ja tuota strongsporttia (4min) voi tehdä myös. Paljon kaikkea voi säätää eri painoilla. Pääasia että tekeminen tuntuu mielekkäältä. Ainakin mulla näin tauon jälkeen innostaa se että on suht selkeitä tavoitteita, ja toisaalta tajuan ikäänkuin uudelleen miten monipuolista treeniä tämä näennäisen yksinkertainen nostaminen on. Kaikki isot lihasryhmät hommissa, lyhyessä ajassa saa tehtyä hyvän treenin ja fiilis jälkeenpäin on hieno.

Ei kai muuta. Kirjoittelen varmaan tänne aina välillä jotain kun tulee jotain mieleen. Kiitos jos luit tänne asti! Laita viestiä tai kommenttia jos tulee jotain kommentoitavaa!

 

Jos kahvakuulaurheilu kiinnostaa, tsekkaa nuo alla olevat ryhmät:

Kahvakuulaurheilu Suomessa -ryhmä

Kahvakuulamaraton -ryhmä

Tuossa alla se ”strongsport” -testi, 32kg kuulalla 4min.

Takakansi-podcast

Podcast kirjoista ja lukemisesta

Toinen sivu

Uteliaisuusalue. Kirjablogi.

Pelkotanssi

Kertomuksia suuresti uskaltamisen kokemuksista

Afternoon Tea

with Early Greys

Blogi milloin mistäkin

asiakaspalvelu, johtaminen, asiakaskokemus, myynti, autot, ICT

Valitut lauseet 2.0

#sisältö #markkinointi #parta #kirjat #whatnot

SINISILMÄINEN BLONDI

Ajatuksia ja havaintoja työelämästä, erilaisista ilmiöistä ja erityislapsen vanhemmuudesta. Ajatukset ja mielipiteet ovat omiani, en tee kaupallista yhteistyötä.

teemu kunto

minimalisti ja ihminen

Parempaa vointia

Pienet muutokset tekevät paljon

EI VAIN SANOJA

blogi viestinnästä, kulttuurintutkimuksesta ja sosiaalisesta mediasta

Janne Piiroinen

Growing and exploring

teoistasanoiksi

Kaikki viestintä kulkee sydämen kautta. Vaikuttavan viestinnän pulssilla Leena Laamanen.

Heiluva Setä

Voisiko setä jaksaa heilua uuvuttamatta itseään?

Savurenkaita

Kirjailija JP Koskinen

%d bloggaajaa tykkää tästä: