Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 4 910 muun seuraajan joukkoon

Lukijoita

Twitter

”porno temput” eli itsensä huijaamisen ABC

Joku tuli tänään tai eilen tähän blogiin hakusanoilla ”porno temput”. Se oli aluksi hauska juttu mutta sitten tajusin miten tämä liittyy liikuntaan:

Pornohan on sitä että tehdään jostain asiasta näyttävämpää, isompaa ja hurjempaa kuin se oikeasti on, ja saadaan sillä iskettyä suoraan liskoaivoihin. Homma toimii. Esim. Frank Forencich kertoi kokeesta, jossa jollekin linnulle oli annettu oman munittavan munan viereen joku suuri värikäs pallo. Niin, arvaatte oikein, lintu rupesi hautomaan palloa ja hylkäsi oman munan. Pallon rinnalla arkiselta ja vaivaiselta näyttävän munan, jossa kuitenkin on sisällä se uusi elämä.

No, liikunnassa on sama juttu. On kaikenlaisia äärimmäisen seksikkäitä treeniliikkeitä, näitä porno temppuja (tärkeää on että yhdyssanavirhe säilyy), joiden aito vaikutus saattaa kuitenkin olla tyhjää täynnä. Ja sitten meillä on nämä maailman tylsimmät ja harmaimmat tempaukset, työnnöt ja mitä kaikkea näitä maveja ja muita nyt on. On helppo huijata itseään ja lähteä tekemään vaikkapa kanahyppyä kahvakuulalla, koska se näyttää hardcorelta mutta ei siinä oikeasti ole ”tehoa” yhtään. Perusliikkeet taas ovat sellaisia hitaammin palkitsevia.

Mutta, minkäs teet, porno myy. Tämäkin teksti leviäisi paremmin jos tässä olisi mukana paljasta pintaa ja pari selfietä, joissa olisi sellainen sopivan innokas katse. Mutta, eipä ole vaan vain kuva ruosteisesta kahvakuulasta.

20131208-140039.jpg

Kohti SM-kisoja

Parin kuukauden päästä on Biathlon SM -kisat Kokkolassa, 21.3.2015. Sinne olisi tarkoitus lähteä nostamaan. Tuolla lisätietoja kisasta:

http://biathlonsm2015.blogspot.fi/

Omat tavoitteet? Hmm.. no vaikea sanoa tarkkoja numeroita. Työntö on ollut treeneissä yllättävän hankalaa, vaikka se on yleensä ollut vahvuus. Tempaus ehkä sujunut vähän paremmin. Katsotaan.

Keski-iän kriisi ja fyysinen harjoittelu

Ajattelin blogata ehkä epäseksikkäimmästä aiheesta mitä voi olla, eli keski-iän kriisistä ja treenistä. Toki täysin subjektiivisesti, en ole aiheen asiantuntija (vaikka netissä voisi tietty niin väittää).

Miten tämä liittyy kahvakuuliin tai rautaan? Toisaalta kaikilla tavoilla ja toisaalta ei mitenkään. Kuten tämän blogin lukijat tietävät, harjoitteluasioita käsitellään aika harvoin, niihin löytyy parempia lähteitä.

Mikä on keski-iän kriisi?

Yhden lukemani määritelmän mukaan se alkaa siitä, kun oikeasti ymmärtää kuolevansa jonain päivänä. Ja kriisi loppuu, kun hyvöksyy tämän asian.

Vähän kuten Tyler Durden sanoi: ”sinun pitää tietää, ei pelätä, vaan tietää että kuolet.”

Itse en ole asiaa vielä täysin hyväksynyt mutta aloin sisäistämään sitä kun pari vuotta sitten kaulavaltimoni yhtäkkiä hajosi, aiheittaen infarktin pikkuaivoihin, liikekeskukseen. Tällaisissa tapauksissa kolmasosa kuolee, kolmasosa saa pysyviä vammoja (esim. halvautuminen) ja kolmasosa pääsee säikähdyksellä. Onnekseni kuuluin viimeiseen kategoriaan.

Tapaus laittoi kuitenkin hyvin voimakkaasti kyseenalaistamaan omaa pystyvyyttä varsinkin fyysisesti. Ainakin puolitoista vuotta pelkäsin aina rasituksessa tai kun tuli päänsärkyä että nyt lähtee henki. Alitajuisesti panikoin, mietin että mihin kannattaa aikaansa käyttää loppuelämä.

Nyt kun olen tässä jonkin verran taas tavoitteellisesti treenannut, on helppo verrata omaa tekemistä aikaisempaan. Vertailen myös siihen kyn kymmenen vuotta sitten aloitin kahvakuulatreenin. Vertailu ei tietenkään ole viisasta, vaan pitäisi hyväksyä esim. se että palautuminen on hitaampaa, unta tarvitsisi enemmän ja ravinnolla on ehkä entistä suurempi merkitys. Silti tulee välillä hölmöiltyä, ehkä siksi että haluaa vielä epätoivoisesti palata nuoruuteen, mikä ei tietenkään onnistu.

Mistä mielekkyys tekemiseen?

Koska wellness -kulttuuri, saliselfiet ja laihdutushömppä ovat suunnattuja joko nuorille tai niille jotka kuvittelevat voivansa nuorentaa itseään, haluan itse keskittyä muuhun. Tekemiseen tulee mielekkyyttä omista tavoitteista ja siitä että kokee tekevänsä jotain sellaista, josta on muillekin iloa. Siis omalla kohdalla. Tänä päivänä parhaita juttuja ovat tosi simppelit jutut kuten treenien ja leirien vetäminen. Niissä ollaan liikkumisen ilon ytimessä, ilman poseerausta ja turhaa tärkeilyä.

Kaikki virheet, ja ehdottomuuden poistuminen?

Selvästi huomaan olevani keski-iän kriisissä kun tällaisia mietin, mutta havahduin tällaiseen joku aika sitten:

– kun olin aloittelija tässä lajissa, oli pihalla, en tiennyt ketä olisin uskonut
– kun olin harrastelija, olin löytänyt oikean tavan ja kerroin siitä kaikille
– kun olin fanaattinen harrastaja, kritisoin kaikkia, jotka tekivät muuta tai eri tavalla – halusin olla paras ja oikeassa
– kun olin kokenut tarpeeksi, huomasin että on monta tapaa päästä samaan tavoitteeseen
– kun olin kokenut lisää, opin että kaikki parhaat valmentajat ottivat huomioon useat eri tavat toimia
– kun sairastuin, ajattelin että treenit olivat siinä
– kun palauduin, en uskonut että voisin enää kisata, aina kun päätä särki luulin että kuolen
– kun aloin taas treenata, en enää tiennyt miten treenaisin, joten pyysin taitavammalta apua
– nyt en osaa enää olla ehdoton, enkä usko mihinkään yhteen lähteeseen
– treenissä ja treenien vetämisessä tuntuu yhä tärkeämmältä keskittyä perusasioihin

Mietin sitäkin että missä kaikissa asioissa olen tämän lajin suhteen tehnyt virheitä, typeryyksiä tai jättänyt tilaisuuksia käyttämättä. Niitä ovat ainakin, ei missään järjestyksessä: harjoittelu, lepo, ravinto, seuratoiminta, treenien veto, valiokuntatoiminta, leirien veto, ohjelmien suunnittelu ja lihashuolto. Nämä näin äkkiä nimettynä. Lisätään vielä bloggaus ja nettikirjoittelu yleensä.

Aika vaikea tässä on olla ehdottomasti mitään mieltä mistään? Ok, nostamisen perusteet nyt ovat aika selkeitä, mutta vaikka sellainen keskustelu että mikä on paras treenimetodi tuntuu ihan absurdilta. Joskus sekin oli kuitenkin hirveän tärkeää. Onko tämä dementiaa vai kasvamista, kuka tietää? :)

Leiritystä Hämeenkoskella

Vedin leirin tänään Hämeenkoskella, mukava reissu, kiitos treeniporukalle!

Ohjelma eli salaisuudet, jotka käytiin läpi:

– tempaus
– työntö
– rive
– lc
– pari apuliikettä

Kaikissa käytiin nostamisen perusperiaatteet sekä erilaisia variaatioita tehdä nosto. Itse en usko mihinkään yhteen oikeaan tapaan sinänsä.

Lopuksi teimme vielä 10min testinoston, kaikki tekivät alkujännityksestä huolimatta hyvällä tsempillä, kuten arvasinkin. Monelle se ensimmäinen 10min on henkisesti, siis ennen testaamista, vaikea. Sitten kun sen tekee niin huomaa että eihän se nyt niin ihmeellistä olekaan. Voi vaikka tulla sellainen idea että ehkä se kisaaminenkin voisi joskus olla kokemuksena kiva :)

Mun lähtökohta näissä leireissä ja peruskursseissa on se, että ihmisillä olisi idea siitä mitkä ne perusnostot ovat ja minkälaista se kisaaminen on.

Oli erittäin kivaa vetää motivoituneelle porukalle leiri.

2015/01/img_0630.jpg

Kohti Hämeenkoskea, merkkivuosia ja tulosrajoja

Huomenna vedän kahvakuulaleirin Hämeenkoskella. Mukava lähteä käymään, en ole koskaan siellä käynyt. Leiri pitää sisällään perusnostojen tekniikkaa rauhallisella temmolla, ja lopuksi teemme hieman testinostoja.

Omat treenit ovat kulkeneet viime aikoina suhteellisen ok, tällä viikolla on flunssa vaivannut ja Ryhdin treeneissäkin tein vain demoja. Hauska juttu muuten että Ryhti täyttää tänä vuonna 5 vuotta. Aika menee nopeasti.

Tulosrajat ovat herättäneet tällä viikolla paljon keskustelua. Numerot ja yksityiskohdat eivät ole minun vahvuteni, jos ihan rehellisiä ollaan niin kaikki erilaiset pisteillä pelaamiset eivät kiinnosta tippaakaan, nostaminen ja oppiminen kiinnostaa. Onneksi meillä on ihmisiä, jotka pystyvät näihin syventymään tarkemmin.

Oma mielipide rajoista on se että niitä ei tarvita mihinkään tässä vaiheessa ainakaan. Niistä ei ole meille lajina hyötyä jos ne rajoittavat muutenkin pienen porukan lähtemistä hakemaan kokemusta ulkomaan kisoista, koska se potentiaalisesti laskee porukan motivaatiota treenata. Jos jotain pisterajoja on niin mun mielestä niiden kannattaisi olla lähinnä jotain kannustavia tyyliin Master of Sport -hehkutukset, jotta ne voisivat joitakin titteleistä tykkääviä motivoida. Voisi olla kiva tapa palkita joku hyvin suoriutunut kun joku tällainen raja menee rikki.

No, en ole enää näistä päättämässä ja se on helpotus. Uskon että parhaiten voin tehdä lajin eteen sillä että vedän treenejä, leirejä ja käyn itse kisaamassa. Tai ainakin näiden tekeminen on antoisa tapa osallistua lajitoimintaan.

10 vuotta kahvakuulaharjoittelua, undergroundista trendin kautta vakiintumiseen #kahvakuula

Tänä vuonna mulla tulee 10 vuotta siitä kun aloitin kahvakuulaharjoittelun. Mieleen tulee paljonkin asioita ja voisin kirjoittaa pitkät pätkät eri näkökulmista mutta tässä tällainen minihistoriikki nopeatempoiseen lukemiseen. (Ja kyse on nyt omakohtaisesta kokemuksesta, ei mistään objektiivisesti historiikista.)

2005 – 2007

Kahvakuula on undergroud -piirien tuntema eksoottinen väline. Salaperäisen painijat ja jotkut muut treenifriikit tunsivat välineen. Itse bongasin rautapallon netistä ja ajattelin että onpas siinä erikoisella tavalla markkinoitu treeniväline. Testasin, kisasin ekaa kertaa, jäin koukkuun. Järkättiin kisoja, laitettiin seura (Suomen kahvakuula ry) pystyyn. Laitoin toiminimenkin pystyyn ja vedin leirejä.

2008-2009

Virallistamista, laji kasvoi ja päästiin mukaan painonnostoliiton toimintaan. Olin vielä hyvin aktiivinen kisojen järkkäämisessä ja kisaamisessa, vedin leirejä, reissasin ulkomailla kisoissa ja leireillä. Väline alkoi saada enemmän näkyvyyttä mediassa. Ekat viralliset SM:t järkättiin. Vaimoni kosmetologikin tiesi jo että mikä on kahvakuula.

2010-2012

Kisasin, perustettiin paikallisseura Hyvinkäälle (Hakalanmäen Ryhti ry), into kisaamisen vaihteli ja aaltoili. Vuonna 2012 oli sekä paras että pahin vuosi, terveyteen liittyvän vastoinkäymisen vuoksi lopetin kisaamisen syksyllä vaikka alkuvuodesta kisaaminen maistui paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Meni kauan ennen kuin uskalsin treenata kunnolla ja motivaatio oli pohjilla. Kahvakuulia saa kaikista kaupoista ja niitä on lähes kaikissa kodeissa, se on jonkinlainen trendiväline hetken aikaa.

2013-2014

Pidin taukoa kisaamisesta, vedin satunnaisesti treenejä ja pari leiriä, otin etäisyyttä lajiin. Juonsin kisoja ja olin mukana liittotason toiminnassa. Vuoden 2014 lopulla iski inspiraatio kisaamiseen ja aloin treenaamaan valmentajan johdolla. Kunto kasvoi ja uutta intoa oli mukana. Kahvakuula on tavallinen väline, ei eksotiikan häivääkään.

2015 ja eteenpäin

Kyse on edelleen perusasioista, hyvästä nostamisesta, liikunnan ilosta ja sen tärkeydestä. Lajista ja hyvästä tekemisen tasosta. Mutta, tärkeimpänä asiana, ihmisistä. Kun mietin että mitä tästä kaikesta, leireistä, kisoista, treeneistä, reissuista, koulukuntakeskusteluista, valmennuksista, ja liittohommista on jäänyt ns. käteen niin vastaus on: korvaamattoman hienoja kokemuksia toisten ihmisten kanssa, joista monen olen saanut oppia tuntemaan hyvin. Kiitos kaikille teille! Tämä on ollut hieno alku pitkälle reissulle :) On myös ollut antoisaa toki seurata tätä koko ilmiötä pitkällä aikavälillä ja nähdä miten monipuolista tekemistä yksinkertaisen rautapallon ympärille on syntynyt.

Jatkan treenaamista, kisaamista, treenien vetämistä seurassa sekä toiminimen kautta leirien vetämistä. Kahvakuulaharjoittelu on oikein ja maltilla toteutettuna äärimmäisen terveellinen liikuntamuoto, ja sopivan primitiivinen omaan makuun, kaiken digitaalisen työpuuhastelun vastapainona aivan loistava.

Tuossa pari kuvaa, kaikissa sama asento:

lc-with-ari

Minä ja Ari vuonna 2014 treenaamassa

196689_10150151357527008_665482007_7954359_1691581_n

Minä ja Kalle olikohan 2o11 Ruotsissa kisaamassa

Minä 2006 MM -kisoissa, ekat varsinaiset kisat omalla kohdalla

pomppui

2014 lopulla, matkalla eteenpäin

Mitattavien tulosten autuus kuntoilussa

Treenimaailmassa on miljoonia koulukuntia. Monella eri tavalla voi treenata. En oikeastaan usko mihinkään tiettyihin metodeihin, vain harjoitteluun. Metodeista huolimatta yksi kiva juttu on mittaus, eli sen tsekkaaminen että kehittyykö oikeasti vai ei. Mä olen saanut nyt muutaman kuukauden nauttia Kallen valmennuksesta, ja esim. juoksukunto on selkeästi noussut. Faktat tiskiin:

Screen Shot 2014-12-20 at 12.09.56

Screen Shot 2014-12-20 at 12.11.05

Nuo luvut ovat Endomondosta, jota käytän juoksulenkkien mittaamiseen. Eli jos on tarkkana niin syyskuun lenkit olivat numeroina lyhyempiä ja hitaampia, ja ne tuntuivat myös yhtä raskailta tai raskaammilta kuin esim. tuo minkä tein tänään, eli 45min ja 8.1km 5:36 vauhdilla, joka itse asiassa tuntui kevyeltä. Ei mitään järisyttävää sinänsä, eikä juoksu ole mun päälaji mutta on todella motivoivaa huomata että kehitystä tapahtuu.

Nostokuntokin on mennyt eteenpäin, niistä mulla ei ole näin tarkkoja tilastoja vielä. Mutta esim. 10 tahti 2×20 työnnössä alkaa tuntua ihan ok:lta, vaikkakin nyt on tullut tehtyä vain esim. sellaisia intervalleja, joissa tehdään tyyliin kerralla 2min, 3min, 3min ja 2min.

Sinänsä muuten treenaaminen valmiin ohjelman mukaan ei ole ollut kaikilta osin helppoa, lähinnä omien aikataulujen  ja oman sähläämisen takia. Usein käy niin että pari iltaa venyy töissä tai jossain, ja yhtäkkiä onkin sitten loppuviikolla väännettävä useampi treeni. Tämä on vielä vähän hakemista, en ole koskaan ollut hyvä ohjelmien kanssa mutta onneksi Kalle on ollut toistaikseksi ainakin kärsivällinen :)

lenkkarit

 

Ajatuksia kahvakuulavaliokuntavuodesta 2014

Tässä muutamia satunnaisessa järjestyksessä olevia ajatuksia valiokuntavuodesta. Olin siis tämän vuoden painonnostoliiton kahvakuulavaliokunnan puheenjohtaja. Kuulostaa mahtipontiselta :) Homman nimi on se, että tuon  valiokunnan tarkoitus on edistää lajia yleisellä tasolla, siten että siinä on mukana seurojen edustajia eri puolelta Suomea. Käytännössä se tarkoittaa erilaisten julkaisujen ja ohjeiden tekemistä ja sääntöjen tarkastelua ja joukkueiden kokoonpanojen miettimistä yms.

Yleisesti vielä että kahvakuulaurheilussa tärkeää lajityötä tehdään monella tasolla. Tärkeintä on tietysti että nostajilla homma toimii arjessa, että on olemassa seuroja ja valmentajia ja nostovälineitä jne. Sitten on kisatoiminta, tuomarointi ja kaikki niihin liittyvä. Sitten on seurojen sisäiset kuviot. Liiton ja valiokunnan tarkoitus isossa mittakaavassa on ottaa yleisten asioiden murehtiminen itselleen, jotta seurat ja nostajat ja muut tekijät voisivat paremmin keskittyä oleelliseen.

Tämän vuoden valiokunnan jäsenet hoitivat hommansa mun näkökulmasta hyvin ja olen siitä heille kiitollinen. Iso Kiitos! He olivat aktiivisia ja oma-aloitteisia. Homma on mennyt eteenpäin, Cup -kisat saatiin käyntiin, päästiin tukemaan aikaista enemmän joukkueita sekä SM -tuomareita, kouluttamaan lisää ohjaajia, käynnistelemään maajoukkueleiritystä ja nostamaan lajin arvostusta liiton sisällä. Paljon asioita mutta moni toki sellainen, joka ei vaikuta suoraan tässä ja nyt tapahtuvaan lajitekemiseen, ja sekin selittää sen että miksi monesti asiat tuntuvat kaukaisilta seurojen näkökulmasta.

Oma tavoite oli vuoden alussa että haluan parantaa paria asiaa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Niitä olivat valiokunnan sisäiset  toiminnat sekä viestintä ulospäin. Sisäisen työskentelyn osalta otettiin käyttöön säännölliset kuukausipalaverit ja niissä videoneuvottelut, koska meitä oli Kuusamosta Helsinkiin eikä ehditty näkemään toisiamme kuin pari kertaa vuoden aikana. Aluksi ajattelin että kuukausipalaverit olisivat liikaa, sillä eihän asioita nyt näin pienessä lajissa mitenkään voi riittää käsiteltäväksi. Olin väärässä, asioita riitti ja käytäntö osoittautui toimivaksi. Saimme ääni- ja videoyhteyden toisiimme ja pysyimme kartalla siitä missä mennään.

Meillä oli sellainen ”organisaatiomalli” että meillä oli itsenäisiä pienryhmiä, jotka hoitivat kv-asioita, sääntöjä, tiedottamista yms. Mun rooli oli lähinnä varmistaa että homma rullaa yleisellä tasolla, en puuttunut yksityiskohtiin juurikaan ja luotin pätevään porukkaan. Päätöksiä tehtiin nopeasti ja paljon. Osa päätöksistä voi osoittautua myöhemmin huonoiksi mutta niistä sitten otetaan opiksi. Esimerkkinä tämä Cup -pisteytysasia, josta oli paljon keskustelua. Näissä kaikissa kannattaa muistaa että kyse on lajitekemisestä pitkällä tähtäimellä, ja kaikki ei tule täydelliseksi saman tien vaan asioita kokeillaan ja sitten nähdään mikä toimii oikeasti.

Ulospäin viestinnässä pääsimme alkuun eli julkaisemaan aina palaverien jälkeen käsiteltyjä asioita ja päätöksiä. Keskustelua käytiin myös eri foorumeilla, kuten GS Finland Facebook -ryhmässä, vaikka se ryhmä onkin täysin epävirallinen kanava. Tätä päivää on kuitenkin se että ihmiset ottavat kantaa siellä missä se on kätevintä ja sinänsä homma mielestäni sen suhteen toimii vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä että keskustelun taso voisi olla parempi. No, mun mielestä on kuitenkin hyvä että tulee voimakkaitakin kannanottoja koska sehän vain tarkoittaa että laji koetaan tärkeäksi. Joka tapauksessa viestinnässä on paljon kehittämistä ja sen kehittäminen varmasti jatkuu.

Harmittavan paljon on myös edelleen sellaista jupinaa ja supinaa selkien takana, vaikka kanavat ovat koko ajan auki kaikille mielipiteille. Se on kuitenkin myös osa demokratiaa, ja sekin että kaikilla on oikeus valittaa kaikista päätöksistä, vaikka mitään rakentavaa sanomista ei olisikaan. Ja vaikka tällaisen palautteen vastaanottaminen ei ole sitä vähiten turhauttavaa, se on kuitenkin tärkeää ja mieluummin otan sitä enemmän kuin täydellistä hiljaisuutta. Eli kommenttia lentämään vaan! Meidän ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, pääasia että laji menee eteenpäin!

Tätä valiokunnan toiminnan avaamista voisi varmasti tehdä vielä paljon paremmin. Se on jotenkin jännä ilmiö että yleensä juttu juoksee mukavasti kaikkien kanssa mutta sitten kuitenkin aina koetaan että valiokunnan työ ei aukea tarpeeksi. Yksi idea olisi vaikka pitää jotain avoimia webinaareja silloin kun julkistetaan sääntömuutoksia tai vastaavaa, jolloin ihmiset pääsisivät kyselemään perusteluja päätöksille ja muutenkin ihmettelemään aiheita. Se voisi olla rakentavampaa kuin vain nettikeskustelu? Tai se että valiokunta jotenkin tekisi käytännön yhteistyötä seuraporukan kanssa pitkin vuotta. Yksi esimerkki tällaisesta oli syksyllä pidetty mukavasti mennyt avoin lajiseminaari, jonne tuli hyvin porukkaa ja josta näki että monilla on yhteiset intressit viedä lajia eteenpäin. Näitä varmastikin kannattaa aina välillä järjestää.

Omalta osaltani viestintä tökki myös siinä mielessä että olin aika vähän fyysisesti paikalla erilaisissa tapahtumissa, tai jos olin niin olin juontamassa, jolloin ehkä lähestyminen on vaikeampaa. Eli jos jotain muuttaisin viestinnän suhteen niin sitä että kiertäisin enemmän kisoja vaikka kertomassa asioista tai kyselemässä kuulumisia. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista omien aikapriorisointien takia mutta uskoisin että olisi hyödyllistä olla enemmän ns. kentällä. Toisaalta taas koin vapauttavanakin sen että en ollut hirveän tietoinen varsinkaan alkuvuodesta (koska olen ollut pari vuotta pois esim. kisatoiminnasta) kaikenlaisista ihmisten välisistä risririidoista, jolloin en turhaan stressannut niistä. Olen toki oppinut tässä matkan varrella :) Näihin on vaikea sanoa mitään viisasta, olen itsekin aikanaan haaskannut energiaani erilaisiin lajivääntöihin, pidemmällä tähtäimellä kuitenkin kannattaa mielestäni keskittyä siihen että oma tekeminen on niin hyvää että siitä voi olla ylpeä ja miettiä että mihin taisteluihin kannattaa lähteä mukaan ja mihin ei. Toisaalta väännöt kertovat taaskin intohimosta lajiin, mikä on hyvä juttu, ainakin niin kauan kun ei tule täydellistä poteroihin jumittumista.

Mietin puolessa välissä vuotta tai vähän sen jälkeen että onpas mielenkiintoista hommaa ja että tekisi mieli jatkaa useampikin vuosi. Loppuvuodesta kuitenkin vaihdoin työpaikkaa ja hakeuduin opiskelemaan (alkaa ensi vuonna) ja mietin tosissani että mihin haluan oman rajallisen energiani käyttää sillä huomasin että energia ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen. Pidän valiokunta- ja liittotyötä todella tärkeänä mutta tajuan myös että se vaatii pitkän linjan sitoutumista ja valmiutta tekemään paljon sellaista myyräntyötä tietynlaisessa hitaasti liikkuvassa poliittisessa ympäristössä, että tulokset saattavat olla jotain todella kaukaisia ja abstrakteja asioita.

Omalla kohdalla saan lajista eniten irti silloin kun opastan muita nostamaan tai kun osallistun paikallisten tapahtumien järjestämiseen tai kun kilpailen itse. Olen siis ennen kaikkea epämuodollisen ruohonjuuritason työn tekijä. En ole myöskään mitenkään hyvä sääntökuvioissa tai joidenkin yksityiskohtien viilaamisessa, puhumattakaan erilaisten pöytäkirjojen kanssa pelaamisesta. Siispä, päätin tuossa kuukausi sitten suunnilleen että jättäydyn toistaiseksi liittotason toiminnasta pois ja keskityn lähitoimintaan.

Kaiken kaikkiaan on ollut todella mielenkiintoinen ja opettavainen vuosi, enkä kadu yhtään että suostuin mukaan hommaan. Kiitos vielä kaikille lajihenkilöille kuluneesta vuodesta! Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia rakentavia ja rakentamattomia kommentteja aiheeseen liittyen :)

EDIT: pari juttua mitä tekisin eri tavalla jos pitäisi ottaa uusiksi samoilla spekseillä

  • enemmän kommunikointia asioista omaan seuraan säännölisesti, jopa viikottain (nyt ei toteutunut luontevasti koska en käy joka viikko seuran treeneissä)
  • enemmän paikallaoloa eri tapahtumissa, jotta tulisi luontevaa kanssakäymistä pitkin vuotta porukan kanssa
  • eli toisin sanoen viestintään panostusta mutta nimenomaan ns face to faceen eikä nettiin

Takaisin juurille – kahvakuulakoulutuksia vuonna 2015 #kahvakuula

Tämä vuosi on mennyt lajirintamalla aika tiukasti hyvin mielenkiintoisessa hommassa eli kahvakuulavaliokunnan puheenjohtajana. Olen oppinut paljon ja saanut jänniä kokemuksia sitä kautta mutta olen kuitenkin todennut myös sen että omalla kohdallani luontevin tapa viedä lajia eteenpäin on ruohonjuuritason työ, eli treenien vetäminen omassa seurassa ja erilaisten kurssien järkkääminen. Arvostan tosi paljon liittotason toimintaa mutta se ei ole ”mun juttu” noin niinkuin pitkällä tähtäimellä. Kirjoittelen noista valiokuntakokemuksista loppuvuonna lisää kahvakuulaurheilu.net:iin.

Lisäksi olen tosi innostunut yli kahden vuoden tauon jälkeen taas kisaamisesta ja kunnon treenistä. Lauantaina tein comebackin salikisoissa ja oman enkan, 209 tempausta 20kg kuulalla. Olen saanut parin kuukauden ajan erinomaista valmennusta Kallelta (iso kiitos!) ja kunto alkaa kohota pikku hiljaa.

Siispä, ensi vuonna alan vetämään taas kahvakuulakoulutuksia halukkaille missä tahansa Suomessa. Hyväksi todettu kokonaisuus on sellainen 3-4h sessio, jossa käydään läpi joko perusteita tai sitten jotain edistyneempää, porukasta ja tarpeista riippuen. Paras paikka on mikä tahansa liikuntapaikka, josta löytyy kuulia. Paras porukan määrä on 7-25, pienemmällä porukalla saa enemmän henkilökohtaista opastusta ja isommalla tietysti mennään yleisemmällä tasolla.

Laita viestiä jos salisi / joukkueesi on koulutusta vailla ja pyydä tarjousta. Teen hommat toiminimellä. Suosituksia voit kysellä ympäriinsä sillä olen vetänyt näitä menestyksekkäästi ties missä vuodesta 2007 lähtien. Kehtaan väittää olevani kouluttamisessa hyvä, ja lisämeriittinä mainittakoon että olen voittanut Steve Cotterin karhupukupainissa sekä juonut bisseä Catherine Imesin kanssa :)

pomppui

Kuva salikisojen lämmittelyistä, kuvaaja Toni Forssell

Kahvakuulaurheilu, ensimmäiset 10 vuotta

Kahvakuulaurheilu on nykyisessä julkisessa muodossaan n. 8 vuotta vanha laji Suomessa, edes 10 vuotta ei ole edes täynnä vielä. Se tarkoittaa siis sitä aikaa, josta meillä on tulokset tallella kisoista ja kisoja on järjestetty avoimesti kaikille, eli 2006 lähtien. Olen tekemässä pientä lajikatsausta painonnostoliiton seminaaria varten, ja tässä työversioita kaavioista.

Tuossa kuva miten homma on määrien suhteen kehittynyt. 2014 -luvut tulevat ensi viikolla mukaan varsinaiseen materiaaliin. Yhteensä vuoden 2014 lokakuun alkuun mennessä oli yhteensä 465 kilpailijaa.

kk-tilastoja-2006-2014

 

Kisojen määrä 2006 -2014:

kisat-2006-2014

 

kilpailijat-yht

 

 

SM -kisojen tilastoja, mukana myös 2014:

sm-kisatilastot

Entäs tulokset?

Naiset:

naisten-tuloksia

Miehet:

miesten-tuloksia

Verratkaa näitä lukuja siihen milloin asioita on alettu tekemään:

askelia-eteenpäin

 

askelia-2

 

Ollaan siis vasta alussa, ja tekemistä on vielä paljon mutta koko ajan kehitymme urheilulajina. Kestävyyslajistahan tässä on kysymys, ja asiat etenevät joskus hitaasti, kuten lajitreenissäkin. Lyhyestäkin historiasta näkee kuitenkin että säännöllisyys ja mahdollisuus osallistua (salikisoja on todella paljon vuodessa) on tärkeää. On paljon helpompi lähteä mukaan kun ei tarvitse odottaa enää puolta vuotta seuraavaa tapahtumaa.

Yksi asia, joka pysyy läpi vuosien: laatu. Nostamisen laatu on tärkeää, olit sitten harrastaja tai kisaaja. Vaadi ohjaajaltasi aina laatua, ja myös itseltäsi. Se ja sopiva treenimäärä on tie pitkään treeniuraan ja terveyteen. :)

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulaurheilun-laatutalkoot/

Treeniloki foorumilla taas käyttöön pienen tauon jälkeen

Päätin tehdä pitkästä aikaa treenipäiväkirjan kahvakuulafoorumille. Käytän myös Heiaheiaa sekä tätä blogia. Miksi kaikki tämä?

Idea on se että näillä kaikilla on eri roolit:

Tämä blogi: enemmän yleistä pohdintaa aiheista elämä, kuolema ja liikunta, eli isompaa kokonaisuutta. Seksin, politiikan ja uskonnon jätän tämän blogin ulkopuolelle vaikka elintärkeitä aiheita nekin ovat tietysti. Voi vaikka katsoa kuukausittain että miten on mennyt ja vetää asioita yhteen.

Heiaheia: yksittäisten treenien kirjaukset heti treenin jälkeen kätevästi mobiililaitteella. Toimii myös siihen että näen yhdellä silmäyksellä määriä pidemmältä ajalta, kuten alla olevasta ruutukaappauksesta näkee.

Foorumin treenipäivyri: mukavampi kirjata yksittäisiä treenejä kuin tämä blogi, helppo selata treenejä taaksepäin ja nähdä mitä on tullut tehtyä.

Mun tavoite tälle vuodelle on säännöllistää treenirytmiä täysin epäsäännöllisestä pariin lajitreeniin ja pariin lenkkiin viikossa. Ja mennä tilaisuuden tulla sopivaan salikisaan, jos sellaisia tulee vastaan.

Tässä kuva kaikista treeneistä:

Screen Shot 2014-10-06 at 21.51.51

Juoksulenkkien pituudet:

Screen Shot 2014-10-06 at 21.53.14

Eivät nämä näin lyhyellä ajalla vielä mitään anna mutta puolen vuoden päästä näkee jo ihan hyvin että miten treenimäärien kehittyminen on edennyt.

Arin kanssa lavalla pitkästä aikaa

Oulun reissu oli erittäin hieno jo pelkästään kisojen, hauskojen jatkojen ja hyvän seuran ansiosta. Tänään extratoimintana pääsimme Teemun kanssa käymään vielä Arin johdatuksella Toimintasali Voimalassa, joka oli erittäin vaikuttava paikka.

Treenattiin LC:tä, ja tuli mieleen hyviä muistoja 2010 LC SM:stä, jossa myös nostimme Arin kanssa LC:tä vierekkäin. Kunto ei ole kovin hyvä mutta se ei haitannut menoa, ja tekemällähän se paranee. Toisaalta nostaminen kulki ihan kivasti. Ehkä illan valvominen ja tanssilattian koreografiat vaikuttivat myös tukkoiseen olotilaan.

Kiitos Arille mukavasta päivästä!

lc-with-ari

http://arikaiko.wordpress.com/

http://toimintasalivoimala.com/

Täysi kahvakuulaurheiluvuorokausi Oulussa

Totaalista nautintoa kokonainen vuorokausi, aamuneljästä aamuneljään lajiystävien kanssa: Matka, kisojen juonto, kokous, jatkot, tanssia loppuun asti. Mikä voisi olla hienompaa? Kiitos Oulu ja kaikki laji-ihmiset!

”May we always be strong, in body, spririt and mind”

Kahvakuulaurheilu mainittu Ylen etusivulla

Ai että miten hienoa!

http://yle.fi/uutiset/kahvakuulalla_voi_myos_kilpailla/7508687

Kehityskelpoinen

Ajatuksia paremman ja innostavamman (työ)elämän sekä hyvinvoinnin puolesta

ninasinsights

Blogi jossa viestintä ja tietotyö kohtaavat tuottavuuden - Iterative Insights Oy

NET - nivelvaiheessa erityistä tukea 6 op.

Osallistujien ja kouluttajien foorumi

On Web Strategy | Dion Hinchcliffe

Notes on Internet and Business Convergence

Älykäs työ

Parempia toimintatapoja

Maasta se pienikin ponnistaa

Kahvakuulaa, punttia ja pallopelejä

Social Grammatical

Eteenpäin on mentävä

Pauli Komonen

Tutkija ruotii aikalaisilmiöitä. Tietotyö kokemuksena. Baarisosiologiaa vasaralla.

Somementorit

Yhdessä teemme sen mahdolliseksi

Learning. Change. Design.

Jeff Merrell thinking out loud about tech, learning and change.

Stephen C. Rose

A universal way of life for the 2000s

TRIAS Athletik

Intelligentes Training in Biberach

Pelasta maailma

Kirjoituksia johtamisesta, järjestöistä, työstä, elämästä ja ihmisistä.

Stigmatophilia's gore splattered corner of insanity.

Horror, Gore, Exploitation, Trash, Cult Movies; Reviews, Interviews, Music and More...

Sosiaalioppia

Eräs itseopiskelija sosiaaliopissa luki puhelinluetteloa puhelinkopissa. Onpa ihanan monta ihan tuntematonta! Sanoi tuo yksineläjä puhelinkopissa. -Kirsi Kunnas-

Tohtorille töitä

Tuloksellista tietojohtamista jo vuodesta 2003: online-yhteisöt, sosiaalinen media. Yhteisöjen johtamisen, koulutuksen ja tutkimuksen ammattilainen etsimässä uusia haasteita. - Miia Kosonen (D.Sc., knowledge management, koomikoo(at)gmail.com, Ruokolahti, Finland)

Integral Life by OlliS

My personal view of integral life

Pilkun paikka

Viestinnän ammattilaisten oma blogi, jota ylläpitää ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. Pilkun paikan artikkelit eivät edusta ProComin virallista näkemystä, vaan ovat kirjoittajien omia kannanottoja.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 4 910 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: