Viikonlopun IUKL:n järjestämä Ventspils Atlans 2007 -amatööriturnaus oli hienoin kahvakuulakokemus mitä olen tähän mennessä kokenut. Pääsin näkemään ihan läheltä niin taitavaa kuulan käsittelyä että kaikki länsimaiset “gurut” kalpenevat sen rinnalla. Olo oli kuin pikkulapsella lelukaupassa. Amatööriturnauksen lisäksi samassa tapahtumassa oli myös ns. masters -sarja, jossa näimme todellisia huippu-urheilijoita tekemässä valtavia tuloksia 32kg:lla.
Viralliset tulokset tulevat jossain vaiheessa, niistä sitten enemmän aikanaan. Itse tein 26 työntöä ja 120 tempausta, 24kg:lla. Työntöjen aika oli n. 6:30 ja tempauksien 9:30 (kuula lensi sormista kun yritin viimeistä toistoa). Joukkueen kaksi muuta kaveria tekivät molemmat täydet 10min tempauksissa, mikä on ensimmäinen kerta kun kukaan suomalainen tekee niin virallisissa kisoissa
Omaa mieltä lämmitti myös kansainvälisen sarjan voitto.
Numerot sinänsä eivät kerro mitään, mutta jos tuohon lisätään se että noi oli mun todelliset maksimit, ja jouduin tosissani pinnistelemään ja silti sekä n. 15-vuotias venäläispoika ja 62 -vuotias latvialaismies tekivät kolminkertaiset tulokset. Ja he eivät olleet tasoltaan poikkeavia, järjestäen jokainen juniori, joka oli jo edennyt 16:sta 24kg:een, teki paremmat tulokset kuin yksikään meistä. Ja lisäksi vielä todella hyvällä tekniikalla. Sitä katsellessa aloin tajuta että en ole itse edes edennyt vielä oikeaan painoon, olen vain tehnyt sillä millä olen halunnut, en sillä mikä mun oikea taso olisi. Eli ns. oppirahat 16kg:lla on vielä ihan täysin maksamatta.
Uusista maista Norja oli suunnilleen samassa pisteessä kuin mekin tulosten osalta, heillä oli paikalla 4 hengen joukkue. Se on rohkaisevaa siinä mielessä että ilman sen kummempaa valmennusta meidän tekniikkamme ja tuloksemme ovat hyvässä kunnossa omaan tasoomme nähden, mikä siis on amatööritaso. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja vertailla kokemuksia saman verran treenanneiden kanssa.
Isännät ja muut joukkueet ottivat meidät todella hyvin vastaan, antoivat tekniikkavinkkejä ja kannustivat. Kaikilla tuntui olevan hymy herkässä ja todella rautainen ote. Aiemmin mainittu 62 -vuotias Edward teki vaikutuksen pekällä olemuksellaan jo hakiessaan meidät bussiasemalta. Vitivalkoinen siilitukka, leveät hartiat, iso hymy ja kevyt askel. Hän valitteli vielä ennen omaa vuoroaan että olkapää oli kipeytynyt jossain remonttihommissa, eikä siksi pysty tekemään hyviä tuloksia
Oli miten oli, tuollaisessa kunnossa haluaisin itsekin olla tuon ikäisenä.
Teräsmies Fedor Fuglev näytti trikoissaan ihan oikealta supersankarilta, vaikka liikkuminen oli todella rentoa jopa 142:n 2x32kg työnnön jälkeen. Suoritusta oli uskomatonta katsella, jokainen liike oli räjähtävä ja tarkka. Seuraavana päivänä sama mies teki 210 tempausta 32kg:lla. Sitä olisi hyvin vaikea uskoa ellen olisi seissyt ihan parin metrin päässä katsomassa. Maailmanmestaruudesta huolimatta hänkin oli todella ystävällinen, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Fedor ja hänen tiiminsä ovat todellisia huippu-urheilijoita. Sitä on myös Latvialainen Robert Innis, joka tosin omasta mielestään oli huonossa kunnossa kun pystyi tekemään “vain” 100 työntöä 32kg:lla.
Räjähtävyys oli itse asiassa asia, joka on aikaisemmin käynyt mielessä treenatessa mutta jonka nyt tajusin ihan konkreettisesti huippuja katsellessa. GS:ssä on kyse siitäkin aika pitkälle että pystytään toistamaan nopeaa voimakasta liikettä pitkän aikaa, ei siitä että oltaisiin jotenkin laiskoja tai löysiä niinkuin jossain annetaan ymmärtää. Jos vaikka työnnön alkuosan tekisi liian hitaasti, kuluttaisi se ihan turhaa energiaa, ja varsinkin useamman minuutin jälkeen se ei enää onnistu.
Reissu herätti ajatuksia ja opetti paljon, vieläkin on pää pyörällä kaikesta. Olimme kahvakuulaurheilun ytimessä.
Ai niin, eräs 50-60 vuotias mies teki ennätyksen, 400 tempausta 24kg:lla yhdellä kädellä alle puolessa tunnissa…
Jos pidit, jaa eteenpäin:
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä artikkeli.