Pitäisikö asiantuntijan olla avoin?

Asiantuntijan pitää tänä päivänä olla avoin ollakseen uskottava. Ei voi enää piiloutua norsunluutorniin ja heiteillä sieltä viisaita alamaisilleen vaan pitää olla tietyllä tavalla tavoitettavissa. Tai ainakin näin uskon. Uskon myös että esim. Pekka Puskaa vastaan kohdistuva viha johtuu osittain siitä että suhtautuminen auktoriteetteihin on vaativampaa kuin ennen, eikä enää jakseta kuunnella ylimielisiä lausuntoja, jotka ennen olivat arkipäivää vaan halutaan että expertti tulee samalle tasolle juttelemaan. Uskon että sama pätee liikunta-asiantuntijoihinkin. Esimerkillä johtajia tarvitaan jakamaan tekemisiään, jotta muut saisivat intoa ja tietoakin oman tekemisen tueksi.

Mitä tekee kahvakuula-asiantuntija?

Kaiken tekstin alla pari tekstiä, joissa pohditaan eri kulmista asiantuntijoiden roolia verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Mietin asiaa kahvakuulatreenin näkökulmasta. Kuka on kahvakuula-asiantuntija tai GS-asiantuntija? Voiko sellaiseksi julistautua, vai pitääkö asema ansaita jotenkin? Samaa voi kysyä muidenkin treenijuttujen näkökulmasta, on voimatreeniasiantuntijoita ja vaikka mitä.

En tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Tämä ei ole myöskään ole varsinainen asiantuntijablogi, sillä lähtökohta oli liian päiväkirjamainen ja blogi onkin täynnä aika sekavaa sillisalaattia.

Olen silti hankkinut kahvakuulista ja varsinkin kahvakuulaurheilusta paljon ensi käden tietoa osallistumalla kisoihin ja tapaamalla kaikki mahdolliset alan gurut mitä on vastaan tullut. Eli asiaa on tullut tutuksi ja olen huomannut että tuolla liikuntaympyröissä pyörii yllättävän paljon alastomia keisareita

Silti, millään tiedolla ei ole sinänsä merkitystä, jos sitä ei vie jollain tavalla eteenpäin, uskon. Mitä hyötyä minun olisi tietää joku salainen räkkiasennon tekniikka, jos en opettaisi sitä kursseilla tai treeneissä? (en tiedä mitään salaista räkkitekniikkaa)

Kahvakuulan nostaminen on periaatteessa hyvin simppeliä, eikä tarvitse olla jediritari tai liikuntatieteen tohtori sitä ymmärtääkseen. Silti, on paljon liikunnan asiantuntijoitakin, joille treenimuodon periaatteet ovat mysteeri. Ja miksi näin on, on minulle täysi mysteeri  Liikunnassa ei sinänsä ole mitään salaisuuksia muutenkaan, kaikki liikkeet on keksitty jo satoja tai tuhansia vuosia sitten, me vain keksimme asioille uusia nimiä.

Asiantuntijan tunnistaa … mistä?

Seuraan itse aika aktiivisesti mitä ns. oman alani eli kahvakuulaurheilun, kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin wellnes -piirien ihmiset kirjoittavat ja julkaisevat verkossa. Löytyy ihan pelkkää markkinointituubaa, eli sitä kuinka kerrotaan mitä kaikkea kivaa firma tuottaa jokaisessa sivulauseessa. Sitten on hyvinkin henkilökohtaista ja ihmisläheistä tuotantoa, josta itse pidän sillä se vähentää paljon sitä norsunluutorniefektiä. Sitten on ihan suorasukaisesti asiaan menemistä eli treeniohjeita. Pidän itse uskottavina sellaisia henkilöitä, joilla on ihan käytännön kokemusta saarnaamastaan aiheesta, ihan pelkkä teoria ei oikein sytytä vaikka voikin olla ihan mielenkiintoista. Pahinta on sellainen, kun ei ole mitään tietoa tai kokemusta mutta sitäkin enemmän röyhkeyttä.

Itselläni on ollut kaikenlaista materiaalia, johtuen siitä että kuulaohjaus ja -kisaaminen on minulle harrastus, eikä minun ole tarvinnut rakentaa tietoisesti mitään tiettyä brändiä vaan olen saanut puuhastella vapaasti mitä tahansa. Silti, kaikesta tästä kirjoittelusta ja videoiden julkaisemisesta on ollut paljon ihan konkreettistakin hyötyä, esim. monet ovat löytäneet treeneihin tai kursseille tätä kautta. Paras palkkio on se kun on kuullut jonkun innostuneen lajista tätä kautta.

Taka-ajatukset

Yleensä seuraamillani hahmoilla on joku agenda, jota he ajavat, joko suoraan tai peitellysti. Niitä voivat olla oman firman tai palveluiden mainostaminen tai joku vastaava propaganda. Itselläni on ollut tämän blogin taustalla seuraavat agendat, ainakin. En välttämättä muista kaikkia:

• GS lajina ihmisten tietoisuuteen kaikin keinoin
• ihmisten innostaminen kilpailemaan lajissa
• kahvakuulaharjoittelun perusliikkeiden (heiluri, tempaus, työntö) pitää olla osa fyysistä yleissivistystä kuten etunojapunnerrus, penkki, leuat tms
• kukaan ei tarvitse härveleitä, soseita, saleja, brändejä tai trikoita ollakseen hyvässä kunnossa
• kisatapahtumien ja -kurssien mainostaminen

Siinä lisää lukemista:

http://www.zentointeractive.com/blog/asiantuntija-tule-esille

http://www.sisaltomarkkinointi.fi/2011/11/04/miksei-asiantuntija-uskalla-kirjoittaa-blogia/

http://www.slideshare.net/JanneHuovila/sosiaalinen-media-asiantuntijan-tykaluna-9557402

http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/09/01/mita-hyotya-bloggaamisesta-on/

http://www.slideshare.net/perttutolvanen/sosiaalisen-median-koulutus-15122011-asiantuntija-verkossa

http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavihaan/

http://www.alasilta.fi/blogi/asiantuntija-bloggaa-tyylillään

Kuva: Flickr / phauly

Top -listalle, huh huh

Wau, tämä blogi pääsi tuolle WordPressin listalle numerolle 15. Pop the champagne! (ups, niin muuten tehtiin jo lauantaina toisissa merkeissä ja se riittää taas vähäksi aikaa…) Kiitos lukijoille ja muille klikkailijoille tästä kunniasta!

“Blogs of the Day

Top Blogs

The most popular WordPress.com blogs are ranked here according to a special formula.”

WordPress.com :Top Finnish Blogs.

Mikä on mielekästä?

Varoitus: pitkähkö postaus, pahoittelen. Jos sinulla on kiire, kuten kaikilla yleensä on, tässä on tiivistelmä: on ihan tarpeellista ja hyödyllistä miettiä miksi tekee asioita ja mikä on itselle mielekästä toimintaa. Alla vähän omaa pohdintaani aiheesta.

Pari lainausta Ajattelun ammattilaisen blogista:

“kirjoita ylös kaikki sellaiset tekemisen muodot, joita tekisit riippumatta siitä, saatko niistä palkkiota.“

“Miksi sinä menet töihin, tai miksi opiskelet sitä, mitä opiskelet? Rahan ansaitseminen tai ammatin oppiminen ei ole itsessään hyvä syy. Rahaa voi nimittäin ansaita tsiljoonalla erilaisella tavalla, ja ammattejakin on olemassa enemmän kuin tusina. Miksi juuri sinä teet sitä mitä teet nyt? Todellinen työn merkityksellisyys löytyy vasta silloin, kun teet jotain, mikä istuu hyvin juuri sinun temperamenttiisi.”

Todella ajankohtainen aihe, näin kun palaa lomilta takaisin arkeen. Tai ainakin minulle. Olen jo pidempään miettinyt tätä mielekkyysasiaa suhteessa töihin, harrastuksiin jne.  Varsinkin kahvakuulaharrastukseen, joka on ollut todella tärkeä monet vuodet. Tekisinkö sitä, jos en saisi siitä palkkiota? No, kyllä, sillä nimenomaan niin sitä suurimmaksi osaksi teen. Aika hassua sinänsä mutta juuri niinpäin tekeminen on kaikkein mielekkäintä, esim. Ryhdin ilmaisten treenien veto.

Jokunen vuosi sitten leikittelin ajatuksella, että mitäs jos alkaisin tosissani tekemään kahvakuulaohjauksilla enemmän töitä, siis niin että tienaisin osan elannostani sillä. Kävin useamman ohjaajakoulutuksen ja seurasin miten alan yrittäjät touhusivat. Perustin yhä toiminnassa olevan toiminimenkin sitä varten, jolla on tullut tehtyä vaikka mitä erilaista keikkaa, joilla olen saanut rahoitettua harrastustani. No, se on ihan ok mutta jos ottaa tuon Ajattelun ammattilaisen ensimmäisen lauseen niin se ei pääsisi listalle.

Siis yrityksen ja brändin rakentaminen, markkinointi ja rahasta kouluttaminen. Ne eivät vaan innosta minua lainkaan. Ajatus henkilöbrändin tietoisesta rakentamisesta saa oksennuksen tulemaan kurkkuun. Olen ihminen enkä mikään brändi. Opetustilanteet itsessään ovat pääosin todella hyviä kokemuksia mutta kun sitä tekee vain rahasta, siitä menee mielekkyys. Toki, mielekkyyttä saa tavallaan sitä kautta että jos tietää vaikka että muutaman keikan tekemällä voi saada rahat esimerkiksi kisamatkaan mutta se on aika pinnallista ja lyhytaikaista. Mielekkyyttä saa myös siitä kun ihmiset oppivat, se ei muutu sinänsä oli sitten kyse rahakeikasta tai ilmaisesta.

Tästä toiminimestä seurasi sekin, että koska kerroin blogissakin tietysti että teen tällaista, alkoi se vaikuttamaan myös siihen minkälaista tekstiä aloin kirjoitella. Eli siis jollain lailla mietin että minkälaisen vaikutelman tekstistä saa, ja vaikuttaako se siihen että soittaako joku ja tekee tilauksia ohjauksista. Eli siinä tulee sellainen Duran Duran -syndrooma ajoittain, eli laskelmointi laskee laatua ja tekee tuotoksesta pahimmillaan hirveätä roskaa, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Ok, reiluuden vuoksi täytyy sanoa että ei tässä mitään Pulizer -kamaa muutenkaan tehdä.

Mielekästä sen sijaan on esim. kisaryhmän treenien miettiminen, tai Ryhdin treenien veto. Siinä ajattelen että kyseessä on ensisijaisesti nostamisen opettaminen. Jokaisen pitäisi osata nostaa, ja kahvakuulaliikkeiden osaamisen pitäisi mielestäni olla osa fyysistä yleissivistystä. Samaan tyyliin kuin vanhan koulun painonnostossa, tai missä tahansa ns. oikeassa lajissa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kahvakuula kaupallisena tuotteena mutta se kiinnostaa treenivälineenä ja painona. Se myös kiinnostaa että miten ihmisen saa tajuamaan että miten sitä kuulaa kannattaa nostaa, eli siis toisinsanoen kouluttaminen ja opettaminen. Teen kouluttamista jonkin verran myös päivätyössäni ja se on oikein mielekäs osa työtä. Se on loppujen lopuksi kommunikointia ja asioiden yhdessä ihmettelyä.

Siis tuollainen perinteinen seuratoiminta ilmeisesti sopii minulle, ehkä johtuu siitä että olen itsekin saanut sitä kautta positiivisia kokemuksia liikunnasta, valmennuksesta, oppimisesta, omista rajoistani jne. Kaupallisista ohjaajakursseista sen sijaan on jäänyt sertifikaattilappusen lisäksi aika vähän. En nyt yritä väittää että seuratoiminta olisi jotenkin parempaa kuin kaupallinen toiminta mutta minulle se istuu paremmin.

Kilpailuihin osallistuminen ja niiden järjestäminen ovat myös asioita, joita tekisin ilman palkkiota. Ja eihän niistä tosiaan mitään palkkiota saa Vaikka en pariin vuoteen olekaan ollut kovin aktiivinen kisajärjestäjä, ajattelen että siinä olen mielelläni mukana myös tulevaisuudessa jollain panoksella.

Näiden lisäksi mielekästä on kaikenlaisen sekalaisen materiaalin tuottaminen, kuten tekstit, kuvat, videot jne. Niillä ei tarvitse välttämättä olla mitään sen kummempaa tavoitetta, vaan ajavat oikeastaan samaa asiaa kuin minulle bändissä soittaminen aikoinaan. Pääsen luomaan jotain konkreettista, ihan vaan sen itsensä takia, en siksi että “nyt tästä tulee hyvä tuote ja saan tästä x määrän euroja”. Esimerkkinä olin ihan innoissani kun tein tuon parodian netissä pyörivistä treeniasiantutijoista. Ei siinä mitään “järkeä” sinänsä ole mutta tekeminen oli pirun hauskaa

Blogin kirjoittaminen on myös mielekästä. Tämä on tapa jäsentää ajatuksia treeniin liittyen mutta ei pelkästään siihen. Oikeastaan, urheilu ja treeni ovat koko elämän yksinkertaistettuja malleja tietyllä tavalla. Minua kiinnostaa niissä se, miksi ihmiset treenaavat kuin treenaavat, miksi tietynlaiset treenimuodot ovat suosittuja ja miten se istuu meidän kulttuuriimme ja historiaan. Sinänsä se ei ole mielenkiintoista, tekeekö joku nyt 10 toistoa vai ehkä 12, vaan enemmän se että miten joihinkin tavoitteisiin voi päästä ja varsinkin se että miten ihminen, joka ei usko itseensä, voi oppia uskomaan kun saa uutta näkökulmaa itseensä fyysisten onnistumisten kautta. Blogi on myös mahdollisuus löytää samanhenkisiä ihmisiä ja käydä jonkinlaista keskustelua.

Entä sitten?

Näköjään herätti tuo alla oleva artikkeli aika paljon ajatuksia. No, ihan hyvä. Konkreettisena toimenpiteenä näiden asioiden pohjalta siirsin kaikki toiminimeen liittyvät asiat takaisin omalle sivustolleen, ja tämä blogi keskittyy jatkossa tiukasti yleiseen treenijaaritteluun. Ehkä pitäisi myös miettiä uusiksi tuo Facebook -sivun käyttö mutta se saa odottaa hetken.

koko artikkeli täällä: Ajattelun ammattilainen.

Kaikki irti netistä

Tässä mielestäni inspiroiva video nettivideon voimasta ja mahdollisuuksista:

http://www.ted.com/talks/chris_anderson_how_web_video_powers_global_innovation.html

Sen innoittamana väsäsin pikaisesti kahvakuula.fi -sivuille koostepaikan suomalaiselle kahvakuulamateriaalille:

http://kahvakuula.fi/nostajien-media/

Idea: tiedon (ja treenin, ennätysten, elämysten) jakaminen innoittaa muita kokeilemaan samaa ja tekemään paremmin. Siispä, jakaminen nostaa tasoa ja tekee treenistä mielekkäämpää moninkertaisesti. Aika vähän on vielä suomalaista kahvakuulavideota netissä mutta eiköhän sitä ala tulemaan lisää kun joka naamalla on välineet kohdallaan. Toivottavasti joku innostuu jopa videobloggaamaan aiheeseen liittyen.

Valoa gireviikeille, jotka pimeissä autotalleissa nostavat!