Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 4 481 muun seuraajan joukkoon

Lukijoita

Twitter

Kahvakuulaurheilu, ensimmäiset 10 vuotta

Kahvakuulaurheilu on nykyisessä julkisessa muodossaan n. 8 vuotta vanha laji Suomessa, edes 10 vuotta ei ole edes täynnä vielä. Se tarkoittaa siis sitä aikaa, josta meillä on tulokset tallella kisoista ja kisoja on järjestetty avoimesti kaikille, eli 2006 lähtien. Olen tekemässä pientä lajikatsausta painonnostoliiton seminaaria varten, ja tässä työversioita kaavioista.

Tuossa kuva miten homma on määrien suhteen kehittynyt. 2014 -luvut tulevat ensi viikolla mukaan varsinaiseen materiaaliin. Yhteensä vuoden 2014 lokakuun alkuun mennessä oli yhteensä 465 kilpailijaa.

kk-tilastoja-2006-2014

 

Kisojen määrä 2006 -2014:

kisat-2006-2014

 

kilpailijat-yht

 

 

SM -kisojen tilastoja, mukana myös 2014:

sm-kisatilastot

Entäs tulokset?

Naiset:

naisten-tuloksia

Miehet:

miesten-tuloksia

Verratkaa näitä lukuja siihen milloin asioita on alettu tekemään:

askelia-eteenpäin

 

askelia-2

 

Ollaan siis vasta alussa, ja tekemistä on vielä paljon mutta koko ajan kehitymme urheilulajina. Kestävyyslajistahan tässä on kysymys, ja asiat etenevät joskus hitaasti, kuten lajitreenissäkin. Lyhyestäkin historiasta näkee kuitenkin että säännöllisyys ja mahdollisuus osallistua (salikisoja on todella paljon vuodessa) on tärkeää. On paljon helpompi lähteä mukaan kun ei tarvitse odottaa enää puolta vuotta seuraavaa tapahtumaa.

Yksi asia, joka pysyy läpi vuosien: laatu. Nostamisen laatu on tärkeää, olit sitten harrastaja tai kisaaja. Vaadi ohjaajaltasi aina laatua, ja myös itseltäsi. Se ja sopiva treenimäärä on tie pitkään treeniuraan ja terveyteen. :)

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulaurheilun-laatutalkoot/

Treeniloki foorumilla taas käyttöön pienen tauon jälkeen

Päätin tehdä pitkästä aikaa treenipäiväkirjan kahvakuulafoorumille. Käytän myös Heiaheiaa sekä tätä blogia. Miksi kaikki tämä?

Idea on se että näillä kaikilla on eri roolit:

Tämä blogi: enemmän yleistä pohdintaa aiheista elämä, kuolema ja liikunta, eli isompaa kokonaisuutta. Seksin, politiikan ja uskonnon jätän tämän blogin ulkopuolelle vaikka elintärkeitä aiheita nekin ovat tietysti. Voi vaikka katsoa kuukausittain että miten on mennyt ja vetää asioita yhteen.

Heiaheia: yksittäisten treenien kirjaukset heti treenin jälkeen kätevästi mobiililaitteella. Toimii myös siihen että näen yhdellä silmäyksellä määriä pidemmältä ajalta, kuten alla olevasta ruutukaappauksesta näkee.

Foorumin treenipäivyri: mukavampi kirjata yksittäisiä treenejä kuin tämä blogi, helppo selata treenejä taaksepäin ja nähdä mitä on tullut tehtyä.

Mun tavoite tälle vuodelle on säännöllistää treenirytmiä täysin epäsäännöllisestä pariin lajitreeniin ja pariin lenkkiin viikossa. Ja mennä tilaisuuden tulla sopivaan salikisaan, jos sellaisia tulee vastaan.

Tässä kuva kaikista treeneistä:

Screen Shot 2014-10-06 at 21.51.51

Juoksulenkkien pituudet:

Screen Shot 2014-10-06 at 21.53.14

Eivät nämä näin lyhyellä ajalla vielä mitään anna mutta puolen vuoden päästä näkee jo ihan hyvin että miten treenimäärien kehittyminen on edennyt.

Arin kanssa lavalla pitkästä aikaa

Oulun reissu oli erittäin hieno jo pelkästään kisojen, hauskojen jatkojen ja hyvän seuran ansiosta. Tänään extratoimintana pääsimme Teemun kanssa käymään vielä Arin johdatuksella Toimintasali Voimalassa, joka oli erittäin vaikuttava paikka.

Treenattiin LC:tä, ja tuli mieleen hyviä muistoja 2010 LC SM:stä, jossa myös nostimme Arin kanssa LC:tä vierekkäin. Kunto ei ole kovin hyvä mutta se ei haitannut menoa, ja tekemällähän se paranee. Toisaalta nostaminen kulki ihan kivasti. Ehkä illan valvominen ja tanssilattian koreografiat vaikuttivat myös tukkoiseen olotilaan.

Kiitos Arille mukavasta päivästä!

lc-with-ari

http://arikaiko.wordpress.com/

http://toimintasalivoimala.com/

Täysi kahvakuulaurheiluvuorokausi Oulussa

Totaalista nautintoa kokonainen vuorokausi, aamuneljästä aamuneljään lajiystävien kanssa: Matka, kisojen juonto, kokous, jatkot, tanssia loppuun asti. Mikä voisi olla hienompaa? Kiitos Oulu ja kaikki laji-ihmiset!

”May we always be strong, in body, spririt and mind”

Kahvakuulaurheilu mainittu Ylen etusivulla

Ai että miten hienoa!

http://yle.fi/uutiset/kahvakuulalla_voi_myos_kilpailla/7508687

Yhteishenki ja lajien kypsyys #urheilu #inhimillisyys #katseeteenpäin

Aina välillä joku kommentoi (usein vuosien varrella) että mä kirjoitan kahvakuulaurheilun yhteishengestä liian positiivisessa valossa, että ei se niin mene että kaikki ovat yhtä suurta perhettä. No, ei tietenkään. Lajien parissa on ihmisiä, ja ihmiset nyt vaan eivät osaa olla ihmisiksi aina. On henkilökemiaa, on koulukuntaeroja, kuppikuntia ja on ennen kaikkea kommunikaatio-ongelmia ja väärinkäsityksiä. Nämä kaikki asiat eskaloituvat aina välillä ja tulee sitten riitaa. Kyllä minä tämän tiedän oikein hyvin. Tätä tapahtuu jatkuvasti sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Muistan kun olin monta vuotta sitten korvat punaisena IUKL:n kokouksessa kuuntelemassa kun vanhat herrat huusivat toisilleen :)

Pointti on se että kaikki tämä on osa lajitekemistä ja inhimillisyyttä. En tiedä yhtäkään ihmisyhteisöä, jossa ei olisi ristiriitoja. Alussa on usein kaikki kovin ihanteellista ja kivaa mutta kun tekeminen kypsyy niin egot alkavat hangata toisiaan vasten tai jotain muuta sellaista tapahtuu. Joku sosiologi varmaan osaa kertoa että miksi näin on. En siltä ajattele että näihin kannattaa jäädä voivottelemaan, vaan pitää katsoa mikä se ideaalitila on ja mennä sitä kohti vaikka tulisikin välillä hankaluuksia. Ja se on mun mielestä sitä että seurojen ja seurojen edustajien kannattaa pyrkiä tulemaan toimeen sillä tasolla että laji menee eteenpäin. Aina kaikki asiat eivät mene omasta mielestä parhaalla mahdollisella tavalla mutta koska kyse on usean sadan ihmisen lajista, kompromisseja on tehtävä. Olen idealisti, myönnän, mutta yhteistyö eri seurojen ja ihmisten välillä vaatii kaikilta osapuolilta aktiivista tekemistä, se ei tule itsestään. Kaikki keinot, jotka lisäävät eri porukoiden yhteyksiä ovat mun mielestä ehdottoman kannattavia, treeninvetovierailut, vierasleirit, ihan mikä tahansa.

Toinen asia, mikä auttaa eteenpäin on keskittyminen siihen mikä meitä kaikkia lajin parissa olevia yhdistää: rauta, painovoima, hyvä nostaminen, treeni, liikunta, energia, eteenpäin meneminen, urheilu, kehittyminen. Nämä riittävät. Kaikesta ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä mutta jos lajin ydinasiat ovat suhteellisen samannäköisiä kaikille niin on helpompi tehdä asioita. Tänä päivänä on tietenkin tärkeää että jokainen luo itselleen yksilöllisen tarinan ja suhteen lajiin ja se on tietenkin enemmän kuin ok. Siksi tuo yhdistävien tekijöiden joukko onkin aika primitiivinen. Kuka voisi väittää että painovoima ei häntä koske?

Huomenna sitten Ouluun nautiskelemaan SM -kisojen tunnelmasta :)

 

Kaikki mikä kiiltää on kylmää – somen valot ja varjot sekä vinkki #some #järjestöt #netiketti #fiilis

Some on kiiltävä

Lajimme eli kahvakuulaurheilu on hyötynyt sosiaalisesta mediasta aivan valtavasti. Pystymme jakamaan tietoa ja tunnelmia eri tapahtumista ja edistymisistä välittömästi vaikka suoraan omalla puhelimella. Olemme jatkuvasti tilanteen kuin tilanteen tasalla, ja pystymme ottamaan kantaa nyt juuri meneillään oleviin asioihin mistä tahansa. Tämä toimii hienosti niin kauan kun viestit ja asiat ovat selkeitä ja kaikki ovat samalla aaltopituudella ja kaikilla on sellainen ”minä olen ok, sinä olet ok” -käsitys maailmasta sekä takana hyvät yöunet ja suhteellisen stressitön viikko.

Some on kylmä

Kuten kuka tahansa ihminen ymmärtää, näin iloisesti eivät aina ole asiat. Some on pääosin kommunikointia pelkän tekstin välityksellä, lyhyin lausein. Se on hyvin käytännöllinen mutta kylmä viestintämuoto, ja vaatii todella paljon erilaisia taitoja sekä lähettäjältä että vastaanottajalta, jotta viesti menisi perille niinkuin se on tarkoitettu. Ja usein käy niin että se ei mene, syystä tai toisesta.

Itselläni on esimerkisi huono tapa vastata asioihin nopeasti (poislukien sähköposti, jossa olen maailman hitain) vaikkapa silloin kun joku keskustelu on hyvässä vauhdissa. Roiskaisen vastauksen, usein puhelimella, usein sisällyttäen lyhyeen viestiin vaistomaisesti sarkasmia tai jotain muuta mielestäni hauskaa. Jos saisin euron jokaisesti kerrasta kun joku viestini tai bloggaukseni on ymmärretty mielestäni väärin, olisin varmaan, no en ehkä rikas mutta saisin varmaan vuoden suklaat kustannettua helposti.

Miten ihminen pärjää nopeassa viestitulvassa omana itsenään?

Tämä on iso haaste kaikille seuroille, liitoille yms toimijoille, jotka vielä harjoittelevat sosiaalisen median hyödyntämistä. Miten varmistaa että viestien asia menisi perille, olisi sopivan kepeää someympäristöön, samalla nopeaa ja sellaista ettei ketään loukata? Miten lukea viestejä sillä silmällä, että olettaa viestin lähettäjän olevan tosissaan mutta myös hyväntahtoinen, kun tekstiä on ehkä vajaan lauseen verran? Miten välttää rivien välistä lukemista, varsinkin silloin kun rivejä on vain yksi? Lisänä sopassa on se, että kun edustaa järjestöä, omaa tekstiä luetaan usein tarkemmin, vaikka olisikin kirjoittanut sen yksityishenkilönä.

Yksi apuväline 

En osaa oikeasti mitään taikatemppua tähän esittää. Tämä on tosi vaativa laji, kaikille. En osaa sitä itse hyvin vaan mokailen jatkuvasti. Tärkeää on mielestäni ymmärtää että vastuu on kirjoittajalla JA lukijalla yhtä lailla, ja miettiä omaa suhtautumistaan tuottamaansa ja lukemaansa tekstiin.  Yhden nelikentän laitan kuitenkin, jolla voi peilata omaa suhtautumistaan lukemaansa ja kirjoittamaansa sisältöön:

En muista mistä olen tämän idean ottanut, ei liittynyt nettikeskusteluun. Taisi olla joku itsetuntomateriaali. Joka tapauksessa, ajatus on että karkeasti yleistäen jokainen meistä seikkailee maailmassa jonkun noiden käsityksen vallitessa mielessämme. Se voi muuttua päivittän (hyvä uni vs huono uni, mukava tunnelma vs tappelu puolison kanssa jne, kyllä te tajuatte) tai pidemmällä aikavälillä mutta vaikuttaa siihen miten luemme tai kirjoitamme näitä näppäriä viestejä nettiin.

Sama teksti vaikuttaa erilaiselta eri tilassa

Esim. jos kirjoitan kun fiilikseni on kohdassa 4, yleensä tekstini on vähemmän kyynistä ja enemmän tulevaisuuteen katsovaa. Jos luen fiiliksellä 4, luen vain ja siirryn eteenpäin. Kun taas luen fiiliksellä 1, ajattelen että sana ”hei” sisältää viestin ”sinun pitäisi hypätä tuohon viereiseen järveen”. Jos kirjoitan fiiliksellä 1, materiaali on koko ihmiskunnan ja itseni tuomiopäivän maalailevaa kyynistä tavaraa. Hieman kärjistän tässä mutta toivottavasti(!) ymmärrätte pointin :)

Ehkä se vinkki voisi olla että ei kannata ainakaan tilassa 4 lukea tai kirjoittaa juuri mitään? Tai sitten ainakin katsoa uudelleen paremmalla fiiliksellä.

Huom! tämä koskee tietysti sellaista suhteellisen neutraalia kommunikaatiota, ei sitä kun aletaan ihan oikeasti tappelemaan :)

Kaikki mikä kiiltää on kylmää

Tuo otsikon lainaus tulee Marilin Mansonin biisistä Posthuman, jonka nimikin kuvaa meidän futuristista maailmaamme. Some on hieno ja kiiltävä alusta mutta sen arvo tulee siitä miten me sitä päätämme kuluttajina ja julkaisijoina käyttää. Tsemppiä kaikille aiheen parissa työskenteleville!

”All that glitters is cold”

Marilyn Manson, ’Posthuman’

”All that glitters is gold” is a line in Led Zepplin’s 1970’s rock anthem ’Stairway to Heaven’, in turn a deviation of Shakespeare’s famous maxim, ”All that glitters is not gold.” The latter is a popular phrase used in reference to outward appearances not always being as they seem; on a superficial, surface level something may appear outwardly much more valuable than it in reality is. It’s origins are found in Shakespeare’s play, ’The Merchant of Venice’, where the The Prince of Morocco, upon realizing the morbid error of his obsession with superficial beauty, exclaims:

”All that glisters is not gold; / Often have you heard that told. / Many a man his life hath sold / But my outside to behold. / Gilded tombs do worms enfold.”

Shakespeare, ’The Merchant of Venice (II, vii)

http://www.nachtkabarett.com/theOccult/Omega

Naisten nostamisen lyhyt ja vaiherikas historia #kahvakuula

Tänä vuonna lajipiireissä on paljon keskusteltu kahden kuulan nostamisesta työnnössä ja Long Cyclessä. Mistä on kyse? Miksi tästä jutellaan nyt, vuonna 2014?

Vähän taustaa:

Kahvakuulaurheilu on tosi vanha laji, siis puhtaan yli sadasta vuodesta. Kuitenkin, virallistuminen tapahtui venäjälläkin vasta 1985 jälkeen. 89 tuli koko lajiin mukaan Long Cycle. En muista milloin ensimmäinen MM oli mutta noilla main.

Naistet pääsivät Balaganovin mukaan vasta 2001! Ja silloin lajina pelkkä tempaus.

Länsimaihin laji ilmestyi vasta rautaesiripun putoamisen jälkeen, Suomessa kilpailutoiminta käynnistyi 2007, viralliset säännöt tehtiin 2008.

Mutta, säännöissä oli heti aluksi Suomessa naisillekin työntö ja Long Cycle, tosin yhdellä kuulalla, mutta miksi kun kerran Venäjällä oli silloin (ja on edelleenkin) vain pelkkä tempaus?

Amerikkalaiset olivat Fedorenkon (joka aktivoitui siellä 2007) johdolla halunneet viedä lajia tasa-arvoisempaan suuntaan, joten ottivat mukaan yhden käden työnnön ja LC:n.

Me Suomessa ajattelimme samoin, otimme IUKl:n (kansainvälinen liitto, joka syntyi 2007 aikaisemman Euroopan liiton pohjalta, joka oli irtautunut vanhemmasta kansainvälisestä liitosta IGSF:stä) säännöt pohjaksi mutta lisäsimme naisille työnnön ja LC:n koska halusimme olla edistyneempiä ja tasa-arvoisempia.

Mutta, miksi jo silloin ei menty suoraan siihen että kaikki sukupuolet tekevät kylmästi samat nostot, kahden käden työnnön ja LC:n ja yhden käden tempauksen? En tiedä varmaksi. Uskon että vaikka Fedorenko halusi ajaa edistyksen asiaa, hän ei halunnut ottaa liikaa pesäeroa venäläiseen perinteeseen. Ja me olimme Suomessa silloin niin noviiseja, ettemme uskaltaneet soveltaa itse.

Tarinahan siis venäläisessä perinteessä menee niin että yleensäkin työntö ja LC ovat jollain mystisellä tavalla vaarallisia naisille, ja siksi siellä ei vieläkään ole edes yhden käden nostoja käytössä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä nämä vain naisiin kohdistuvat vaikutukset ovat mutta mielikuva elää tiukassa.

Kun olen tätä asiaa miettinyt, niin uskon että jos meillä olisi ollut jo 2007 lähtien naisilla ja miehillä samat nostot, ei asiassa olisi mitään ihmeteltävää. Mutta, jälkiviisaus on aina helppoa, siihen aikaan oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa meillä ei ollut edes kisakuulia, saati monipuolista painovalikoimaa, puhumattakaan välikoon kuulista. Lisäksi, naisnostajien määrä oli hyvin vähäinen, heille kuitenkin oli itsestäänselvää että ei rajoituta pelkkään tempaukseen. Eli, päätökset tehtiin niiden tietojen ja uskomusten pohjalta mitä silloin vallitsi.

Missä ollaan nyt? Naisten nostamisen hyvin lyhyt historia on siis täynnä muutoksia. Paitsi Venäjällä, jossa mikään muu kuin vain 16kg tempaus tuli mukaan 2008 tai 2009, eli silloin tuli mukaan mestaruussarjana 24kg tempaus.

Eli, on paljon näkemyksiä siitä että lajia pitäisi kehittää tasa-arvoiseksi. Jos mietin itse tulevaisuutta, ja vaikka jos tyttäreni haluaisi viiden tai kymmenen vuoden päästä aloittaa lajissa kisaamisen, ja hän kysyisi että miksi hän ei saisi nostaa kahta kuulaa niin en osaisi vastata. Kysymys oikeastaan kuuluu että miksi ei, tai vieläpä niin että miksi me edes puhumme tästä vuonna 2014?

Ei asia ole kuitenkaan mustavalkoinen. Nyt jos haluaa pärjätä MM:ssä, kannattaa keskittyä pelkkään tempaukseen, sillä siitä mitalit väännetään. Ja vaikka naisten yhden käden työnnöllä ja LC:llä on lyhyt historia, niillä on kuitenkin historiaa, käytyjä kisoja ja treenejä ja ihmiset tykkäävät niistä. Eli vähitellen mennään eteenpäin mutta veikkaisin että kun muutaman vuoden päästä katsotaan taaksepäin niin ehkä ihmetellään taas että miksi tasa-arvoistamista ei tehty Suomessa määrätietoisemmin ja aikaisemmin.

Itsekin olen tähän asiaan herännyt aika myöhään, olin melkein pari vuotta pois aktiivitekemisestä ja en myöskään seurannut ulkomaiden kehitystä. Nyt taas tänä vuonna olen oppinut että tasa-arvoisen nostamisen kannatus on noussut huomattavasti Suomessa, pohjoismaissa ja lännessä noin yleensä. Uskon että tässä on nyt tällainen murrosvaihe käsillä, jossa asiaa ihmetellään puolin ja toisin ja sitten tapahtuu kehitystä. Uskon että kehitys on hyvä asia ja se vie lajia urheilullisesti oikeaan suuntaan, tasa-arvoiseen suuntaan.

Ensi vuonna Suomessa LC SM:ssä on naisilla kahden käden nosto mukana ensimmäistä kertaa arvokisoissa. Tänä vuonna ja jo paljon aikaisemmin se on ollut mukana erilaisissa kisoissa, ja tähänastisen näkemäni perusteella en oikein keksi mitään syytä miksi se olisi huono juttu. Viime lauantainakin Scandinavian Cup:ssa tuli mieleen että miksi tämä tulee vasta nyt :)

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Sellainen disclaimer että tietenkin kaikki nostaminen ja lajivalinnat lähtevät siitä että onko turvallisuus, nostotekniikka, fysiikka, ymmärrys sillä tasolla että tekeminen on tolkullista. Mutta tämä on sitä urheilijan ja valmentajan vastuuta, riippumatta lajista tai nostomuodosta.

Kahvakuulavaliokunta -arjen avaamista #järjestöt

Olen ollut tänä vuonna kahvakuulavaliokunnan puheenjohtajana ja yksi tavoite mulla oli vuoden alussa että jotenkin tätä toimintaa pitäisi tuoda läpinäkyvämmäksi siten että kaikki tietävät missä mennään. Tässä siis vähän arkea:

Meitä on 9 ihmistä, eri puolelta Suomea, pääosin eri seuroista. Idea valiokunnassa on miettiä kaikille seuroille yhteisiä asioita, kunten lajin tuleivaisuutta pidemmällä tähtäimellä, sääntöjä tai edustusjoukkueen leirejä yms. Ja sitä siis tehdään. Käytännössä me kokoonnumme yhteen kerran kuussa, videoneuvottelulla (Google+ tai Adobe Connect) ja käydään läpi yhteisiä asioita. Joskus esim. valitaan hakijoiden joukosta edustusjoukkueeseen menijöitä, tai SM-kisajärjestäjiä yms. Sitten kokouksen jälkeen päätökset julkaistaan.

Muutamia videoneuvottelun etuja:

  • ei matkakuluja tai matkustamiseen menevää aikaa, jokainen voi osallistua kotoaan
  • ääni ja videoyhteys reaaliaikaisesti, ei sähköpostikokousten pitkiä viiveitä
  • ilmainen, helppo ottaa käyttöön

Kokousten välillä pidämme yhteyttä suljetun FB -ryhmän kautta, jotta kaikki pysyisivät kärryillä mitä asioita on tapahtumassa juuri nyt. Välillä muodostuu myös tilanteita, joista pitää päättää kokousten välillä ja silloin hoidetaan joustavasti päätökset siten että kaikki pääsevät mukaan jollain keinolla. Kaikki tiedot ovat jaetuissa dokumenteissa, samasta syystä, eli jokaisella valiokuntalaisella on pääsy kaikkeen samaan tietoon koko ajan.

Oma roolini on sellainen fasilitoiva, eli hoidan kokouskutsuja ja koostan aiheita niihin ja huolehdin siitä että kukin tietää missä mennään. Meillä on itsenäisiä pienryhmiä, jotka hoitavat jotain osa-aluetta, kuten kv-asioita tai sääntöasioita kuten parhaaksi näkevät ja tarvittaessa ottavat tekemiseen mukaan tietysti porukkaa valiokunnan ulkopuolelta. En ole siis itse tekemässä kaikkea tai säätämässä joka asiassa vaan luotan että asiantuntijat hoitavat hommansa. Ja homma on toiminut.

Mun tavoite on myös kommunikoita tekemisestä julkisesti eri foorumeilla mutta siinä on paljon petrattavaa. Onneksi viestintäporukka tekee tätä myös. Enemmän pitäisi olla jotain joustavia palautemahdollisuuksia vielä, jota kautta ihmiset voivat olla yhteydessä ja kertoa ideoitaan. Meillä on FB -ryhmä kaikille harrastajille, on foorumi myös kaikille ja sitten on palauteboksi, jonne saa laittaa ei-julkisia palautteita: http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulavaliokunta/

Lisäksi: Jos mikä tahansa aihe valiokunnan hommissa ihmetyttää, kiukuttaa tai tekee mieli jutella aiheesta niin: 050 344 1312 tai marko.suomi@iki.fi tai FB-yksityisviestillä saa olla yhteydessä milloin tahansa.

Tulevaisuudessa haluan että toiminta muuttuu entistä enemmän tulevaan katsovaksi ja vähemmän reagoivaksi, eli nyt tehdään palautteiden ja seminaarin ideoiden perusteella sellaista tiekarttaa, josta kaikki näkisivät mitä on tavoitteena tehdä muutaman vuoden tähtäimellä.

Jos joku asia toiminnassa mietityttää niin kysy rohkeasti!

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulavaliokunta/

Koulukuntakinastelujen lyhyt historia ja haaste #kahvakuula #pienetpiirit #lajityö

Kaikki me tiedämme, että kun menee aloittamaan jotain lajia, ja sitten kuulee että seura X ei tykkää seurasta Y koska se ja se guru on sanonut että joku tietty treenitapa on parempi kuin toinen, ja joltain on sitten mennyt sen takia kalsarit solmuun, niin tulee kummallinen tunnelma koko tekemisestä. Kuulostaa todella lapselliselta mutta kaikki seuratoimijat tietävät myös, että kun uppoutuu ja innostuu jostain lajista niin tällaiseen tulee lähdettyä mukaan. Tai mä olen ainakin lähtenyt, monta kertaa. Ilmeisesti on inhimillistä, että tietty ryhmä rakentaa omaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan erottautumalla muista, vaikka kuinka ulkopuolelta katsottuna typerillä tavoilla.

Mielestäni kuitenkaan pienellä lajilla kuten kahvakuulaurheilulla ei ole tällaiseen varaa, eli vaikka näitä inhimillisiä tuntemuksia tulee niin niiden yli pitäisi nähdä se mikä on kaikille yhteistä: nostamisen edistäminen, siten että sen parissa on mahdollista touhuta erilaisten tavoitteiden perässä.

Tässä muutama hassu yksityiskohta lajin historiasta. Toivottavasti se saa näkemään nämä kinastelut hassussa valossa. Vähän liioittelen noita juttuja, älkää loukkaantuko hirveästi.

- Pavel toi kahvakuulan amerikkaan: kaikki perinteinen salitreeni on tyhmää eikä kukaan osaa oikeasti treenata paitsi Pavelin porukka

- Crossfit tuli: kahvakuulalla kuuluu tehdä amerikkalaisia heilureita eikä venäläisiä

- Fedorenko tuli: Pavel on opettanut kaiken väärin, vain me tiedämme miten nostetaan

- IKSFA tuli: Fedorenkon tyyli sopii vain tietynlaisille nostajille, viesti on yliyksinkertaistettu liikaa

- kisaajat kommentoivat toisiaan: toi tekee väärän gurun tekniikalla, mulle sanottiin leirillä että näin

- kisaajat kommentoivat kuntoilijoita: noi ei osaa mitään, tekevät vääriä liikkeitä ja niitäkin ihan väärin

- kuntoilijat kommentoivat kisaajia: noi tekee vain paria liikettä ja nillittävät kaikista detaileista, yksipuolista ja tylsää treeniä

- valmentajat kommentoivat toisiaan: mun metodit on paremmat kuin tolla toisella

- kaupalliset toimijat kommentoivat toisiaan: meidän kurssi on tosi paljon parempi kuin kaikkien muiden

- seuratoimijat kommentoivat kaupallisia: me tehdään tätä sydämestä ja ollaan oikeassa ja te vain rahastatte ja huijaatte

- kaupalliset kommentoivat seuratoimijoita: te että osaa viestiä teidän toiminnasta yhtään ja aina dissaatte meidän juttuja, tehkää sitten paremmin

- liitot kommentoivat toisiaan: meidän liitto on parempi koska me sanotaan niin ja meidä nimessä lukee international, kuten muillakin mutta meillä lukee se paremmin

(P.S. lisäys: näiden kaikkien lisäksi on tietysti olemassa henkilökohtaisia kemiajuttuja, vanhoja kaunoja ja ties mitä, joista en tiedä kaikkia yksityiskohtia enkä haluakaan tietää. Ei tämä ihmisen elämä ole helppoa)

Kuulostaako tutulta? Kuka on oikeassa? Onko sillä jotain väliä? Miksi me teemme tällaista? Yksikään näistä pyhistä sodista ei vie ketään nostajaa yhtään eteenpäin harrastuksissa tai kisoissa tai kuntoilussakaan.

Tunnustan, olen syyllistynyt itsekin ja varmaan syyllistyn jatkossakin. Itselleni teki todella hyvää pudota kovakuntoisen kisaajan roolista todella huonokuntoisen epävarman kuntoilijan rooliin yhtäkkiä pari vuotta sitten. Omat aikaisemmat julistukseni saivat osittain koomiset sävyt, koska olin katsonut asioita vain tiukan tavoitteellisen kisaajan näkökulmasta. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma.

Mun mielestä, voin olla väärässäkin, lajissa on paljon hyvää annettavaa kaikenlaisille näkökulmille. Hyvä nostaminen auttaa kuntoutuksessa, kuntoilussa, huvikseen treenaamisessa, tavoitteellisessa treenaamisessa ja äärimmäisessä tavoitteellisuudessa. Sitä voi ajaa eteenpäin dissaamaatta muiden tavoitteita tai kuvittelemalla olevansa jotain kultapossukerhoa. Ja heitänkin haasteen kaikille lajitoimijoille: kokeile asettua jonkun ihan vastakkaisen tavoitteen näkökulmaan ja mieti miten voisit kannustaa tässä tavoitteessa eteenpäin siten, että siihen ei kuulu jonkun toisen näkökulman alasvetäminen. Onnistuuko?

Me olemme menneet tässä mun mielestä eteenpäin jos vertaa tilanteeseen vaikka 2009 mutta hommaa riittää.

 

20140724-185007-67807363.jpg

 

Haaste kaikille kahvakuulan nostajille! #miksinostan #kahvakuula

Megahaaste: Miksi sinä nostat? Kerro se Instagramin kautta kuvalla. Eli, ota kuva, taggaa se ainakin hastagilla #miksinostan ja julkaise Instagramissa. Kerään kuvat yhteen ja julkaisen täällä ensi viikolla. Miksikö? No, ihan vaan siksi te otatte treenikuvia muutenkin, nyt voi samalla jakaa muille nostamisen ilosanomaa ja siinä samalla harjoittaa luovuutta. Selfietkin käyvät mutta en julkaise mitään laittomuuksia :) Onko syynä terveys, kauneus, ryhti, voima, jokumuumikä? Kero se kuvin, nostaja! (saat osallistua vaikka nostatkin levytankoa tai jotain muita esineitä)

Se voi olla vaikka jotain tällaista:

#miksinostan koska koiranikin ymmärtää raudan päälle

http://instagram.com/p/su-Zs-vjto/

Onnistuuko vanhalta maltilla treenaaminen? #comeback #kahvakuula #tavoitteet #liikunta

Uusia tavoitteita: vuonna 2015 takaisin kisalavoille, vuonna 2016 hyvä kisakunto. 2016 tulee 10 vuotta oman kisauran aloittamisesta kahvakuulaurheilussa, ja samalla ikää tulee täyteen maaginen 40, josta on sitten hyvä rullailla sinne 75 -vuotiaden sarjoja kohti. Sitä tuli nosteltua aika paljon eri paikoissa aina vuoteen 2012 asti, jolloin tuli ikävä terveyteen liittyvä takapakki, joka söi motivaation pitkäksi aikaa vaikka muuten selvisinkin säikähdyksellä. Jännästi samalla 2012 oli myös toisaalta yksi parhaista treenivuosistani syyskuuhun asti, olin oppinut vihdoin jotenkin henkisesti löytämään kisoissa vieläkin kovemman ja varmemman vaihteen kuin aikaisemmin.

http://www.kahvakuulakisat.info/gireviks/view/marko-suomi

Heiaheian loki kertoo aika hyvin tuosta motivaation romahduksesta, vaikka ei tuo ihan paikkansa pidä, en vain juurikaan kirjannut sinne mitään 2012 syksyn ja viime kevään välillä. Aloitin jo joskus marraskuussa 2012 aika säännöllisen lihaskuntotreenin, siis tosi kevyen, ja olen tehnyt toki päivittäin koiralenkkejä yms.

Screen Shot 2014-09-08 at 20.14.24

Nyt sitten olisi aika lähteä uudestaan liikenteeseen urheilumielellä.  Tänä vuonna on muutenkin alkanut treeni maistua ja olen jopa miettynyt että kokeilisinko jotain uutta lajia. Mutta, aina ajaudun takaisin kahvakuulaurheilun pariin jollain tavalla. Ajattelin jos tällä kertaa onnistuisi sellainen aika maltillinen lähestyminen, eikä sitä perinteistä tyhjästä sata lasiin ja niin edelleen. Yksityiskohdista en tiedä vielä. Heti kun tulee sopiva tilaisuus niin salikisoihin hakemaan tuntumaa ja testiä joillain tosi kevyillä painoilla, muuten lenkkiä, lajitreeniä ja jotain kuntopiirejä arkeen sovitettuna. Isoin haaste on varmaankin se että ei vertailisi omaa edistystä vanhoihin ennätyksiin.

Äsken kävin juoksentelemassa 5km, ihan mukavasti rullasi vaikka jaloissa kyllä tuntuu että ei hetkeen ole tullut pidempään juostua.

Tämä laji on jännä, keksin paljon järkisyitä sen harrastamiseen ja jopa kilpailemiseenkin (kunto, tukilihakset, kestävyys, keskivartalo bla bla bla) mutta totuushan on se että yksinkertaisesti rakastan tätä lajia, sitä miltä se tuntuu kropassa ja mielessä kun nostaa ja kun kilpailee, ja miten hienoa on viettää aikaa laji-ihmisten parissa. Järkisyyt ovat vain tekosyitä!

 

Back to the platform?

”Years come and go but 24kg is always 24kg. I have this ”great” idea that I will start competing again in kettlebell sport. I blame the Scandinavian Cup atmosphere for this. I have to start from almost zero conditioning but maybe it’s a good thing. But no more ”coaching myself” -style. Let’s see what happens, there’s no rush. See you on the platform in the future?”

Kilpaileminen kahvakuulaurheilussa kiinnostaa jälleen kovasti, parin vuoden tauon jälkeen. Tai no, viime vuonna kävin vähän tempomassa mutta tekee mieli lähteä rakentamaan kuntoa kunnolla.

http://www.kahvakuulakisat.info/gireviks/view/marko-suomi#competitionsTab

Olen ehkä sen verran tässä parin vuoden kisatauon tauon aikana ehtinyt kelailla omia vahvuuksia ja heikkouksia että tiedän ainakin että en pysty sellaiseen enää että keksin itse kaikki treenit ja yritän valmentaa itseäni. Yksittäisten treenien keksiminen sinänsä on maailman helpointa mutta sellainen pidemmän tähtäimen suunnittelu on vaikeaa ellei mahdotonta, siis omalla kohdallani. Tiedän kokemuksesta. Joten, täytyy koittaa saada joku valmentaja tai sparraaja tekemiseen, jotta siitä tulisi jotain muutakin kuin uhoamista.

Mietin että ykköstavoitteeni olisi palailla tekemiseen rauhallisesti 20kg LC:n kautta, sekä selkeän peruskunnon kohotuksen kautta. Pitäisi hankkia 2x18kg kuulat ja varmaankin jollain lailla alkaa treenaamaan systemaattisemmin. Tämä on tällaista hahmottelua vasta, kiire ei varsinaisesti ole mihinkään. Tiedän että hankalinta tulee olemaan se, ettei vertailisi tekemistä aikaisempiin tuloksiin vaan että pystyisi lähtemään siitä missä nyt on, eli egon kanssa kamppailua varmasti tiedossa :)

 

The next Scandinavian Cup + should women lift 2 kettlebells?

Today I had the honour to be the speaker in an international kettlebell sport event in my home town. The Scandinavian Cup, idea started by the gentlemen Kalle Pyykkönen and Thomas Johansson, was realized. We had guests with true fighter spirits from Norday, Denmark, Sweden, Germany and Russia! Thank you all for being there and making it a great event!

Best part for me was of course seeing the exciting flights but also to meet with all the different teams, it’s very eye opening to see the sport in our country trough the eyes of others, and also to hear other’s experiences from their own country. Excellent attitude from all teams to take the sport forward in the global, european, scandinavian and also national levels. We’ll meet again next year!

Also, the eternal question ”should women lift with 2 kettlebells or not” was answered: they did, with good technique and with good results! 

The results:

https://docs.google.com/spreadsheets/d/t9KoZSsbZPtZ4XItbDoEqgQ/htmlview?pli=1

There’s a couple of short videos below. Better pics and videos are coming later to somewhere in the internet. :)

photos:

https://www.flickr.com/photos/122491455@N05/sets/72157646919876320/

https://vine.co/v/OuxXMmHQxpq

https://vine.co/v/Oux7Belt60P

https://vine.co/v/OuP91Ejl2H1

https://vine.co/v/OuUlhInmXMB

Joskus tärkeitä asioita omasta lajista ei näe liian läheltä

Tänään nostettiin Hyvinkäällä Scandinavian Cup, meillä oli kunniavieraina kisoissa Norjan, Tanskan ja Ruotsin lisäksi myös joukkueet Venäjältä ja Saksasta. Erittäin hieno tapahtuma, itselleni ihan täydellinen päivä sillä mikä voi olla hienompaa kuin kansainvälinen kisa omassa kotikaupungissa, unelmien täyttymys.

Kisoista en osaa raportoida sen tarkemmin, juonsin, eli näin kyllä paljon hienoja tilanteita ja tiukkoja eriä mutta en osaa tiivistää mitään järkevää. Se, mistä halusin näin samantien kirjoittaa ennen kuin unohtuu on:

Kaikista kehittämispaineista, haasteista ja ongelmista huolimatta todella monia asia on meillä nyt hyvin. Kaikkien ”uusien” maiden edustajat kommentoivat että on hienoa että meillä on tuomarikoulutusta, tiukka ja yhtenäinen tuomarilinja, että olemme liitossa ja sitä kautta on pysyviä rakenteita, samat säännöt kaikille, on yhteiset kuulat ja tulosjärjestelmät, ja on yhteistyötä seurojen välillä kuten valiokunta ja kaikki muu mitä touhutaan. Nämä ovat asioita, joita välillä pitää itsestään selvänä, ja ajattelee vain asioita mitkä pitäisi tehdä erilailla, tai paremmin tai miettii mitkä kaikki asiat eivät toimi.

Lisäys: Asia, jota arvostettiin yli kaiken oli se, että kannustimme muiden maiden nostajia. Siitä hengestä kannattaa pitää kiinni.

Kuitenkin, jos katsoo ulkopuolelta, niin huomaa että paljon on tehty ja että moni asia toimii (vaikka kaikki ei tietenkään ole täydellisen ruusunpunaista ja kaikilla aina kivaa). Tänään uusilla mailla oli kaikilla halu ottaa jotain meidän tekemisistämme malliksi omaat lajikehitykseen, ja paljon tuli ideoita yhteiseen toimintaan. Esimerkiksi, kuten kisoissa sanoin, tarkoitus on että Scandinavian Cup on jatkossa perinne, joka kiertää eri maissa. Aivan erinomainen tilaisuus tutustua muihin lajitekijöihin ja oppia muilta. Uskon että jatkossa jotkut meidän kokeilemat ideat jalostuvat paremmiksi toisten tekeminä ja me pääsemme vuorostamme oppimaan lisää.

Kuulostaa ehkä idealistiselta, mutta kun mennään eteenpäin niin uskon että pitää olla korkeitakin tavoitteita. On hyvä saada kuulla tuollaista ulkopuolisen perspektiiviä omaan tekemiseen, ja se muistutti taas että kuinka vaarallista on jäädä omaan hiekkalaatikkoon pyörimään, ja että kuinka tärkeää on katsoa asioita mahdollisimman laajasti ja tehdä asioita niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää toimintaa eteenpäin.

Alla pari videota kisoista, Vine -palvelun kautta kuvattuna. Parempia videoita ja kuvia ilmestyy nettiin varmasti myöhemmin.

 

 

NET - nivelvaiheessa erityistä tukea 6 op.

Osallistujien ja kouluttajien foorumi

On Web Strategy | Dion Hinchcliffe

Notes on Internet and Business Convergence

Älykäs työ

Parempia toimintatapoja

Maasta se pienikin ponnistaa

Kahvakuulaa, punttia ja pallopelejä

Social Grammatical

Eteenpäin on mentävä

Pauli Komonen

Tutkija ruotii aikalaisilmiöitä. Hämmästyttäviä näkyjä tulevaisuudesta. Baarisosiologiaa vasaralla.

Somementorit

Yhdessä teemme sen mahdolliseksi

Learning. Change. Design.

Jeff Merrell thinking out loud about tech, learning and change.

Stephen C. Rose

A universal way of life for the 2000s

TRIAS Athletik

Intelligentes Training in Biberach

Pelasta maailma

Kirjoituksia johtamisesta, järjestöistä, työstä, elämästä ja ihmisistä.

Stigmatophilia's gore splattered corner of insanity.

Horror, Gore, Exploitation, Trash, Cult Movies; Reviews, Interviews, Music and More...

Sosiaalioppia

Eräs itseopiskelija sosiaaliopissa luki puhelinluetteloa puhelinkopissa. Onpa ihanan monta ihan tuntematonta! Sanoi tuo yksineläjä puhelinkopissa. -Kirsi Kunnas-

Tohtorille töitä

Tuloksellista tietojohtamista jo vuodesta 2003: online-yhteisöt, sosiaalinen media. Tutkimuksen, koulutuksen ja projektityön ammattilainen etsimässä uusia haasteita. - Miia Kosonen (researcher, lecturer, PhD in Bus.Adm., koomikoo(at)gmail.com, Ruokolahti, Finland)

Integral Life by OlliS

My personal view of integral life

Pilkun paikka

Viestinnän ammattilaisten oma blogi, jota ylläpitää ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. Pilkun paikan artikkelit eivät edusta ProComin virallista näkemystä, vaan ovat kirjoittajien omia kannanottoja.

Walk Among Digital

by Marko Suomi

Enemmän energiaa

lisää energiaa arkeen pienillä muutoksilla

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 4 481 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: