Asiantuntijan kirous

Mitä yhteistä on ihmisen kehon huollolla, talon rakentamisella tai remontoimiselkla ja lasten kasvatuksella? No, ainakin se että ne ovat kaikki äärimmäisen monimutkaisia ja vaikeita prosesseja, ja niihin vaikuttaa tuhat ja yksi asiaa. Keho, talo ja lapsi ovat syntyneet tiettyy aikaan, tietyssä paikassa ja niihin kohdistuu rasitusta ja painetta ja muuta vaikutusta ympäristöstä,  ympäröivistä ihmisistä, kulttuurista, asenteista, onnettomuuksista, jne. Yhteistä on myös se että helppoja vastauksia, jotka sopisivat kaikille, ei oikeastaan ole, vaikka niitä tarjoavia neuvojia löytyy kyllä todella paljon. Ja jokaiseen näistä liittyy paljon koulutettuja ja kouluttamattomia asiantuntijoita, joista jotkut ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn osa-alueeseen ja jotkut ovat hankkineet itselleen kokonaisvaltaista asiantuntijuutta. Yhteistä on myös se, että kun on itse epävarma, tulee helposti hakeuduttua asiantuntijan pakeille, koska olettaa saavansa asiasta parasta mahdollista tietoa.

Ihmisen kehon huoltoon ja ihan vaikka perusliikuntaan liittyviä asiantuntijoita löytyy pilvin pimein. Osa tietää paljon lihaksista, toinen nivelistä, kolmas ravitsemuksesta ja neljäs hermostosta. Samaan ongelmaan voi saada näiden asiantuntijoiden painotuksesta johtuen hyvinkin erilaisen ohjeen eteenpäin pääsemikseksi. Joku ohjeistaa selkäkipuihin venyttelyä, toinen ruokavalion muutosta ja kolmas tasapainoharjoittelua. Talon remontissa joku painottaa ilman laatua, toinen eristämistä ja kolmas vaikka taloudellisuutta.

No entäs sitten? Mikä on ongelma? Yksi on se, että jos kuuntelee yhden alan asiantuntijaa, saa toki hyvin asiantuntevaa kommenttia mutta näkökulma on ehkä suppea. Yleensä ihmisen kehon ongelma tai vaikka taloon liittyvä ongelma on muodostunut useiden vuosien aikana monen eri tekijän summana. Jos kaikkea taustaa ei oteta huomioon, voi olla että hoidetaan vain jotain oiretta eikä päästä kuitenkaan korjaamaan ongelma syytä, ja ongelma toistuu. Esim. klassisessa niskakivussa syy voi olla jossain ihan muualla kuin niskassa, vaikka nilkassa tai lonkassa tai ryhdissä tai elämäntavoissa tms. Niskan pikainen niksautus tai hieronta voi viedä kivut hetkeksi mutta jos syytä ei korjata, ongelma uusiutuu.

Asiantuntijoiden kuuleminen on arvokasta mutta uskon että on tärkeää tutustua itse aiheeseen ja luottaa omaan kokemukseen. Kukaan ei kuitenkaan tunne omaa kehoa, omaa taloa tai omaa lasta paremmin kuin itse, varsinkin kun puhutaan taustoista ja historiasta. Ja jos ihan äärimmäisyyksiin mennään, mitäs jos se suosikkiasiantuntija jää vaikka auton alle eikä olekaan enää käytettävissä? Oman kehon kanssa on kuitenkin pärjättävä loppuun asti itse, siksi mielestäni kannattaa perehtyä itse sen toimintaan, ravitsemukseen, liikuntaan, elämäntapojen vaikutukseen, omiin rajoituksiin, omiin vahvuuksiin ja kaikkeen mahdolliseen. Varmaan mielestä voisi sanoa samoin mutta tämähän on treeniblogi joten mennään fyysisyyden kautta. Teoreettista tietoa tärkeämpää on rehellinen katsaus omaan tilanteeseen kokonaisuutena. Esim. ei ole kauhean hyödyllistä tietää että avokadon tai jonkun superruuan syöminen on tosi terveellistä jos samaan aikaan treenaa liikaa (tai ei ollenkaan), nukkuu liian vähän ja rohnöttää päivät pitkät huonossa asennossa koneen ääressä

Korvaako kahvakuulatreeni salitreenin?

Tämä on kysymys, johon joskus törmää, ja jossain yhteyksissä väitetään että kahvakuulalla voi tosiaan korvata saliharjoittelun. MUTTA, ensin pitäisi tietää minkälaisesta salitreenistä puhutaan ja minkälaisesta kuulatreenistä puhutaan. Salilla voi tehdä miljoonia erilaisia asioita, kuten voi kuulatreenissäkin. Salilla voi jopa treenata kuulalla

No joo, tuosta voi saivarrella ikuisuuksien ajan. Tässä yksi esimerkki, en tiedä miten relevantti se on mutta tässä tulee:

Salitreenin osa, jollaista itse olen joskus vuonna pekdek ja reisojennus tehnyt:

liike 1 – 3 x 8-12 toistoa

liike 2 – 3 x 8-12 toistoa

liike 3 3 x 8-12 toistoa

–> liikkeet voisiva olla vaikka penkki, ylätalja ja kyykky, siis ihan esimerkkinä

Käytännössä tuossa siis tapahtuu sellaista että otetaan jokainen sarja siten että mennään aika tiukalle, ja sitten palautellaan jonkin aikaa. Sitten toistetaan ja kolmen sarjan jälkeen vaihdetaan liikettä. Lihakset pumppautuvat verellä mutta mitään hirveän suurta rasitusta keuhkoille ei tule.

Sitten esimerkki yhteisistä kahvakuulatreeneistä Hyvinkäällä, osasta harjoitusta:

heilautus 1min

1min tauko

rinnalleveto 1min

1min tauko

rinnalleveto ja punnerrus 1min

1min tauko

rinnalleveto ja työntö 2min

Ei tehdä noita minuutin sarjoja mitenkään loppuun vaan siten että koko ajan tehdään hyvällä rytmillä töitä. Tämä muistuttaa enemmän intervallijuoksuharjoittelua tai nyrkkeilysparrausta, sillä jokainen tehtävä liike “ottaa” keuhkoihin lihasten lisäksi. Toinen tärkeä asia on että yksittäisiä lihaksia ei pumpata erikseen vaan kuulaa liikutetaan koko kehon voimaa hyödyntäen.

—

Nämä kaksi treeniä ovat siis ihan eri maailmasta ja palvelevat eri tarkoitusta. Ensimmäisellä kasvatetaan lihaksia ja toisella kehitetään lihaskestävyyttä, koordinaatiota ja kuntoa. Kysymys “voiko kuulatreenillä korvata salitreenin”, on mielestäni turha. Kysy itseltäsi mieluummin mitä haluat salitreeniltäsi tai kuulatreeniltäsi?. Tai mitä yleensä haluat harjoittelulta?

Jotta asiasta saisi vielä monimutkaisemman, voi sitä lähestyä myös lisäpainopilateksen näkökulmasta. Kahvakuulilla ja käsipainoilla voi tehdä myös erikoisia kehonhallintaliikkeitä, kuten tuulimyllyjä, jotka eivät taas vertaudu mitenkään perinteiseen salitreeniin tai perinteiseen kuulatreeniin. Niissä otetaan yleensä keskivartalolle haastava asento, ja pidetään mukana tai liikutellaan lisäpainoa samalla, joskus myös liikutaan haastavissa asennoissa painon kanssa, kuten turkkilaisessa ylösnousussa. Hyviä liikkeitä toki, ja hyödyllisiä koska keskivartalon harjoittaminen tekee kaikille hyvää. Tällainen harjoitus, jollain painolla tai ilman, kehittää kehonhallintaa ja koordinaatiota, ei kestävyyttä tai kuntoa.

Lisää vaihtoehtoja tulee kun tekee salilla vaikka kiertoharjoittelua, jossa syke nousee, jne. Vaihtoehtoja on satoja.

Ehkä kaikken tärkein kysymys on, “mitä siltä harjoittelulta oikeastaan haluaa” ja toimia sitten sen mukaan?

 

 

 

Kahvakuulaharjoittelun väriskaala

Kahvakuulalla voi tehdä eri lähteiden mukaan mm. seuraavia asioita: nostaa, raahata, heittää, temmata, työntää, punnertaa, oheisharjoitella, polttaa rasvaa, kasvattaa kuntoa, kasvattaa lihasta, kilpailla, jumpata, treenata, lämmitellä, kehittää voimaa, olla toiminnallinen, rasittaa koko kehoa, tehdä kehosta rasvanpolttokone, rääkätä itseään, käyttää paperipainona, vääntää, kääntää, nostaa oikein, nostaa väärin, tehdä lukitus, vetää rinnalle ja paljon muuta.

Mutta entäs sitten? Kivilläkin voi tehdä kaikkia noita asioita. Informaation skaala on suuri, tekstejä, videoita, artikkeleita, valokuvia, DVD:tä ja blogipostauksia on mielettömästi. Mistä löytää oleellisen tiedon? Mistä tietää mihin välinettä pitäisi hyödyntää? Mistä tietää mihin uskoa?

Historiaa

Jokainen tietää että kahvakuula on peräisin jostain kaukaa ja sitä on käytetty mm. viljapunnuksena, ja jolla on sitten alettu mitellä voimia ja myöhemmin eri lajien urheilijat ovat käyttäneet niitä oheisharjoitteluun ja että kehonrakennuskulttuuri ja salien koneistuminen muutti käytettävissä olevaa inventaariota sen verran että kuulat katosivat josta seurasi tietysti se että latvialainen kaveri, joka asui USA:ssa huomasi toiminnallisen harjoittelun nousun ja osasi paketoida samaan pakettiin ihmisten tarpeen yksinkertaisempaan treeniin, humoristisen neuvostonostalgian ja yksinkertaisen välineen, josta seurasi kahvakuulan uusi tuleminen laajemman yleisön tietoon 2000 -luvun taitteessa. Oli miten oli, tänä päivänä olemme jo Suomessakin nähneet kahvakuulan uudelleen tulemisen niin harjoitteluvälineenä kuin kilpaurheiluna (Girevoy Sport). Eri medioissa kahvakuulan käyttöä esitellään erilaisissa yhteyksissä, ja jos kaikki tekstit vetää yhteen voi päätellä että kahvakuulalla voi tehdä kaikkea mahdollista ja tehdä oheisharjoittelua kaikille lajeille. Kun mennään väline edellä, joskus tulee vaikutelma TV-Shop -tuotteesta, johon liitetään villejäkin mielikuvia yhdistettynä kauniiden ja hyvädefiksisten ihmisten kuvissa tekemiin erikoisiin liikkeisiin.

Perusteet

Millaisia ovat kahvakuulaharjoittelun perusteet? Ympäripyöreä kysymys, johon on paljon ympäripyöreitä vastauksia. Jos lähdetään siitä että kahvakuula on paino, jossa on pyöreä osa sekä kahva. Se eroaa käsipainosta, ja muistakin painoista juurikin tämän erityismuotoilunsa takia. Käsipainossa paino on tangon päissä, kuulassa se on pallo-osassa. Tämä aiheuttaa sen että kun kuulaa nostetaan tai muuten liikutellaan, ote siitä on erilainen kuin vaikka nyt käsipainossa. Tämä taas mahdollistaa tiettyjen asentojen ottamisen.

Mistään kovin mystisestä asiasta ei ole kyse, oleellisia asentoja on kaksi, normaalin salkku-otteen lisäksi, jolla kuula nostetaan maasta. Toinen näistä on räkkiasento, eli se kun kuula on rinnalla, pallo-osa ranteen päällä ja kyynärvarsi kehoon tuettuna, ranne on suorana tai lähes suorana, ei vääntyneenä taakse. Tästä asennosta kuulaa voi punnertaa, työntää jne tai voi vaikka lähteä kävelemään. Toinen oleellinen asento on yläasento, jossa kuula on suoristetun käden varassa pään päällä, jolloin kyynärpää on lukittuna suoraksi. Tämä on mm. pystypunnerruksen loppuasento, tai se asento jossa kuulaa pidetään koko ajan turkkilaisessa ylösnousussa.

Nämä asennot kannattaa opetella ensin, katsomalla kuvista tai pyytämällä joku kokenut näyttämään. Toki, kuulaa voi nostaa ja liikuttaa monella muullakin tavalla, esim. pitämällä pallo-osaa kohti taivasta tai laittamalla se ranteen sisäpuolelle, tai ottamalla “sarvista” kiinni, tai pitämällä pallo-osaa jne. Kukaan ei tule kieltämään mitään näistä otteista, mutta oleellista onkin enemmän se mikä soveltuu siihen harjoitteluun mitä kuulalla tekee. Voisihan käsipainoakin pidellä toisen puolen painopakasta, jos kaipaa vaihtelua.

Perinteiset liikkeet

Perinteiset liikkeet pohjautuvat kahvakuulan kilpailulajiin eli Girevoy Sport:iin. Näitä ovat heilautus, rinnalleveto, työntö ja tempaus. Näiden apuliikkeitä tai osaliikkeitä ovat myös punnerrus ja vauhtipunnerrus. Kaikkia näitä yhdistää koko kehon käyttäminen yhtenä kokonaisuutena kuulan tai kuulien liikuttamiseen, ja nuo ylläolevat perusasennot. Näiden perusliikkeiden tekemiseen suurilla toistomäärillä perustuvat väitteet kahvakuulaharjoittelun tehokkuudesta, sillä niissä liikutetaan paljon painoa lyhyessä ajassa,  tehdään isoja liikeratoja sekä käytetään suuria lihasryhmiä. Esimerkiksi tempauksessa kuula kiskaistaan jalkojen välistä pään päälle yhdellä kehon oikaisevalla liikkeellä, jossa töitä tekee yhtä aikaa lantio, keskivartalo, selkä ja käsi, ja tätä toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Riippuen painosta, liike vastaa esim. seisten tehtyä soutulaiteharjoittelua, eli väite tehokkuudesta ei ole tuulesta temmattu.

Itse olen sitä mieltä että perinteiset liikkeet tarjoavat ainakin 90% kahvakuulilla harjoittelemisen hyödyistä, jos lähdetään siitä että käytössämme ovat kaikki muutkin perusvälineet kuten käsipainot yms. Perinteiset liikkeet eivät ole niitä kaikkein helpoimpia mutta

Tavallinen jumppa

Perinteisten liikkeiden lisäksi, kahvakuulalla voi toki tehdä vaikkapa tavallista käsipainojumppaa, johon kuuluvat esim. kyykut, punnerrukset, soudut, hauiskäännöt, ojentajaliikkeet, ja oikeastaan mikä tahansa mikä käsipainollakin onnistuu. Näiden idea on harjoittaa jotain lihasta tai lihasryhmää. Mielestäni tällaisen harjoittelun tekemisen takia ei kannata kahvakuulaa ostaa, vaan mieluummin vaikka joku hyvä säädettävä käsipainosetti. Jos taas harjoittelee pääosin kotona, ja kahvakuula sattuu olemaan väline, jolla harjoitteleminen maistuu, silloin kannattaa täydentää perinteisten liikkeiden valikoimaa näillä tarpeen mukaan.

Se kaikki muu

Kahvakuulien yhteydessä on myös mainostettu jo Pavelin (Pavel Tsatsouline, The Russian Kettlebell Challenge -kirja 2000 -luvun alusta) ajoista lähtien pilateksesta tai muusta kehonhallintatoiminasta tuttuja liikkeitä kuten tuulimyllyjä, turkkilaisia ylösnousuja ja ties mitä muuta. Näissä on yhdistävä tekijä kahvakuula sekä hankalat asennot tai liikesarjat, joiden sanotaan kehittävän kehonhallintaa ja ottavan hyvin keskivartaloon. Nämä ovat hieman kuten joogaa tai akrobatiaa lisäpainolla, ja tällaisia liikkeitä voi itsekin keksiä loputtomasti lisää, eikä niiden tekemiseen tarvita erityisesti kahvakuulaa, vaan voidaan hyödyntää mitä tahansa painoa, josta saa tarvittavan otteen.

Tavoitteet ovat kuningas/kuningatar

Teki kuulalla mitä tahansa, kannattaa mielestäni kysyä itseltään miksi harjoittelee tai mitä siltä haluaa tai kuvittelee saavansa? Näiden kysymysten kautta löytynee oikeat välineet ja liikkeet ja ohjelmat ja kaikki muu tarpeellinen. Esim. kahvakuula ei polta sen enempää rasvaa kuin joku muu väline, vaan oleellista on se miten sitä välinettä käyttää. Väline ei muokkaa kehoa, vaan fyysinen rasitus eli työ muokkaa kehoa.

Joka tapauksessa, kahvakuulaharjoittelu on käsite, joka ei oikeastaan kerro mitään ta rajaa mitään pois. Tämä teksti on oma näkemykseni, ei mikään ainoa oikea tapa ajatella asiaa. Sellaista ei uskoakseni ole, vaan loppujen lopuksi kyseessä on simppeli väline, jolla voi vaikka pelata curlingia tai heittää pituutta jos haluaa. Itse olen omassa harjoittelussani keskittynyt perinteisten liikkeiden mahdollisimman hyvään osaamiseen, koska kilpailen Girevoy Sport -kisoissa. Minua ei juurikaan kiinnosta uusien ja ihmeellisten liikkeiden keksiminen, vaikka temppuilu onkin kivaa, vaan enemmän se miten voin olla lajissa parempi. Olen jyrkästikin sitä mieltä että kannattaa opetella perusteet kunnolla ennen kikkailua mutta jollekin muulle tavoite voi olla jossain ihan muussa, esim. mahdollisimman isojen kuulien liikuttamisessa.

Opettaminen

Olen opettanut kahvakuulan liikuttamista ryhmille ja yksilöille oman työni ohella kohta neljä vuotta. Alunperin lähdin siitä että halusin esitellä välineen, ja näyttää mitä kaikkea “uutta” sillä voi tehdä. Ja se oli ihan mukavaa, tuulimylly oli itsellenikin uusi ja hauska liike, enkä miettinyt sen enempää miksi sitä tehdään. Se oli Pavelin kirjassa (kirja, jonka perusteella kaikki 2000 -luvun alkupuolen länsimaiset kahvakuulaopettajat tekivät materiaalinsa, myöntävät sitä tai eivät,  heh heh), ja en sitä kyseenalaistanut. Myöhemmin opin että Bent Press, joka myös kirjassa esiteltiin, olikin alunperin levytankokisaliike, ja että kirjaan oli loppujen lopuksi yhdistetty kahvakuulakilpailuharjoittelun perusliikkeet, sekä satunaisia vanhoja eksoottisempia liikkeitä, ja perusteltu metodin ylivertaisuutta vanhoilla Girevoy Sport -kisalajin urheilijoilla tehdyillä tutkimuksilla.

Myöhemmin aloitin itsekin kilpailemisen, vuoden 2006 lopulla, ja syvennyin aiheeseen innokkaasti. Huomasin kisoissa että itäeurooppalaiset nostajat olivat sekä vahvempia että taitavampia kuulan käsittelijöitä perusnostoineen sekä hienoinen jonglööräysesityksineen, kuin kukaan näkemäni länsimainen kahvakuulaguru. En enää jaksanut innostua itse keksityistä liikkeistä, vaan päätin pureutua perusteisiin kunnolla. Nykyisin olen huomannut että opettamisessakin perusliikkeiden opettaminen on itselleni mielekkäintä, ja olen alkanut tietoisesti pudottamaan eksotiikkaa pois. Uskon että kun ihminen osaa hyvin perinteisten liikkeiden perusteet, eli otteet, asennot ja kehon käytön, hänen on helppo opetella itse mikä tahansa kikkailuliike, jos niin haluaa. Erikoisuudet voivat olla erilaisia mutta eivät välttämättä parempia, ja usein todella erikoisiin liikkeisiin on perusteena joku tietyn yksilön tarve, esim. jollain voi olla joku kuntoutusperuste yhdellä jalalla suoritettavalle punnerrukselle. Tässäkin on varmasti koulukuntaeroja mutta mielestäni pääasia on se että kukin osapuoli tietää tai ainakin luulee tietävänsä mitä haluaa ja mitä on saamassa.

Erikoisuuksien lisäksi kahvakuulajumppien vetäminen ei enää innosta. Tarkoitan nyt jumpalla sellaista yleistä kahvakuulalla tehtävää tai sitä hyödyntävää harjoittelua, minkä tavoitteena on hengästyminen tai rasitus fyysisen tekemisen kautta. Ihmisryhmän laittaminen hikoilemaan ja puuskuttamaan keksimällä haastavia harjoituksia on ihan hauskaa mutta ilman jotain punaista lankaa, näkisin että jokainen voisi tehdä tuon jumpan itsekin ilman ohjaajaa, liikkeitä vain peräkkäin vaikka arpomalla ja hyvä vauhti päälle. Jumppa on sinänsä kyllä mielestäni arvokasta tekemistä, toki, ja uskon että se on jollekin myös mielekästä ohjata. Itsekin sain siitä paljon irti alkuaikoina, kun jumppien suunnittelu ja niiden ohjaaminen oli kuitenkin aika luovaa ja sosiaalista toimintaa, ja niiden parissa on tullut koettua paljon hauskoja hetkiä. Nykyisin mietin lähinnä miten opettaisin paremmin perusliikkeet niin että oppilas oppisi paremmin Ehkä kyseessä on kehitys, tai sitten taantuma? Oli miten oli, pääasia on että asia etenee.

 

 

http://www.omniture.com/en/events/citytours/2009/home?s_cid=25363

“kehittyminen on kivaa vanhanakin” – urbaani oranki

“Kun tarpeeksi usein liikkuu monipuolisesti ja vielä pitää ajatuksen mukana siinä mitä tekee ja on läsnä, niin nämä asiat jäävät lihasmuistiin. Näin harjoittelun kautta alamme saamaan taas yhteyden vartaloomme. Tässäkin asiassa kannattaa ottaa oppia lapsilta. Kehittyminen on kivaa vanhanakin.”

http://urbaanioranki.blogspot.com/2009/11/kokeile-mihin-pystyt.html

Hyvin kiteytetty. Itsekin mietin mikä ajaa tuohon kuulan nosteluun yhä uudestaan ja uudestaa  ja yksi juttu on tuo paremmaksi oppiminen, varsinkin niin että tekemisessä on ajatus mukana. Joskus on kiva tehdä jotain ihan muuta, mutta tuo oman tekemisen tarkkailu tekee vaikka nyt mäkijuoksusta tai jostain ihan vapaasta kikkailusta mielenkiintoisempaa.

Kahvakuulajumppaa YLE:llä

Tuomo Kilpeläinen vei kahvakuulaharjoittelun YLE:n Jumppa -ohjelmaan. Hatunnosto Tuomolle, hän on tehnyt kahvakuulaharjoittelun tunnettuuden eteen järkyttäviä määriä töitä!

http://areena.yle.fi/video/534710

 

A jerk doing some jerks

Here’s my set from Tallinn. A bit shaky but I’m happy because it was a PR

Like my teammates comment, I need some more mobility and some more strenght, for getting better at the 32s. I agree. Now, back to work with 20s and then 24s, trough WKC ranks. LC is the current project.

 

Common misconceptions about GS, part 5

“I don’t need to focus on technique or care about lockouts, I’m strong/famous/a bad mf”

GS is a sport. In a sport there are rules, like in high jump you need to actually go over the stick (or whatever that is called) and not drop it, it’s not enough that you jump very high or have strong feet or have many friends on Facebook. If you can lock out and fixate the bell or bells, then you can do a rep. If not, then you can’t and need to learn how to do it. That’s it. Very simple, basic stuff, that anyone can learn if they want to.

Common misconceptions about GS, part 4

It’s the fault of the program, method, coach or kettlebell if I fail or stall in my progress

No. It’s your fault. You’re the one doing the work, so if you’re not progressing, look in the mirror. No coach, info bit, blog post, secret, cert or anything is going to make you progress if you don’t do the work. I know this because Tyler knows this and also because I’ve blamed all of these for nothing and only progressed when I have done the work. The bell doesn’t lie but it also does not get lifted by itself.

It’s your fault. The blame is in the mirror. Get over it and get better.

Common misconceptions about GS, part 3

There’s some other magical way to gain GS expertise than to compete

In my opinion, the only way to learn the sport is to do it, and it means competing or coaching someone to compete. The only way to show expertise is to get better or make someone else get better. And by better I mean getting better competition results, not gym results or fuzzy feelings. You can’t suck in the expertise by watching videos, or living in a country with big GS traditions or by claiming to have expertise on the internet. It’s just the sport, and the competitions. No way around it. Check the facts, because the facts are in the results. It’s so easy. The iron doesn’t lie.

Common misconceptions about GS, part 2

There’s some secrets to GS

Yes, the one secret is that it takes time and work to get better. It’s about lifting in a mechanically sound way for your own body type. Looking for secrets is living in denial, because to get forward, you need to do a lot of the basics, not the 2% solutions described in the article below:

http://web.archive.org/web/20070823103337/http://www.exuberantanimal.com/newsletter_archive/2007/verns-triangle/triangle.htm

Common misconceptions about GS, part 1

GS (Girevoy Sport) is boring

True in the sense that all sports are boring if you don’t understand what they are about. Gs has only 3 lifts, well so does PL. Oly has only 2. A running event has only one movement. There’s sports like Golf etc. Get over it. GS is about lifting the bells with the best skill possible, and all skills take long to develop. If you want to be entertained, go to the circus.

A wise friend has said: “there are more people who want to be stars than those who want to learn”. Or something like that. Well, regarding western kettlebells, that’s true. GS is slow, it takes time to learn the movement patterns. When you start doing it, and get in deep, you start seeing the lifts in a different way, because you learn more.

GS MM 2009 Tallinna

Jotenkin kulki tuolla nostaminen, tuli oma ennätys työnnöissä 25, tempaukset vähä penkin alle mutta niissäkin enkka eli 44. Ennen kisoja arvoin pitkään lähdenkö ollenkaan, nyt juuri sieltä palanneena olen erittäin iloinen että menin. Totaalista GS-nautintoa koko reissu!

Kukka, mestari, otti kultaa naisten 16kg sarjassa sisukkaalla setillä! Siis MM-kultaa Suomeen ekaa kertaa!!! Johnny teki uudet SE -tulokset Villekin paransi omiaan. Nyt odottelemme ikähenkilöiden joukkueiden uutisia.

Suomi oli ainoa länsimaa jostain syystä mukana, mikä oli harmi. Toisaalta ei se menoa haitannu sillä pääsimme näkemään eliittitason tekemistä Venäjän maajoukkueen toimesta. Esim. kevyen sarjan tempauksen viimeisen minuutin allemenot olivat täysiä olympianostoja, ihan alas vala-asentoon asti!

 

 

Kaksi yötä punnitukseen on …

Kuilun reuna näkyy jo, kohta pääsee hyppäämään. MM-kisojen punnitukset ovat torstai-iltana Maardussa, siitä sitten yhdet varmasti hyvät yöunet ja nostamaan kolmekakkosia maailman parhaiden nostajien seuraan. Hienoa. Venäjältä kuulemma tulossa lähes 30 hengen joukkue, eli voin kuvitella tason olevan järjettömän kova. Jo pelkästään mestareiden seuraamisesta saa omaan tekemiseen järjettömästi motivaatiota.

The State of the Girevoy Sport in the World in 2009?

Repost from my post on IGx (sorry about the foul language). I’m running out of ideas I guess, so I have to repost

Let’s do a summary, to see where we are at. And this is not shit stirring, you bitches.

There are 3 international orgs, oldest first: IGSF, IUKL and WKC. Their rules are almost the same, all have international open comps. Yes, they have some differences in the ranking systems but a true bogatir does not care about those pussy ass charts.

We all know what makes a solid rep in the competition: bell or bells must be locked out and there must be visible fixation of the bell and the lifter. We also know that a push press doesn’t count as a jerk. Of course, these issues are not all clear to all judges and all lifters in all events, and this is why we see a lot of non-countable reps being counted even in big events.

There’s multiple ways for a lifter to get to a competition:
- IUKL’s Ventspils Atlants is an open tournament, which allows amateur weights
- WKC hosts comps now also abroud, the Zagreb LC being the next one, I think you only need to make rank before getting there

You can get a WKC rank by sending your lifting video trought the internets these days, at least this is what I read from the Facebook and their email today.

Talking about Facebook, a lot of the kettlebell and also Girevoy Sport event marketing seems to have moved from forums to Facebook and such services. In that environment, there’s a possibility to impress new folks with bad technique, new “secrets” and no-counts Ok, this part was shit stirring.

GS is still pretty unknown in the mainstream, but it’s getting spread wider. There’s a handful of folks who take it seriously and get better. Still, the numbers speak for themselves, and I don’t see that many MS ranks for example. Anyway, the basic mechanics of the 3 lifts are well known to all, and everyone knows for example that the jerk gets the power from the ground, trought the feet and hips to the bells.

USA seems to have some quite promising young lifters, which is the best news there is, they have a lot of potential.

The latest Cross World event had some 140 lifters, and new countries got involved, which is pretty good. It’s a good tradition set up by Lopa and the others, and it should be kept alive I think.

How do you guys see GS developing in the next 5 years? Do you think there will be some one big organisation internationally? One big org for USA? Do you care?

Kettlebells and the Personal Gartner Hype Cycle

At a lecture I was in last week, this Garner Hype Cycle was shown, as part of some new technology presentation.’

The pic is from wikipedia:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/9/94/Gartner_Hype_Cycle.svg/400px-Gartner_Hype_Cycle.svg.png

So, what has this got to do with kettlebells. Well, it’s just very similar as how I have “got into” kettlebells and girevoy sport.

At first, I was super excited, thougth really that kettlebells were the one and only tool to ever use, and that they would be absolutely great and essential to all humans. You know, very excited. Same was for GS initially. Well, then reality showed it’s head and basically a lot of the promises turned out to be just stuff I had wanted to be true, not actual reality. So, I was dissapointed.

Later on, still continuing training, I found the place for kettlebells and GS in my life, so to say. I mean, I know what the tool can do and what it cannot, I know how I can benefit from the sport training, know my limitations and also the limitations of the tool and the movements.

Right now, when I’m not in the peak of excitement, things are kind of boring because everything is not Awesome or Most Tactically Excellent all the time but also I think I know more about what’s essential about the lifting and training with kettlebells. I don’t mean any “secrets”, just basic stuff. Actually, I think a lot of the marketing is aimed at the folks who are getting into the “peak” phase in their own kettlebell story

GS SM 2009 valokuvia

Valokuvauspalvelu Ylivalotus otti ansiokkaasti kuvia ensimmäisistä virallisista Girevoy Sport SM -kisoista. Kuvat löytyvät tuolta:

http://www.flickr.com/photos/48434562@N00/sets/72157622567218722/show/

Tuossa omaa miettimistäni 8min kohdalla työnnöissä “mitäköhän tässä nyt tekisi??”

Cate Imesin leiri

Lauantai meni leiriin valmistuessa, siihen osallistuessa ja siitä toipuessa. Cate  ja Kukka vetivät leirin ammattimaisella otteella, vaikka mistään jäykistelystä ei ollutkaan kyse. Opin paljon, tai ehkä ei määrällisesti mutta merkittäviä asioita. Tähän asti esim. heilurissa olen keskittynyt todella paljon lantion liikkeeseen ja siihen missä kuula milloinkin menee, ja yrittänyt niiden perusteella etsiä ajoitusta voimankäyttöön. Nyt keskittyminen siirtyi jalkapohjiin, milloin paino on missäkin ja milloin kannattaa käyttää voimaa. Erittäin oleellista mutta jäänyt multa oivaltamatta tähän asti. Tuota samaa periaatetta päkiöiden käytöstä ponnistukissa voi käyttää tempauksissa ja työnöissä, ja työnnöt lähtivätkin ihan eri lailla liikkeelle.

Selväksi tuli myös oikeastaan perusteet sille, miksi kahvakuula nyt yleensä on erityinen väline. Siis samaa vanhaa asiaa mutta tärkeä pointti on se, että painoa voi pitää kädessä ja keholla suhteellisen mukavasti pitkiä aikoja. Ja se taas tarkoittaa sitä että sillä voi tehdä myös pitkään töitä. Esim. käsipainolla voi temmata mutta se toimii paremmin räjähtäviin lyhyisiin sarjoihin, kun taas kahvakuulalla voi tehdä satojen toistojen sarjoja. Painon kanssa olemista siis, ei sen kummempaa. Tämä on kaikki asiaa mitä on tullut mietittyä ja väänneltyä mutta oli mukava jutella muiden kanssa ja oivaltaa yhdessä samat jutut.

Kiitos Cate ja Kukka!

Cate Imes in Finland – welcome!

Cate Imes will be in Finland teaching a one day kettlebell lifting course. (if you lift kettlebells but don’t know who she is, slap yourself and check out the bio at catherineimes.com ) It will take place in Helsinki, Crossfit Helsinki Gym, which is owned by Väinö “the kettlebell blasphemist” Lestelä. First time I met Cate was in Riga, Latvia, 3 years ago (here’s the full story). I was traveling with the team USA to the world championships. Since then, I’ve followed her career as a lifter and a kettlebell lifting couch, and I’ve been constanty very impressed. So, it goes without saying, and I’m still going say it, that I’m really looking forward to the course. Even though I have the flu and cannot go balls to the wall with any big weights or anything like that.

In a way, Cate’s style of lifting, and what I’ve seen about the teaching, is very down to earth and direct. Just like the kettlebells themselves. Either they move (to lockout, LOL) or they don’t, there’s really no way around it. The lifting is about focus and ability and a lot of mental issues too, but also it’s very basic. Yeah, I’m talking about the classic basic lifts, not pummeling or TGUs. And, there’s many small technical details to think about when you do the endless repetitions. It helps to have someone like Cate to really say what’s wrong and what to improve.

And, this is not just sucking up, there’s also negative sides to C. Imes. For example the fact that she lives in the USA and not over here. I hope Kukka L, her student and a top kettlebell lifter in Finland, can persuade Cate to come over maybe twice a year over here to teach a two week camp. How’s that?

The bad jokes aside, I think the fanatic finnish lifters are pretty much done all the one day generic seminars they need. What we need now, is one-to-one teaching, where the couch takes into account personal strengths and weaknesses etc.  as we are training. So, training camps for several days would be ideal, not just basic courses. Of course, such thing is not easy to set up whe everyone has families, jobs and lives outside of kettlebell lifting(!), but it’s not impossible.

Anyway, welcome to Finland Cate, I hope you enjoy the stay, the beer, the nice weather and the polite finns

Tallinnan MM lähestyy

Huomenna pitäisi tehdä lopullinen päätös lähdenkö nostamaan MM:iin vai en. Ei ole helppoa, sillä treenit ovat menneet miten sattuu ja innostuksenkin kanssa on vähän niin ja näin. Toisaalta, tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun MM:iin pääsee näin helpolla ja kisatkin ovat todella lähellä. Eli enköhän ole mukana.

Toivon että flunssa hellittäisi ja jo ensi viikolla pääsisi ottamaan tuntumaa taas 32kg kuuliin. Imesin leiri lauantaina antaa varmasti lisävinkkiä tekniikkaan.

Catherine Imes Helsingissä lauantaina!

Maailman kovin länsimainen GS-valmentaja tulee vetämään leirin Crossfit Helsingin salille lautaina. Osallistun leirille tietty. Odotan tekniikkavinkkejä ja muiden nostajien tapaamista kovasti!

http://crossfithelsinki.com/catherine-imes-suomeen/

Cross World Girevoy Sport -kisa käynnissä

Ties kuinka mones Cross World -kisa on käynnissä. Kyseessä on eri maiden kahvakuulaintoilijoiden yhtä aikaa järjestämä live- ja virtuaali nostotapahtuma, jossa testataan yhdessä rajoja tuttujen kahvakuulanostojen parissa. Voit osallistua paikan päällä tai omassa olohuonessa, eikä tasollakaan ole niin väliä. Kisa on vapaa kaikenlaisesta byrokratiasta ja korruptiosta

Suomessa sekä Liedossa että Oulussa, kahdessa vahvassa GS -paikalliskeskittymässä, on tähän mennessä järjestetty onnistuneet nostotapahtumat! Suomen ennätyskin on jo tehty himotyöntäjä Ville O:n toimesta

Täällä tulokset, jota eri paikkojen kisajärjestäjät päivittävät sitä mukaa kun tuloksia tulee:

http://tinyurl.com/gsxw200910

Tämä taisi olla kolmeen vuoteen ensimmäinen kerta kun en itse nostanut, koska olen flunssassa. Eli hyvä tai huono esimerkki, riippuen näkökulmasta mutta tämän kanssa on nyt elettävä. Voi olla että kun paranene, teen vaikka myöhäisjunassa jonkun testin että saadaan kisoihin mahdollisimman paljon kilomääriä.

Jos olet jo osallistunut, iso kiitos! Ja jos et, vielä ehtii mukaan! Laita tulokset osoitteeseen: markosuomi@gmail.com 9.10.mennessä.

Pommeja ilmaan!

Kahvakuula on hyvä lelu

Alla on linkki artikkeliin leikin tutkimuksesta, löysin sen jenkkien National Institute For Play -sivuilta.

Väitän että kahvakuula on hyvä aikuisten lelu. Ja nyt en viittaa kuuluisaan Helsinki Thaiboxing Club:n sponsoriin Aikuisten Lelukauppaan vaan siihen että kyseessä on yksinkertainen esine, joka antaa tilaa mielikuvitukselle.

Kuulaa treenivälineenä voi katsoa monesta kulmasta. Yksi on tietty perustylsä numeroajatusmaailma, eli voimme laskea kuinka monta kaloria mikäkin liike kuluttaa, tai katsoa kaavioista mihin lihaksiin liike ottaa. Siitä voi sitten laskea onko kuulan liikuttamisesta “hyötyä”, tai millä tavalla siitä saa eniten tuloksia. Sitten on kilpailumaailma, jossa haetaan täydellistä liikerataa ja kovenevaa suorituskykyä. Yhtenä on voimailunäkökulma, kokeillaan miten isoja kuulia jaksetaan liikuttaa jne.

Yksi tapa katsoa koko välinettä on ottaa se leluna. Eli lähdetään kokeilemaan ihan avoimin mielin mitä kaikkea sillä voi tehdä, voiko nostaa, voiko heittää jne. Vähän samaan tyyliin kuin jos antaa lapselle palikan tai oksan, siitä saattaa syntyä avaruusraketti tai ihan mikä tahansa. Päinvastoin käy jos antaa avaruusrakettilelun, siinä on yhtä paljon luovia vaihtoehtoja kuin peck deck:ssä

Kuula on siinä mielessä hyvä että se on vähän kuten palikka, ei liikkuvia osia tai mitään yhtä oikeaa pakollista liikuttamistapaa. Silti, monilla on todella ääripäistä oleva suhtautuminen siihen. Esim. eri ryhmille ohjatessa huomaa sitä että joillekin “oikea tekniikka” on äärimmäisen tärkeää, eivät uskalla tehdä mitään ennen kuin joku neuvoo yksityiskohtaisesti kaiken. Toisia taas melkein joutuu hillitsemään koska kikkailu alkaa samantien.

Tässä on oikeastaan yksi iso syy miksi itse pidän kuulista. Toki, niillä saa monipuolisen treenin aikaiseksi ja voi korvata salia ja ties mitä, ehkä jopa saada kehosta rasvanpolttokoneen. Mutta isoimpana asiana on että kuula kutsuu leikkimään ja kokeilemaan, eikä sen käyttöä voi oikeasti rajoittaa mihinkään tiettyyn tyyliin. Lisäksi, se on miehekäs lelu, verrattavissa kirveeseen tai lekaan. Joku Gymstick tai vastaava heiveröinen esine ei tunnu hyvältä kädessä. Rautamöykyn liikuttamisesta ja heittelystä tulee hyvä olo ja sillä saa purettua työpäivän stressit tehokkaasti. Ja jos haluaa pitää vakavaa ja asiallista ulkokuorta niin leikin voi helposti naamioida treeniksi

http://www.nytimes.com/2008/02/17/magazine/17play.html?pagewanted=1&ei=5124&en=370521e3a96cf510&ex=1360904400&partner=permalink&exprod=permalink

Todellinen toiminnallisuus – mitä se on??

….No, esim. fyysistä työtä. Tänään toiminnallisella laboratoriollani eli autotallissa betoniseinän ja -lattian hiontaa hiomakivellä. Ottaa hyvin kaikkiin niihin paikkoihin mitä varten on kehitetty miljoonia erilaisia hassuja laitteita ja vempaimia. Tulee kiertoa, tulee voimapyörän kaltaista liikettä eri suuntiin ja eri asennoissa yms.

Se täytyy kyllä sanoa, tosin puolueellisesti koska olen kahvakuulafanaatikko, että kahvakuulatreeni ja juurikin ns. GS-tyylin treeni on auttanut luomaan pohjaa tällaiselle fyysiselle pitkäkestoiselle tekemiselle.

Mistä tietää toimiiko ohjelma tai treeni?

No, yksi selkeä mittari on tulosten kehitys. Siis jos harjoittelee jotain sellaista minkä kehitystä voi mitata. Kokeilin listata kaikki kisat, joissa olen nostanut 24kg kuulia, ja lopputulos on tämä:

Eli, 2007-2008 vaihteessa on tapahtunut selkeää kehitystä, ja sen jälkeen 24kg nostaminen ei ole mennyt juurikaan eteenpäin. Tämä ei tietenkään ole kiva huomata koska tavoitteeni on mennä eteenpäin eikä junnata paikallaan Toisaalta, tällainen tieto on kiistämätöntä, ja antaa arvokasta tietoa siitä miten asiat ovat oikeasti menneet, eikä vain sitä miten itse luulee.

Olen yrittänyt vuosien varrella hämätä itseäni tekemällä eri tapahtumissa satunnaisia syrjähyppyjä mm. 40kg LC:een, 20kg biatloniin, 16kg nostoihin yms. Noista 16 ja 20kg työ on ollut tärkeää mutta muut kikkailut eivät ole juurikaan vieneet eteenpäin. Voiko tästä oppia jotain? Ehkä kannattaa keskittyä harvempiin asioihin ja tehdä niitä hyvin kuin kikkailla ja sinkoilla eri suuntiin?

Se, mikä tuossa tulostilanteessa on positiivista, on se että nykyinen taso on “ihan ok”, ja pohjaa fokusoituun treeniin on olemassa. Uskoisin että treenaamalla 24kg ja 20kg:lla on ensi vuonna paljon kehittymisen varaa. No, toki tuo MM ja 32kg tuo oman lisävivahteensa mutta ajattelinkin keskittyä nyt siihen ja MM:ien jälkeen ottaa kuukauden tai jonkun selkeän ajan irti kisaamisesta tai sen miettimisestä kokonaan.

JHR löysi hyvää ulkotreenimateriaalia

Tuolla:

http://jhrtraining.blogspot.com/2009/09/viikon-video-382009.html

Hyvä pointti tuossa ettei sään tarvitse suosia, vaan pitää vaan tehdä.