Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 4 206 muun seuraajan joukkoon

Lukijoita

Twitter

Virhe: Twitter ei vastaa. Odota muutama minuutti ja lataa sitten tämä sivu uudelleen.

Kahvakuulaharjoittelu, aloittelijan opas #kahvakuula

Tutustu oppaaaseen ja nosta rautaa sekä elämänlaatuasi:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/opas-kahvakuulaharjoitteluun-julkaistu-2/

Haastattelussa pitkän linjan nostaja Pekka Taipale #kahvakuulaurheilu

Ystävystyimme Pekka Taipaleen kanssa ensimmäisten suomalaisten kahvakuulakisojen aikoihin, kun hän otti yhteyttä käytyäni tekemässä ensimmäiset pohjat 2006 MM -kisoissa. Siitä lähtien meillä on ollut tapana ottaa puhelu aina ennen isoja kisoja ja niiden jälkeen, toki nykyisin harvemmin kun itse en enää ole kilpaillut mutta silti vaihdamme ajatuksia enemmän tai vähemmän säännöllisesti nostamisesta mutta myös kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä. Pidän Pekkaa tietyllä tavalla valmentajanani kahvakuulaurheilun ja varsinkin kehonhuollon suhteen, miehellä on kokemusta ja näkemystä vaikka muille jakaa ja arvostan suuresti käymiämme yhteisiä keskusteluja vuosien varrelta. Kiitoksia Pekka haastattelusta!

1) Me ollaan tunnettu kauan mutta kerro myös lukijoille kuka olet?
Olen Pekka Taipale. Tänä vuonna tulee mittariin 54 vuotta.Lähestyn siis varhais keski-ikää. Olen kotoisin Porista. Muutin pääkaupunkiseudulle 1990. Nykyisin asun Mäntsälässä. Kotona minulla on vaimo ja kaksi lasta. Ammatiltani olen osteopaatti ja minulla on vastaanotto Helsingissä vuodesta 1990.
2) Miten olet ajautunut kahvakuulaurheilun pariin?
Kahvakuulaurheilusta luin Marko Suomen blogista, jossa oli kertomus Belarussian Vlad nimisestä gireviikistä. Mies oli hyvässä kunnossa ja terve, vaikka olikin jo paremmalla iällä. Blogissa kerrottiin gireviikin tavoista treenata ja pitää itseään hyvässä kunnossa.
Kokeilin heiluria ja tempausta käsipainolla ja intuitiivisesti tunsin että tässä on vastaus siihen ,millä halusin korvata puntinoston kuntosaleilla. Tilasin itselleni 32kg:n kuulan ja aloin harjoitella sillä.Pian selvisi ,että minun pitäisi hankkia kevyempi kuula ja seuraavaksi hankin 20kg:n kuulan. Myöhemmin kuulia tuli lisää ja sitten luin Markon blogista GS –kilpailuista,jotka pidettiin Hyvinkäällä. Olin sairastellut,joten ajattelin mennä vain katsomaan kisoja ystäväni Markku Torvisen kanssa. Perillä tapasin ensikertaa Marko Suomen ja hän sai puhuttua minun nastamaan stagelle, vaikka olin edelliset viikot ollut treenaamatta sairastelun takia. Tästä alkoikin kilpaura, joka jatkuu vieläkin!
3) Olet kilpaillut kahvakuulaurheilussa siis vuodesta 2007,  jolloin tosiaan törmäsimme Hyvinkäällä Suomen kahvakuula ry:n ensimmäisissä kisoissa. Mikä kilpailemisessa viehättää?
Kilpailemisessa viehättää se koko paketti. Ensin asetetaan päämäärä.Sitten miten sinne päästään(ohjelma). Harjoittelu ja kehon/mielen kuuntelu. Miten skaalata harjoituksia tilanteen mukaan. Mentaalinen harjoittelu kilpailuun. Kisapäivänä kisalavalla pitäisi saada paras mahdollinen suoritus aikaiseksi. Itsensä ja  senhetkisen kunnon ylittäminen. Hyvä tulos. Jos homma mennyt poskelleen,analysointi,miksi ? Eli, asioista oppiminen. Tavoite ohjaa progressiiviseen harjoitteluun . Kehittyminen on helppo havaita.  Mikä olisi parempaa,kuin kisoissa flow tilassa ennätyksen tekeminen, yleisön antaessa kannustusta !
4) Olit mukana ensimmäisessä kokonaisessa ulkomaan kisoihinlähteneessä joukkueessa, miten päädyit mukaan ja mitä siitä on jäänyt mieleen?
Lähdin mukaan, koska Marko sai pöllötettyä minut matkaan. Ryhmässä olivat Joni Lindfors, Marko Suomi ja minä. Matka oli jännittävä, koska minulla ei ollut mitään kokemusta vastaavista kisoista. Aluksi kaikki katselivat uusia tulokkaita kysyvin ilmein. Sitten he tajusivat, että olemme aloittelijoita ja meitä neuvottiin kaikissa asioissa. Saimme pikakursseja nostotekniikoista. Kyselyjä meidän harjoittelusta. Kun olimme tehneet tulikasteen ja käyneet lavalla, meidät oli hyväksytty “perheeseen”. Kisat olivat 2 päiväiset. Ensimmäisen päivän iltana oli grilli bileet leirintä alueella ja siellä juttelimme tulkin avulla nostajien ja tuomarien kanssa. Tulimme juttuun tuomarien kanssa ja kävimme mennyttä historiaa lävitse. Toisena päivänä kaikki morjestelivat ja kättelivät. Tempaus settimme menivät paremmin ja olimme tyytyväisiä kansainvälisten kisojen tuloksiin. Matkalla näimme muutamia MM-nostajia Ukrainasta Fedor Fuglyev, Vladimir Andreychuk. Mukana kisoissa oli veteraaneja ja junioreita. Molemmissa divisioonissa tehtiin huimia tuloksia. Veteraani Eduard Truchevits 62 v teki oman recordin tempauksessa 24kg:n kuulalla, 220 toistoa ! Fuglyev työnsi huikeat 142 ja tempaisi hurjat 210 toistoa! Sanottakoon että Marko oli paras tempaaja meistä ja sai muistaakseni 124 tai 126 toistoa 24kg:llä. Minä ja Joni taidettiin jäädä alle 100 toiston. Minun tulos taisi olla 83 tempausta.
Hyvien kisojen lisäksi jäi mieleen joukkueen porukka henki. Se oli mahtava ja kannustava. Kisoissa kaikki kannustivat meitä. Tuntui kuin olisi ollut yhtä suurta perhettä. Harvassa lajissa moninkertainen MM ja ME -mies kättelee joka kerta tavatessaan myös tällaiset aloittelijat. Kertakaikkisen mahtava kokemus.
5) Olet nähnyt lajin suomalaisen kehityskaaren alusta lähtien, kerro vähän siitä omasta näkökulmastasi?
Alussa oli vähän nostajia ja tekniikassa puutteita. Porukka lisääntyi hitaasti,mutta varmasti. Monia huippuja kävi kouluttamassa Suomalaisia nostamisen hienouksiin. Ensimmäinen ryhmä matkusti Ventspilssiin Latviaan saamaan IKSA valmentaja kuolutusta 2008.Pioneereina olivat :Antti Katajainen,Tuomas Mattila, Markku Torvinen, Marko Suomi ja minä. Kouluttajana oli moninkertainen MM-mies Vasili Gingo Latviasta. Myöhemmin Suomessa ovat käyneet mm.Igor Morozov, Ivan Denisov, Sergey Rudnev, Sergey Rachinskiy, Valery Federenko ym. Alussa nostaja jengi keskusteli kokemuksista, treenailivat yhdessä , jakoivat tietoa ym. Sitten tuli enemmän seuratoimintaa ja tiedon vaihto siirtyi enemmän seurojen sisälle. Mielestäni v 2012 Hyvinkään kisojen jälkeen, homma on mennyt enemmän vakavan urheilun suuntaan. Treenimäärät ovat lisääntyneen ja meininki on ollut enemmän “ammattimaista”. Ja se näkyy niiden tuloksista,jotka ovat panostaneet harjoitteluun. Mukana on enää harvoja nostajia, jotka treenaisivat vain 3 kert viikossa kuulilla. Mukana on monenlaista oheisharjoittelua lenkkeilystä, soutuun, hiihdosta pyöräilyyn. Tekniikka on myös mennyt paljon eteenpäin. Nykyisin meillä on monia hyviä valmentajia, jotka pystyy opettamaan hyvää nostotekniikkaa ja tekemään myös harjoittelu ohjelmia. GS -seurojakin löytyy ympäri Suomea. Nyt on huomattavasti helpompaa aloittaa GS -harrastus,kuin v 2007. Kehityksen kannalta nykyinen suunta on oikea, joskin itse jään kaipaamaan alkuajan “me henkeä”, jota nykyisin ei juuri näe.
6) Olet ollut lajin parissa tunnettu ”mobbauksen” ja yleensäkin kehohuollon puolestapuhujana. Miksi näin on ja mitä etuja mobbauksesta on nostajalle? 
Syy, miksi puhun mobbauksesta ja kehonhuollosta johtyy kahdesta syystä. Itselläni on 28v kamppailulajien jälkeen monia vammoja, jotka hoitamattomana haittaavat elämää ja harjoittelua. Kahdesti leikattu polvi, ohjaa minua huoltamaan kroppaa, jotta pystyisin treenaamaan ilman isoja epäsymmetrioita. Toinen syy on se että olen osteopaatti ja ajattelen urheiluakin osteopaatin näkökulmasta. GS tuo minulle suoritus kykyä ja kehonhuolto terveyttä. Alkuperäisen idean sain Markon blogin artikkelista, jos Vlad niminen gireviikki teki aamuisin Amasovin liikkeet(mobbaus), ui ulkona ja treenasi 5 kertaa viikossa. Kehonhuolto pitää jumit poissa ja mahdollistaa nopeamman palautumisen. Koordinoi raajojen ja kehon liikkeet ja opettaa tuntemaan paremmin oman keskilinjan.Se taas parantaa tasapainoa ja voimantuottoa. Mobbaus tuo synoviaalinesteen (kehon öljyn) kierron nivelille. Eli lämmittää, ravitsee ja poistaa kuonat nivelistä. Parasta ehkäisyä nivelten kulumille !
7. Mitkä ovat omat tavoitteesi lajissa ja treenissä yleensä?
Tavoitteksi lajissa laitoin alkumetreillä sellaisen haaveen, että 24kg:llä menisi 100 työntöä ja 200 tempausta . Toinen oli se että voittaisin joskus veteraanien MM-kisoissa kultaa ! Jälkimmäinen jo saavutettu ja ensimmäiseen tavoitteeseen voisi olla mahdollisuudet,jos pystyisi treenaamaan ½ vuotta kunnolla .
Treeneissä päämääränä olisi oppia parempaa tekniikkaa ja kehittyä progressiivisesti. Kaiken pitäisi tapahtua niin,etten hajoittaisi itseäni tai treenaisi itseäni ylikuntoon. Yritys pysyä terveenä vielä vanhanakin ja nauttia elämästä ja treeneistä .(yli 75 vuotiaana)  :)
8) Liikunta ja terveys. Millainen liikunta mielestäsi tukee terveyttä? Voiko urheilu tai kilpaileminen olla terveellistä? 
Monipuolinen liikunta ja urheilu voivat tukea terveyttä. Sen pitää myös olla oikein annosteltuna. Kilpailemisessa vaarana haluta liikaa tuloksia ja siksi treenata liikaa. Milloin on liikaa treenannut ? Silloin kun alkaa tulla vammoja tai keskushermosto alkaa olla ylirasittunut ja uupunut. Liikunnassa olisi hyvä olla mukana paljon kehon huoltoa, jolla ennaltaehkäistäisiin monia rasitustiloja ja vammoja .Sillä varmistettaisiin terveydellinen vaikutus kokonaisuuteen.
Urheilu ei automaattisesti merkitse terveyttä. Tutkimukset tukevat ajatusta ,että kevyt liikunta/hyötyliikunta lisää elinikää. Ammatti urheilu ei lisää elinikää. Rasitus on sillä tasolla liian kovaa ja liian useasti.
9) Ollaan usein juteltu kanssasi käsitteestä ”minimal dose”. Mitä tarkoitat sillä?
On olemassa sanonta: only dose make the poison ! Eli kaikkia pitäisi olla sopiva määrä. Minimal dose on mielestäni ajatus siitä,mikä olisi pienin mahdollinen määrä ,mutta kuitenkin niin että päämäärä tulisi saavutetuksi !  Harrastelijalle erittäin hyvä filosofia ! Leveä hymy  Jos päämääränä pysyä kunnossa, niin miksi treenata 2 kertaa päivässä,jos kerta päivässä riittää siihen ! Sama prinsiippi toimii hoitamisessa,syömisessä,juomisessa,treenaamisessa jne. Kaikki asiat jotka menevät yli optimipisteen, alkavat vaikuttaa myös negatiivisesti. Eli pääsääntöisesti pyritään optimimäärään , ei maksimi määrään. Joskus optimimäärä voi olla maksimimäärä ! Joskus !  Minimal dose ajatus aktivoi tekemään asioita paremmin, ei enemmän. Ajatus vapauttaa aikaa,energiaa muuhunkin asioihin. Monilla arjessa perhe,työ,opiskelu,treenit ym joten minimal dose ajatus jättää aikaa muihin tärkeisiin asioihin. Treenissä helpompi välttää ylikunto. Vaikeutena kilpailijoilla on  hahmottaa, mikä määrä olisi riittävä ? Uskon että ikää myöten monella urheilijalla tulee kokemuksen kautta ymmärrys minimal dosesta. Jää pois turha hötkyily ja koohotus. Monet urheilijat,taiteilijat,hoitajat ja kokit alkavat kokemuksen myötä yksinkertaistaa tekemisiään ja sitä myöten lähestyvät minimal dosea.
Pekan tilastot:

Tolstoi oli terveysliikunnan ytimessä #kahvakuula #kirjat

Tolstoi, Anna Karenina, 1877, s. 109 (suom. Eino Kalima, WSOY 1946):

“Kun hän näki kaiken tuon, joutui hän hetkeksi epäilemään matkalla haaveilemansa uuden elämän mahdollisuutta. Tuntui aivan kuin kaikki nuo hänen elämänsä jäljet olisivat kietoneet hänet syliinsä ja sanoneet hänelle: ”Ei, sinä et mene meiltä etkä muutu toiseksi, vaan pysyt sellaisena kuin olet ollutkin epäilyksinesi, ikuinen itsetyytymättömyys mielessäsi, turhaan yritellen parannusta ja langeten ikuisesti odottaen onnea, jota et ole saavuttanut ja joka on mahdoton sinulle.”

Mutta se oli hänen kapineittensa puhetta se; toinen ääni sielusta sanoi, ettei pidä alistua menneisyyden valtaan ja että ihminen voi tehdä itsestään mitä hyvänsä. Ja kuunnellen sitä ääntä hän meni nurkkaan, jossa hänellä oli 2 puudanpainavaa punnusta, ja alkoi nostella niitä saadakseen itsensä virkeäksi.

Olen lukemassa Anna Kareninaa osana ”klassikkoprojektia”, jonka aloitin vuoden vaihteen aikaan. Tavoitteeni on lukea paljon klassikoita tämän vuoden aikana. Lista tähän mennessä lukemistani on tuolla, suosittelen ainakin kaikki 5 tähden kirjoja mutta miksei muitakin: https://www.goodreads.com/review/list/29053323-marko-suomi?utf8=%E2%9C%93&shelf=read&per_page=40

Joka tapauksessa, tuossa lainauksessa tiivistyy paljon olennaista toimivasta terveysliikunnasta:

  • rutiinit: kuulat olivat valmiina nurkassa, josta ne on helppo ottaa käyttöön milloin tahansa on sopiva tilanne
  • painot: puuta on 16kg, eli painot ovat suhteellisen kevyet mutta kuitenkin sellaiset, ettei niitä voi ihan miten tahansa heilutella, eli joutuu keskittymään ja tekemään töitä.
  • motivaatio: ”saadakseen itsensä virkeäksi” – liikunta voi tosiaan virkistää, sen ei tarvitse liittyä sen ihmeellisempään tavoitteeseen. Eli tässä tapauksessa palkinto on itse tekemisessä, ei jossain kaukana eikä toisaalta ulkoa tulevina vaatimuksina tai tykkäyksinä Facebookissa (tosin 1877 FB ei ollut vielä käytössä, mikä tietysti on nykyihmisen vaikea käsittää, miten he ovat pärjänneet?!)
  • fyysisen tekemisen merkitys henkisen virkistymisen kannalta: fyysinen tekeminen vie ajatukset muualle päivittäisistä asioista hetkeksi, ja toisaalta ”ettei pidä alistua menneisyyden valtaan” kohta kertoo senkin että asiat eivät muutu itsestään vaan oman tekemisen kautta

Photo 25.5.2014 11.24.10

Yksi parhaista liikunta-aiheisista haastatteluista

Hienoa työtä Juhanilta, haastatteli yhtä suurimmista idoleistani liikunnan ja hyvinvoinnin saralla, Frank Forencich:ia.

Jos luet vain yhden tähän teemaan liittyvän haastattelun, lue tämä, varsinkin jos liikkuminen on mielestäsi muutakin kuin omaan sikspäkkiin ja rasvaprosenttiin tuijottamista:

http://k3fitness.fi/2014/05/frank-forencich-interview/

Laihdutusteollisuuden alasajo? #älälaihduta #digitalisaatio #turhuus

Mitä jos tässä digitalisaation ihanuuden aikana, kun monet teollisuuden alat natisevat liitoksistaan, ajettaisiin alas myös tässä ohessa laihdutusteollisuus? Mitäs jos kukaan ei enää koskaan laihduttaisi, vaan keskittyisi liikkumiseen vain voiman, kunnon tai ilon takia. Jos jätettäisiin kaikki soseet hyllyihin ja höpölehdet ostamatta, käytettäisiin rahat johonkin ihan muuhun, kuten vaikka yhteisiin elämyksiin tai hyvään kulttuuriin tai painonnostokenkiin?

Tänään on siis älä laihduta -päivä. Se ei minua keski-ikää lähestyvänä ja jäntevät geenit omaavana miehenä juurikaan henkilökohtaisesti kosketa mutta läheisiäni kyllä ja uskon että jatkossa vieläkin enemmän. Mietin sitä että kuinkakohan paljon turhaa aikaa, vaivaa, rahaa, stressiä ja tuskaa on yhteensä läntisessä maailmassa tuhlattu ulkonäköihanteiden perässä pyristelyyn, ja mitkä ovat konkreettiset saavutukset kaiken tämän jälkeen? Mitä jos vaikka edes osa siitä energiasta olisi käytetty liikkumisen ilon etsimiseen? Tai tempaustekniikan opetteluun?

Ja ei, tämä ei ole vain jokaisen yksilöllisen lumihiutaleen oma valinta, vaan kyse on kulttuurisista normeista, joiden muuttamiseen uskoakseni tarvitaan massaliikettä, jossa kaikki jättävät roskalehdet hyllyyn ja alkavat pitää laihdutushöpötystä epänormaalina. En tiedä onko se mahdollista mutta en itkisi hirvittävästi jos tämä teollisuus jäisi historiaan.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194899227655/artikkeli/tanaan+vietetaan+ala+laihduta+-paivaa+ei+ole+olemassa+oikeaa+kehonmuotoa+ylitse+muiden+.html

 

Haastattelussa kahvakuulaurheilun tuomaritoiminnan aktiivi Teemu Jokela

Tällä kertaa haastattelussa Teemu Jokela, aktiivinen tuomarija päätuomari, tuttu monelle nostajalle ja tuomarille eri puolilta Suomea. Kiitos Teemulle haastattelusta!

 

1) Kuka olet ja miten olet päätynyt kahvakuulaurheilun pariin?

 

Olen 38-vuotias perheellinen aiemmalta koulutukselta hoitaja, joka opiskelee tietotekniikka alaa työn ohella ja tuore tietotekniikka alan pienyrittäjä. Päivisin pääasiassa työskentelen tietotekniikan parissa jo nyt, murto-osan päivästä teen hoitotyötä.

 

Sosiaali-ja terveydenhuollon tietotekniset asiat kiinnostaa, onnekseni saan näiden parissa viettää suurimman osan työpäivistäni Helsingin kaupungilla.

Päädyin kahvakuulaurheilun pariin, koska asuit naapurissani ja pitkän hehkutuksen jälkeen sait  ylipuhuttua harjoituksiin muistaakseni vuonna 2008. Siitä lähtien olen epäsäännöllisesti harjoitellut Ryhdin harjoituksissa, tosin viimeiseen puoleentoista vuoteen en ole kuulaan koskenut ollenkaan. Ois ehkä kannattanut :)

 

2) Olet ollut todella aktiivinen tuomari ja viime vuosina myös päätuomari eri kisoissa. Miten kiinnostuit tuomaroinnista?

Olin Liedossa vuonna 2011 seuraamassa SM-kisaa. Tuolloin kuulin ensi kertaa tuomarin puhuttelun, Heikki Vierelä oli tuolloin kisan päätuomarina. Heikkiä kuunnellessa mietin, että tuomarina olisi mielenkiintoinen toimia ja jos oppisi yhtä hyväksi kuin Heikki. Heikki osasi kertoa niin selkeän rauhallisesti säännöt, että se oli kadehdittavan kuuloista. Siitä meni pari kuukautta kun Hyvinkäällä järjestettiin tuomarikoulutus lokakuussa 2011, jossa olit sinä ja Kalle kouluttamassa, tuolloin tuli ensipuraisu tuomaroinnin saloihin.

 

Ekat kisat tuomaroin marraskuussa 2011, Ryhdin järjestämissä LC-kisoissa. Siitä lähtien olen kiertänyt kisoissa tuomaroimassa.

 

3) Kerro vähän ensimmäisestä tuomarointikokemuksesta? Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa?

Ensimmäisissä kisoissa tuomaroin kolmessa erässä. Ensimmäinen tuomaroitava oli Jani Sipponen, toista tuomaroitavaa en muista, mutta kolmas oli Tatu Karhu, joka nosti 40kg kuulilla. Muistan, että jännitti aivan tolkuttoman paljon, mutta edelleen jännitän, joten se ei ole erien lisääntymisen myötä muuttunut. Jännitys kertoo minulle, että olen sopivan virittäytynyt tuomarointiin.

Muistan olleeni äärettömän epävarma ekoissa kisoissa. Positiivinen kuva tuomaroinnista jäi, kiinnostus tuomarointia kohtaan vain lisääntyi.

 

4) Olet tehnyt kansainvälisissäkin yhteyksissä tuomarointia, minkälaisissa tilanteissa ja millaista se on ollut?

Olin Ventspils Atlants / Tampere –kisassa elokuussa 2012. Rajalan Jukka laittoi viestiä kuulafoorumille, että kisoihin voisi olla mahdollista päästä tuomaroimaan. Martti Nappari järjesti kisaa yhdessä Vasily Ginkon kanssa. Oli suuri kunnia päästä tuomaroimaan Tampereelle kahdeksi päiväksi, olen suuresti kiitollinen Napparille, että tuomarointi mahdollisuus järjestyi, olin kuitenkin hyvin kokematon tuomari. Kisoista sain hyvää kokemusta ja mielenkiintoinen uusi ulottuvuus oli, että nostajien kanssa ei ollut oikeastaan yhteistä kieltä. Omalla rallienglannilla kisoista selvisin ja nostajien (Viro, Latvia, Liettua ja Venäjä) kielitaito taisi olla pääosin minua heikompi.

Harmillisen vähän suomalaisia kisoissa oli, nostamassa, saati katsomassa. Ikimuistoinen kisa kaiken kaikkiaan oli ja koen kisan merkittävänä omalla ”tuomariuralla”. Kisoissa sain tuomaroida paljon, koska tuomareita oli neljä ja neljä lavaa oli tuomaroitavana. Sain hyviä vinkkejä tuomarointiin Ginkolta.

Viime vuonna viikko Hyvinkään LC:n SM-kisojen jälkeen olin Pyykkösen Kallen kanssa Tanskan mestaruuskisoissa tuomaroimassa. Kalle oli saanut kutsun tulla tuomaroimaan kisaa järjestäneeltä Thierry Sanchezilta ja Kalle sai puhuttua minut tuomaroimaan myös. Oltiin Kallen kanssa suomalaisen kahvakuulaurheilun ”viennin edistämismatkalla”, koska vietiin Kallen tekemä tulostaulu sovellus mukanamme Kööpenhaminaan kisojen käyttöön ja tarkoitus oli samalla opastaa paikallisia tuomareita. Molempien aputuomarina toimi paikallinen tuomari. Paikallisten nostajien taso oli kirjava, fyysisesti olivat kovassa kunnossa, mutta teknisesti taso oli hyvin kirjava.

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta erittäin raskas. Erien välissä oli 3 minuuttia taukoa ja oiskohan ollut 17 erää putkeen tuomarointia. Melkoinen kömmähdys tapahtui, kun kummallakaan meistä Kallen kanssa ei ollut paikallista rahaa mukana, kisapaikalla ainoastaan käteisellä toimiva puffetti. Rahan lisäksi meillä ei ollut mukana myöskään yhtään ruokaa ja järjestäjien lupaamia eväitä / ruokaa ei näkynyt. Tuomaroinnin raskauteen tuli itse aiheutettua siis lisäkertoimia. 17 erän jälkeen saatiin tonnikalaleipä ja en muista, että lähiaikoina mikään olisi maistunut yhtä hyvältä! Tästä lähin en lähde kisoihin ilman eväitä ja tulevaisuudessa huolehdin, että on myös paikallista käteistä mukana.

Toivon, että saan vielä lisää uusia kokemuksia kansainvälisissä kisoissa ja haaveena käydä IUKL:n tuomarikoulutus.

 

5) Mikä tuomaroinnissa kiehtoo?

Heh, hyvä kysymys. Tuomarointi on niin vaikeaa, että kiehtoo jo sekin, että kokoajan oppii uusia asioita ja valmiiksi ei tule koskaan. Myös erilaiset tekniikat pitävät huolen, että välillä olo on kuin kuilun reunalla, kun arvioi, onko toisto teknisesti oikein ja aina ei ole varma päätöksestään, mutta päätöksen kanssa on elettävä. Edellä mainitut asiat ovat mielestäni koukuttavia ja kiehtovat todella paljon. Osa joogaa tms, minä tuomaroin, se tyhjentää ajatukset kaikesta muusta.

 

6) Mitä mieltä olet suomalaisesta tuomaritoiminnasta? Ollaanko kehitytty siitä kun aloitit hommat?

Tuomaritoiminta on kehittynyt parissa vuodessa mielestäni todella paljon. Myös tuomariksi halukkaita tuntuu riittävän hienosti, tai no ainakin entistä paremmin. Vielä pari vuotta sitten vaikutti, että tuomarinhommat eivät olleet kovinkaan hyvässä huudossa. Tuolloin oli toki paljon jälkituomarointia julkisestikin, joka saattoi pelästyttää osaa tuomareista. Oma käsitys on, että jälkituomarointi on vähentynyt tai ainakaan en itse ole törmännyt niihin. Pohjimmiltaan toki toivon, että tähän tilanteeseen, ettei jälkituomarointiin enää juurikaan törmää, johtuu siitä, että tuomaritoiminta on kehittynyt. Ainakin nostajien tekninen taso on kehittynyt huimasti.

Itse pyrin tekemään tuomarointini niin hyvin kuin kykenen ja jos tulee jälkipuheita niin sisimmässäni tiedän tehneeni parhaani, mutta tiedostan senkin, että virheitä tulee.

 

Olen erittäin mielissäni siitä, että Hyvinkään LC:n SM-kisoissa toimineista tuomareista yhteensä 8 henkilöä tuomaroi myös Laukaassa. Laukaan kisat olivat myös ensimmäiset SM-kisat, joissa tuomaroivat henkilöt, jotka eivät itse kilpailleet kisoissa.

Tuomarikoulutukseen on luotu yhtenäinen materiaali, joka on mielestäni erittäin tärkeä ja hyvä asia.

Suunta on mielestäni oikea, mutta ei pidä tuudittautua tähän tilaan vaan kehittää toimintaa koko ajan.

 

7) Mitä vinkkejä antaisit uusille tuomareille tai sellaisiksi aikoville?

Uusille tuomareille haluaisin antaa ohjeen, että tässäkin asiassa pätee sanonta ”tekemällä oppii”. Toistojen myötä tulee kokemusta ja luottamusta omaan tekemiseen. Uskokaa tekemiseenne, vaikka välillä tulee vaikeitakin hetkiä. Erien alussa tulee olla hereillä ja erien alku antaa nostajallekin vinkkiä tuomarilinjasta. Jos virheellisiin toistoihin ei heti erien alussa puutu, niihin puuttuminen on loppuvaiheessa erityisen vaikeaa. Virheetöntä tuomarisuoritusta ei liene olemassakaan, älkää pelätkö virheitä, tehkää parhaanne!

Itse päätin, että haluan saada mahdollisimman paljon eriä alle, jotta kykenen hahmottamaan mistä tässä on kysymys ja mihin oikeasti pitää keskittyä noston aikana. Eriä on nyt takana yli 100, joka on hyvä alku.  Nostajan teknisen kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää ja huomioida heti erän alussa, miten nostaja nostaa ja arvioida, mitkä voisivat olla kriittisiä kohtia erän edetessä, unohtamatta hetkellisiä notkahduksia jotka tulee myös huomioida.

Koitan mahdollisuuksien mukaan käydä kisoissa tuomaroimassa, jotta tuntuma pysyy yllä. Kun tätä kirjoitan, niin ylihuomenna 14.4. on Kuulasaunan perinteiset salikisat Espoossa joihin olen menossa tuomariksi. Välillä menee pitkä aika ettei aikataulut osu yksiin kisojen kanssa. Videoita en erikseen katsele ja opettele sitä kautta, vaan haluan pitää tuntumaa yllä live tuomaroinnilla.

Suosittelen kaikille tuomarikoulutuksen käymistä. Tuomarikoulutus antaa hyvää pohjaa puhtaasta teknisestä suorituksesta ja uskon, että se tuo kisaajallekin hyvän perspektiivin omaan tekemiseen.

 

8) Haluatko lähettää jotain terveisiä suomalaisille kahvakuulaurheilijoille?

Nostajien taso on noussut huimasti, joka antaa viestiä, että nostajat saavat laadukasta opastusta ja toki nostajat ovat itse myös tehneet hienoa työtä! Jatketaan yhdessä kahvakuulan kehittämistä, itse olen valmis oman panokseni eteenpäin viemiselle antamaan.

 

Tomi Tolsa, Teemu Jokela ja Marko Suomi. Laukaa Biathlon SM 2014. Kuvaaja Juhana Suhonen

Tomi Tolsa, Teemu Jokela ja Marko Suomi. Laukaa Biathlon SM 2014. Kuvaaja Juhana Suhonen

Kahvakuulaurheilun historia Suomessa 2006 – 2016, tule mukaan?

Huutelin tuossa puolitoista vuotta sitten tarinoita kahvakuulaurheiluhistoriikkia varten, jota työstin silloin tavoitteena nopea julkaisu. Kiitos kaikille mukaan lähteneille! En ole haudannut hommaa kokonaan mutta olen tullut siihen tulokseen että en usko saavani sitä yksin valmiiksi enkä myöskään pidä mielekkäänä tehdä sitä täysin yksin, sillä koko lajissakin on kyse yhteistyöstä yli erilaisten rajojen. Olen myös miettinyt aikataulun uusiksi.

Haluaisin julkaista materiaalia kootusti, ehkä kirjana, ekirjana, sivustona tai näiden yhdistelmänä koko ajan vähän kerrallaan mutta siten että jonkinlainen isompi julkaisu olisi marraskuussa 2016. Ai miksi silloin? Silloin tulee 10 vuotta siitä kun olin ensimmäinen arvokisaedustaja ja jonka jälkeen aiheutuneista onnekkaista sattumanvaraisista kohtaamisista alkoi seuratoiminta ja kisojen järkkääminen tositarkoituksella, koska mukaan lajia rakentamaan lähti porukkaa jotka saavat asioita aikaan: http://www.kahvakuulakisat.info/competitions/view/gs-mm-2006-2006-11-25

Tuona ajankohtana voisi esim. pitää porukalla isommat bileet ja vaikka nostaa ja sitten katsella nostovideoita hidastettuna tai jotain sellaista hienoa.

Nyt kaipaan taas apua sinulta, kahvakuulaurheilija tai lajista kiinnostunut. Haluatko tulla mukaan tekemään / ideoimaan tuota julkaisua? Idea olisi siis koostaa erilaista kahvakuulaurheilun historiaan Suomessa (ja muuallakin) liittyvää materiaalia yhteen paikkaan, jotta siitä olisi iloa kaikille lajin parissa puuhaileville. Haluaisin että mukana on ihmisten itse kertomia henkilökohtaisia tarinoita, kovia faktoja, haastatteluita, seurojen tarinoita ja valokuvia ja jotain hienoja kaavioita :)

Jos haluat mukaan, ole yhteydessä sähköpostilla tai Facebookin kautta.

http://www.kahvakuulakisat.info/competitions

Soutukoulua Torikadun liikuntakeskuksessa by @kimmotyyska #sisäsoutu

Kiitokset Kimmo soutuopastuksesta ja Sami treeniseurasta! Olin Kimmo T:n ja Sami M:n kanssa hakemassa vähän tuntumaa soutulaitteeseen. Kimmo on kokenut soutaja ja lupasi opettaa meille noviiseille miten homma hoidetaan. Paikkana oli itselleni nostalginen Torikadun liikuntakeskus Hyvinkäällä, jossa itse ainakaan 16 vuoden herkässä iässä  eli 21 vuotta sitten(!) aloittelin ekaa kertaa punttien kolistelun. Viimeisestä kerrasta tuolla salilla on ainakin 18 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Sinänsä moni asia on pysynyt samana, ehkä enemmän on tullut laitteita mutta toisaalta on paljon myös vapaita painoja ja esim. juuri näitä trendikkäitä kahvakuulia.

Kiinnostuin tuosta soutulaitteesta pari viikkoa sitten kun huomasin että meillä on sellainen duunipaikan salilla ja tajusin että sillähän saa ihan kivasti treenattua yleiskuntoa. Huomasin myös että tekniikkani oli aika karsea. Jos jotain olen tämän 21 vuoden treenipuuhastelun aikana oppinut niin tekniikkaan kannattaa kysyä aikaisessa vaiheessa apua kokeneelta ja kuunnella mitä hän sanoo. Kimmo on paras soutaja jonka tiedän, joten kysyin häneltä heti ja Kimmo onneksi suostui.

998967_10202876729253750_5686837152333151111_n

Mä yritän soutaa ja Kimmo neuvoo.

Oli aika vaikuttavaa nähdä ja kokea miten pienillä muutoksilla tekemisessä saa isoja muutoksia aikaan treenissä. Tämä on tietystä kahvakuulatekemisestä tuttua mutta pitkästä aikaa olin ihan ummikkona liikenteessä liikkumisen suhteen, erittäin virkistävää. Tuossa sisäsoudussa on paljon samaa henkeä kuin kahvakuulan nostamisessa, tehdään toistoja todella paljon, syke on korkea, tekniikalla on paljon merkitystä ja rentous sekä jännitys sopivassa suhteessa on tärkeää löytää.

Pari kuvaa lisää tuolla alla. Pitäähän salireissusta nyt kuvia olla. Se on itse asiassa erilaista, että tosiaan 93 -vuonna ei kellään ollut kameroita salilla. Tai toki silloin ei ollut sellaisia puhelimia, joissa olisi ollut kameroita. Tai jos olisi ollut, niin mihin ne muka olisi julkaistu? Paikallislehteen? Selfie olisi pitänyt ensin kehittää valokuvausliikkeessä, jotta sen olisi voinut edes nähdä, saati tagata! :) On se jännä miten aika tuntuu menevän nopeasti ja itse vanhenee siinä samalla pelottavan nopeasti mutta esim. huumorintaju ei kehity.

Hieman sivuraidetta ennen kuvia. Vanhenemisesta puhutaan yleensä negatiiviseen sävyyn mutta se on hienoa että elämänkokemuksen myötä sellainen hirvittävä epävarmuus omasta fyysisyydestä, mikä oli voimakkaasti läsnä silloin 16-18 -ikäisenä kun tuolla tuli käytyä pumppaamassa, on tiessään. No, tämä nyt menee ohi soutamisaiheen mutta mielestäni ihan tärkeä juttu, sillä kun puhutaan liikunnasta ja terveystoiminnasta niin ainakin joskus teksteissä ja puheissa on sellainen nuoruuden ihannoimisen meininki, ja sellainen idea että ikäänkuin sitä vanhenemista pitäisi jotenkin välttää tai väistellä hirveällä tekemisellä. Eihän se onnistu, vaan elämä kyllä vie ja vuodet menevät mutta tekemisestä voi löytää paljon uusia puolia jos ei jää jumiin siihen että sitä on kuolevainen.

10247399_10202876854936892_1982278133332339730_n

Yritän ymmärtää Kimmon ohjeita ja katson esimerkkiä. Yllättävän hankalaa hommaa mutta ihan hauskaa kun pääsee jyvälle!

 

1613945_826093187420457_2397612884019721039_n

Ennen soutuja tsekkasin sivusta kun Sami tekee LC -treeniä, valmistautuu EM -kisoihin. Äijä on kehittynyt älyttömästi!

 

1662073_10202876923178598_5795734339910634221_n

Testasin paria vihreää 22kg kuulaa muutamalla työntösarjalla soutujen päälle. Hyvää vastapainoa.

 

 

Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys

Kunniavieraana tänään blogissa Maria Finell. Tapasimme ensimmäistä kertaa kahvakuulaurheilun SM -kisoissa juuri äsken mutta olen lukenut Marian tekstejä ja seurannut salinsa toimintaa jo ainakin muutaman vuoden, ja ajatellut että olisi hienoa vaihtaa ajatuksia. Kisan jälkeen pyysin Marialta sähköpostihaastattelua ja onneksi hän suostui samantien. Koko haastattelu alla.

Kaikki artikkelin kuvat (c) Maria Finell

1) Kuka olet, mistä tulet ja mitä tarkoittaa F.I.R.E Fitness?

Olen Maria Finell; äiti, vaimo ja yrittäjä. Asun nykyisin Kokkolassa, jossa olen myös aikoinani syntynyt.

F.I.R.E. Fitness Concept on kokonainen treenikonsepti ja -filosofia, se on minun tapani ajatella fyysisestä harjoittelusta ja fyysisen suorituskyvyn kehittämisestä. Konseptin perusajatus sisältää kehittävän otteen lisäksi myös kuntouttavan näkökulman, olenhan kuitenkin peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja toimin edelleen myös asiantuntijatehtävissä työterveyshuollossa. Kirjainyhdistelmä F.I.R.E. tulee sanoista Functional, Inspirational, Rehabilitative, Energetic.

kuva (2)

 

2) Miten olet päätynyt toimimaan liikunnan parissa?

Vanhempani varmasti osaisivat vastata tähän paremmin. Olen usein kuullut heidän sanovan, että minulla oli jo pienenä vauhtia enemmän kuin sisaruksillani yhteensä. Kai se sitten on jollakin lailla luonnekysymys tai tapa olla ja elää.

Se mikä minut kuitenkin on ajanut nykyisen toimenkuvani pariin F.I.R.E. Cross Training Arenan yrittäjänä ja päävalmentajana on ääretön mielenkiinto kokonaisvaltaista suorituskyvyn kehittämistä kohtaan. Terve ja toimiva keho on minulle sydämen asia ja monipuolisesti suorituskykyinen keho on useimmiten terve ja toimiva.

Uskon myös, että oikea liike synnyttää terveyttä ja väärä liike sairautta. Sekä väärän liikkeen että toisaalta liikkumattomuuden aiheuttamaa sairautta on aivan liikaa maailmassa. Jos voin pelastaa yhdenkin ihmispolon näiltä kahdelta, koen että olen onnistunut elämäntehtävässäni.

3) Näyttää siltä että huolimatta liikunnan tarjonnan monipuolistumisesta (toiminnalliset salit, Crossfit, kahvakuula, erilaiset kansainväliset lajit) meillä on silti iso riski sairastua yhä useampiin sairauksiin liikkumattomuuden takia. Viimeksi eilen (1.4.2014) uutisoitiin diabeteksen hurjasta yleistymisestä. Myöskään erilaiset pelottelukampanjat eivät ilmeisesti ole vaikuttaneet yleiseen passiivisuuteen. Miten sinä motivoit ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan?

Työterveydessä työskennellessäni olen tämän asian kanssa päivittäin tekemisissä.

Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää siltä että elintasosairauksien puhkeamiseen vaikuttaa enemmän arkiaktiivisuuden puute kuin varsinaisen vapaa-ajan liikunnan puute. Toisin sanoen liiallista pakallaan oloa ei voi yksistään kompensoida muutamalla tunnin mittaisella superhikisetillä viikossa. Toki sekin on huomattavasti parempi kuin ei mitään, mutta avainasemassa näyttäisi olevan istuttujen tuntien kokonaismäärä vuorokaudessa. Ja näitä tunteja tulee hyvin monelle pelottavan paljon. Eli lisääntynyt liikuntapalveluiden tarjonta ja niiden kulutus ei yksistään ole ratkaisu ongelmaan. Ne ovat oiva apu, mutta pitää myös vähentää istumista.

Istumisen lisääntyessä lihasvoimaa ja -massaa ylläpitävää toimintaa sisältyy tavallisen ihmisen arkeen yhä vähemmän. Lihasten käyttämättömyys on tutkimusten mukaan hengenvaarallista. Sen takia onkin positiivista että lihasvoimaa kehittävät lajit ovat jälleen in. Ja juuri näitä lajeja tulisi suosia siinä vapaa-ajan liikunnassa.

Miten motivoin muita? Uskon että se positiivinen energia jota itse saan liikunnasta ja terveistä elämäntavoista välittyy helposti myös ympäristööni. Toivon siis että se osaltaan innostaa muitakin huolehtimaan itsestään. Toisaalta yritän tarjota mahdollisimman myönteisiä liikuntakokemuksia ihmisille jotka liikkuvat minun ohjauksessani. Yritän myös aina luoda liikunnasta ja aktiivisesta elämäntavasta sellaisen mielikuvan että se on etuoikeus jota kannattaa kunnioittaa ja vaalia, sillä jonakin päivänä mahdollisuus liikunnan harrastamiseen voi kadota.

4) Koska tämä on kahvakuulaurheiluteemainen blogi, jutellaan myös kahvakuulaurheilusta. Joukkueenne oli viikonloppuna Laukaassa SM -kisoissa, ja tekeminen oli vakuuttavaa sekä tekniikan että tulosten puolesta. Ymmärsin kuitenkin että itse kahvakuulaurheilua ette olleet ihan hirvittävän kauaa harjoitelleet? Miksi ja miten päädyitte ylipäätään lähtemään treenaamaan kohti kisoja ja minkälainen prosessi se oli?

 

Kiitos vakuuttuneisuudesta! Kisaviikonloppu jää muistoihin yhtenä elämän merkkihetkistä. Töitä on joukkueen tuloksen takana omalta osaltani viisi-kuusi vuotta. Sen verran aikaa on kulunut siitä kun itse ensimmäisen kerran tartuin kahvakuulaan, ja jäin siihen kiinni. Olin siihen aikaan toiminut fysiikkavalmentajana eri urheilulajien parissa n. 10 vuotta ja kuntosaleillakin pyörinyt ohjaajana. Kaipasin Kokkolaan jotakin uutta kuntosalitarjontaan.

Odotin kuitenkin vielä kaksi vuotta kunnes tartuin itse härkää sarvista. Ja niin vuonna 2012 syntyi F.I.R.E. Fitness Concept, joka silloin rakentui suurimmaksi osaksi kahvakuulaharjoittelun ympärille. Kahvakuulaharjoitteluun olin käynyt kolmen eri organisaation ohjaajakoulutukset ja kahvakuulaurheiluun pohjautuva WKC:n metodi osui ja upposi syvimmälle.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana opetin kahvakuulanostamisen perusteet n. 200:lle ihmiselle. Vähitellen muodostui porukka, joka kävi kaksi-kolme kertaa viikossa vetämissäni treeneissä. Ja edelleen tästä porukasta nousi muutama, jotka vaikuttivat tosissaan kiinnostuneilta kahvakuulaurheilusta. Tämän porukan kesken pyydettiin sitten Kaikkosen Aria viime keväänä vetämään leiriä pari kuukautta aiemmin avatulle F.I.R.E. Cross Training Arenalle ja Ari sai yllytettyä meidät Oulun Karateseuran järjestämiin salikisoihin. Eli saan kiittää Aria siitä, että lähdimme mukaan kilpailutoimintaan. Vasta tuolla ensimmäisissä salikisoissa tajusin, kuinka pitkällä me itse asiassa jo oltiin nostamisen ja tekniikan osalta. Palaute oli jo silloin erittäin positiivista. Ajattelin, ettei tätä voinut jättää tähän ja niin järjestettiin ensimmäiset F.I.R.E.n omat salikisat, yhteistyössä äskettäin SM-kisojakin isännöineen Kuulatuulen kanssa. Siinä samassa pidettiin myös Hokkasen Annelin vetämä tuomarikoulutus.

Kisahuuma vei viimeistään siinä vaiheessa mennessään ja hiljalleen kypsyi ajatus siitä että pienellä porukalla lähdettäisiin Laukaan SM-kisoihin. Kaksi nostajaa oli siinä kunnossa että tämän vuoden kisat olivat realistinen tavoite; Minna Kleemola ja Eliisa Yli-Parkas. Tiesin, että treeniä oli melko vähän kokonaisuudessaan takana ja vain kahdeksan kuukautta aikaa sm-kisoihin.

Tiesin kuitenkin myös, että aikaa olisi vielä tulevinakin vuosina. Joten valitsin työnnön tämän vuoden fokukseen molemmille. Yksi asia kerrallaan. Yksi vahva suoritus antaa urheilijalle enemmän itseluottamusta ja motivaatiota jatkoa ajatellen kuin kaksi keskiverto suoritusta. Ensimmäiset SM-kisat menivät siis tyttöjen osalta täysin käsikirjoituksen mukaan ja lopputulos oli sen mukainen; hopea, pronssi sekä kaksi SE:tä. Tästä on hyvä jatkaa!

image image (2)

5) Uskon itsekin että positiivinen vire tekemisessä on tärkeää kuten myös kannustava tunnelma treeneissä. Voiko mielestäsi positiivista henkeä ja tavoitteellista liikuntaa yhdistää? Tuntuu että joskus ihmiset ajattelevat että jos liikunta on tavoitteellista, tekeminen muuttuu ei-hauskaksi ja vakavaksi ja vaikeaksi?

Treeni on omalla kohdallani aina tavoitteellista, oli sitten kyse omasta tekemisestä, kuntosaliasiakkaista tai kahvakuulavalmennettavista. Olen onneksi vuosien myötä oppinut pois liiasta vakavuudesta urheilussa. Eletty elämä ja tietyt tapahtumat, kuten esim äidiksi tuleminen, ovat antaneet perspektiiviä myös urheiluun ja liikkumiseen. Suuressa mittakaavassa muut asiat painavat onnellisuuden vaakakupissa enemmän.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tavoitteellisuus tuo treeniin aina jonkin verran epämukavuutta. Tietyn tavoitteen saavuttaminen vaatii aina  systemaattista tekemistä. Kirjoitin aiheesta taannoin blogitekstinkin. Tavoitteesta riippuen töitä on ehkä tehtävä myös niinä päivinä kun treeni ei maistu. Se, onko tavoitteellinen treeni hauskaa ja mielekästä riippuu varmasti hyvin pitkälle ihmisen luonteesta ja omista motiiveista. Urheilija – valmentaja -suhde vaikuttaa myös hyvin paljon. Yhteinen sävel, keskinäinen luottamus ja arvostus puolin ja toisin ovat tärkeitä tekijöitä tässä kohtaa. Tavoitteesta ja siihen uhrattavasta effortista pitää olla samaa mieltä. Tämä pätee niin urheilijoita kuin kuntoilijoita valmennettaessa.

Ja vaikka positiivinen vire onkin hyvin tärkeää, en usko yltiöpositiiviseen ylävireeseen vaan rakentavaan ja rehelliseen palautteeseen.  Korjaan jos on jotain korjattavaa ja varmasti kehun myös herkästi jos siihen on vähänkään aihetta. Tätä uskon myös asiakkaideni ja urheiluvalmennettavieni arvostavan.

image (1)

6) Millaista toivoisit että suomalainen terveyskulttuuri olisi vuonna 2020? Mihin suuntaan seura- ja salitoiminnan pitäisi mielestäsi mennä?

Suomalainen terveyskulttuurin kasvonkohotus tarvitsee mielestäni poliittisia tekoja ja päättäjien tukea. Porkkana toimisi tässäkin kohtaa keppiä paremmin. Liikunta-alan yritysten ja seurojen reilumpi tukeminen tiettyjen kohderyhmien liikuttamisessa sekä maksullisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden verovähennyskelpoisuus toisivat tasa-arvoa.

Seuratoiminnassa ongelmana on pätevien, vapaaehtoisten ohjaajien puute.  Arki ja työelämä on tänä päivänä niin vaativaa, ettei voimavaroja riitä vapaaehtoiseen seuratyöhön, vaikka halua riittäisikin.

Kaupallisen kuntosalitoiminnan ja seuratyön yhdistäminen on ainakin omalla kohdallani tuonut jonkinlaisen ratkaisun tähän. Kuntosaliyrittäminen mahdollistaa hyvät puitteet kahvakuulaseuratoiminnalle ja vapaaehtoisen valmennustyön nivominen muuhun ohjaamiseen helpottaa ajankäytöllisiä seikkoja.

Ehkä kaupallisen liikunta-alan ja seurojen olisikin hyvä lähentyä toisiaan.  Molempia osapuolia hyödyttävän, toimivan mallin löytäminen eri lajien kohdalla on tietysti haasteellista mutta asetelma on ajatuksen tasolla mielenkiintoinen ja ainakin siis kahvakuulaurheilun kohdalla mahdollinen.

kuva

7) Ketkä ovat sinun esikuviasi valmennukseen ja treeniin liittyen?

On vaikea nostaa esiin yhtä tiettyä esikuvaa. Lajista riippumatta arvostan urheilijassa kovaa työtä ja nöyrää asennetta. Egoilu on minusta turhaa. Teot puhukoot puolestaan ja jos eivät puhu, on treenattava lisää.   Arvostan myös kaikkia niitä valmentajia ja muita toimijoita jotka vuosien ajan tekevät pyyteetöntä työtä suurella sydämellä yksilön, seuran tai lajin eteen. Kahvakuulaurheilun kohdalla mieleen tulee eräs Marko Suomi ;) Vakavasti puhuen, arvostan kyllä sitä työtä jota olet tehnyt ja teet edelleen suomalaisen kahvakuulaurheilun hyväksi.

.

8) Kiitos paljon että lähdit mukaan haastatteluun! Onko sinulla vielä jotain terveisiä, joita haluaisit lähettää blogin lukijoille?

Ilo oli täysin minun puolellani, joten kiitos että sain vierailla Totuus löytyy raudasta -blogissa! Lukijoille voisin heittää vielä yhden ajatuksen, joka pätee niin urheiluun kuin muuhunkin elämään: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! 

Tweet: Maria Finell: Menestykseen tarvitaan aina a) uskoa unelmiin ja b) älyttömän kestävät työhaalarit! http://ctt.ec/87UKe+

 

image (4)

Jos juoksee täysillä seinään, saako siitä sankarin viitan? #suorittaminen #tavoitteet

Luin pari mielenkiintoista artikkelia uhrautumisesta ja kovista tavoitteista. Innostuin piirtämään Frank Forencich:n kaavion pohjalta Kohtuusdiagrammin(tm).

Kaavio kuvaa sitä, miten liikunnassa (pätee ehkä muuhunkin tavoitteellise toimintaan) on olemassa sellainen vielä terveyttä ja sitä kautta tuloksia kehittävä taso, ja sitten olemassa seinään päin juoksemisen vyöhyke sekä toisella laidalla ajelehtimisen vyöhyke.

Uskon itse että terveysliikunnassa ja urheilussa on olemassa tällainen jokaisen itse löydettävissä oleva hyvä tekemisen taso, jossa vielä kuunnellaan kehoa ja mieltä eikä uhrata perhettä ja terveyttä jonkun ulkopuolisen gloorian takia. En pidä itsen tai perheen uhraamista mitenkään sankarillisena toimintana, varsinkin jos puhutaan liikunnasta tai urheilusta.

Lisäksi, monet minua viisaammat ovat kertoneet sellaistakin että vaikka tulokset olisivatkin elämässä tärkeintä, niiden tekeminen vaatii levon, palautumisen ja elämän kokonaisuuden huomioimista, eikä niiden unohtamista ja halveksuntaa.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Artikkelit:

Uhrautumisen ylistystä omasta mielestäni vastenmielisen henkisesti:

http://www.city.fi/blogit/lavas/kylla+sairaana+voi+tehda+toita/126609

 

Tavoitteellisuuden kasvusta liikuntaharrastuksissa:

http://www.hs.fi/terveys/a1396413069255?jako=5e177abf0e4529b7d1068833e625f7e7&ref=tw-share

 

Zombieblogi jatkaa eli the Walking Decision to Quit

Joskus viime vuoden puolella taisin jo julistaa että nyt loppuu bloggaus mutta niinhän siinä on käynyt että postauksia tuntuu syntyvän epäsäännöllisen säännöllisesti kuitenkin. Eli, olkoon tämä nyt sitten vaikka aprillipäivän kunniaksi sellainen virallinen zombiepäivä, jolloin jo haudattu blogi nousee virallisesti laahustamaan eteenpäin loputtomasti. Jotenkin tämä muistuttaa niitä kuulemiani ja itsekin tekemiäni päätöksiä lopettaa kilpailu tai treenien veto tai ties mikä. Ehkä sitä vaan ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan, vaan yksinkertaisesti pitää taukoa silloin kun siltä tuntuu eikä tehdä siitä isoa numeroa? :)

Pidin itse jonkin verran taukoa liikunnasta vuoden vaihteen ympärillä mutta nyt on treeni alkanut maistua taas, olen jopa käynyt pari kertaa salilla! Ihan mielenkiintoista pitkästä aikaa, olin ensin vähän ihmeissäni että mitä täällä oikein tehdäänkään mutta onneksi löytyi leuanvetotanko ja käsipainoja, ja soutulaitettakin on tullut testattua. Onko muuten teillä vinkkejä soutulaitteella tehtäviin kuntotesteihin?

 

 

Kahvakuulavaliokunta, katsaus ensimmäiseen kvartaaliin 2014

Aloitin kahvakuulavaliokunnan puheenjohtajana vuoden alussa, ja tarkoitus olisi aina välillä kertoa tätä kautta omasta näkökulmasta missä mennään. Saa kommentoida.

Niille, jotka eivät tiedä, kahvakuulavaliokunta on eri seurojen edustajista koostettu porukka, jonka tehtävänä on kehittää lajia kansallisella tasolla yhdessä seurojen ja liiton kanssa.

Nyt on siis ensimmäinen vuosineljännes takana, ja heti alkuun täytyy sanoa että tietenkin pitkän linjan lajitoiminnassa kvartaaliajattelu on täysin absurdia. Tästä taululosta saa vähän perspektiiviä:

Screen Shot 2014-03-31 at 7.34.52

Tuosta näkee vähän että mitä erilaisia askelia lajissa on otettu vuosien varrella. Kehitystä tapahtuu koko ajan ja mielestäni on hyvä pyrkiäkin siihen että koko ajan mennään eteenpäin, iso tai pieni askel kerrallaan. Aina voi jotain kehittää mutta toisaalta pitää muistaa että hyvä perustekeminenkin on tärkeää.

Rutiineja alkaa olla jo jonkin verran, vaikka esim. kansainvälisten kisojen aikataulut ovat hieman muuttuneet vuosien varrella:

 

 

 

Tässä tätä yleistä asiaa. Omasta näkökulmasta nämä kolme kuukautta ovat menneet siinä että olen hahmottanut vähän mitä kaikkea edellisinä vuosina on tehty, mitä tavoitteita on ollut sekä tutustunut nykyiseen porukkaan. Olemme muodostaneet valiokunnan sisälle itsenäisiä pienryhmiä mm. viestinnän, sääntöjen ja kv -toiminnan ympärille.

Olen halunnut luoda muutamia selkeitä rutiineja toimintaan, jotta valiokunta ja myös kaikki muut tietävät odottaa julkaisuja tai tietoa jollain rytmillä. Käytännössä palaveeraamme (videoneuvottelun välityksellä) joka kuun ensimmäisellä viikolla, ja sen jälkeen julkaisemme käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä kahvakuulaurheilu.net:ssa. Palaverien välillä olemme yhteydessä sähköisten välineiden ja puhelimen välityksellä, joskus jopa kasvokkain. Oma haasteensa on se että näemme toisiamme harvoin mutta sellaista se on.

Alkuvuonna työn ja mietinnän alla on ollut mm. arvokisavalintojen selkiyttäminen, cup -kisasysteemin julkaisu, kotimaisten arvokisojen haun aikaistaminen, aloittelijan oppaan uudistaminen ja KKO1 -koulutusmateriaalin päivittäminen. Ja paljon muutakin, kuten nyt juuri menossa oleva maajoukkueen hakemusten läpikäynti. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus koostaa hyväksi havaittuja käytäntöjä liittyen isojen kisojen järjestämiseen, niistäkin alkaa olla eri puolella Suomea mukavasti kokemusta.

Valiokuntatyö rullaa mukavasti, porukalla on tahtoa kehittää lajia ja tarmoa toteuttaa ideoita. Kiitos valiokuntaporukalle tähänastisesta!

Tässä vielä tällainen epävirallinen tervehdyskuva SM -kisoista, saimme melkein koko porukan kasaan yhtä aikaa, mikä on harvinaista herkkua:

Photo 29.3.2014 17.04.02

Innostus ja sisu kiinnostaa kahvakuulaurheilussa

Sanotaan että ihminen kokee onnellisuutta silloin kun saa tehdä sitä mitä rakastaa. Mulla on ollut tällaisia kokemuksia tosi paljon kahvakuulaurheilun parissa, kisaajana, kouluttajana ja nyt eilen viimeksi juontajana. En osaa oikein kuvailla sanoin miltä tuntuu selittää mikkiin siinä samalla kun joku siinä edessä ylittää itseään ja saa olla mukana siinä isossa tunnelmassa. Esimerkkinä vaikka se kun Kirsi runnoi edellisen SE -tempaustuloksen lunastuskuntoon. Syke oli katossa.

Tänään jälkitunnelmissa mietin että mikä tässä lajissa oikein viehättää, ja kyllä se mun kohdalla on tiivistettävissä sinne pään sisäisiin juttuihin, sisuun ja innostumiseen. Numerot eivät sinänsä ole koskaan kiinnostaneet, vaikka toki juuri enkkojen rikkomiset ovat hienoja hetkiä. Enemmän kuitenkin kiinnostaa mikä saa ihmisen treenaamaan niin että pääsee pisteeseen, jossa on tilaisuus rikkoa se enkka kovan paineen alla. Ja mitä jos se onnistuu, tai jos ei onnistu. Miten päästä jaloilleen huonosti menneen kisan jälkeen, miten palata treeniin huippuonnistumiseb jälkeen. Kaikki tämä on mulle sitä lajin suolaa.

On todella jännä seurata eri ihmisten etenemistä lajissa varsinkin kun välillä pääsee näkemään livenä kisoissa. Joskus määrätietoisuus suorastaan huokuu tekemisestä ja joskus tulee täysiä yllätyksiä. Ja toisaalta ulkoisesta olemuksesta ei koskaan varmasti näe kenellä on sisua sinä päivänä ja kenellä ei, sen näkee vasta viimeisillä minuuteilla.

Kahvakuulaurheilu on tiivistettyä sisua, lavalta ei pääse pakoon :)

.

Nostotekniikan arvostamisen kulttuurissa on helppo hymyillä #kahvakuula

Tänään koin paljon positiivisia hetkiä nostamiseen liittyen. Näin paljon suhteellisen uusia tulokkaita kisalavalla sekä heidän valmentajiaan, joille tuntui olevan itsestään selvää se että kun nostetaan niin nostetaan kunnolla, ja että se on jopa kunnia-asia. Oli myös tuomareita, joista päätuomari kommentoi kiitellen että tietty jämäkkyys oli ikäänkuin itsestään selvää.

Eihän se tietenkään ole oikeasti itsestään selvää. On aina helpompi ajatella lyhyellä tähtäimellä ja keskittyä esim. yksittäisen kisan voittamiseen tai johonkin tiettyyn numerotavoitteeseen kuin laadukkaaseen nostamiseen pitkällä tähtäimellä. Ovelimmat tietävät kuitenkin että laatuun satsaamalla ja siitä tärkeän asian tekemällä saa pidemmän päälle lajista enemmän irti. Ja se vaikuttaa tietysti myös harrastajien turvallisuuteen. Hienoa siis nähdä että tekniikkaa tosissaan arvostetaan.

Jokunen vuosi sitten keskusteltiin siitä että onko järkeä pitää Suomessa tiukkaa tuomarilinjaa, kun olimme silloin niin ”uusia”. Mielestäni oli silloin ja on nytkin edelleen tärkeää että tavoitellaan sitä erittäin hyvää ellei parasta tekemisen tasoa. Miksi tyytyä vähempään? Nyt jo, kun katsoo esim. SM -osallistujia tai uusia kisaajia tai vaikka sitten edustusjoukkueiden porukkaa, niin huomaa että siitä on hirveästi hyötyä kun jo salikisoissa on ajatus siitä että vain hyvät toistot päästetään läpi. Jos heti alusta lähtee tekemään hyvää niin mikään tiukkakaan tuomarilinja ei ole ongelma myöhemmin.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kisoista kun juttelimme päätuomari Teemun kanssa automatkalla suklaata syöden. Erityisesti jäi mieleen Kokkolan tiimi uudehkoista nostajista. Hienoa työtä!

http://arena.firefitness.fi/

Kahvakuulaurheilun juhlaa

Hienoa työtä Laukaa, kisajärjestelyt toimivat ainakin näin juontajan näkökulmasta erittäin hyvin!

Pääsin myös poseeraamaan fanikuviin ihailemieni nostajien ja valmentajien kanssa, kiitos!

20140329-173905.jpg

20140329-173926.jpg

20140329-173937.jpg

20140329-174012.jpg

20140329-174030.jpg

20140329-174046.jpg

20140329-174059.jpg

20140330-192046.jpg

On Web Strategy | Dion Hinchcliffe

Notes on Internet and Business Convergence

Älykäs työ

Tietotyön syövereissä

Maasta se pienikin ponnistaa

Kahvakuulaa, punttia ja pallopelejä

Social Grammatical

Eteenpäin on mentävä

Pauli Komonen

Tutkija ruotii aikalaisilmiöitä. Hämmästyttäviä näkyjä tulevaisuudesta. Baarisosiologiaa vasaralla.

Somementorit

Yhdessä teemme sen mahdolliseksi

Stephen C. Rose

A universal way of life for the 2000s

Learning. Change. Design.

Jeff Merrell thinking out loud about tech, learning and change.

TRIAS Athletik

Intelligentes Training in Biberach

Pelasta maailma

Kirjoituksia johtamisesta, järjestöistä, työstä, elämästä ja ihmisistä.

Stigmatophilia's gore splattered corner of insanity.

Horror, Gore, Exploitation, Trash, Cult Movies; Reviews, Interviews, Music and More...

Sosiaalioppia

Eräs itseopiskelija sosiaaliopissa luki puhelinluetteloa puhelinkopissa. Onpa ihanan monta ihan tuntematonta! Sanoi tuo yksineläjä puhelinkopissa. -Kirsi Kunnas-

Tohtorille töitä

Tuloksellista tietojohtamista jo vuodesta 2003: online-yhteisöt, sosiaalinen media. Tutkimuksen, koulutuksen ja projektityön ammattilainen etsimässä uusia haasteita. - Miia Kosonen (researcher, lecturer, PhD in Bus.Adm., koomikoo(at)gmail.com, Ruokolahti, Finland)

Integral Life by OlliS

My personal view of integral life

Pilkun paikka

Viestinnän ammattilaisten oma blogi, jota ylläpitää ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. Pilkun paikan artikkelit eivät edusta ProComin virallista näkemystä, vaan ovat kirjoittajien omia kannanottoja.

Walk Among Digital

by Marko Suomi

Enemmän energiaa

lisää energiaa arkeen pienillä muutoksilla

SportHacker

Keep moving forward

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 4 206 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: