Kahvakuulalla voi tehdä eri lähteiden mukaan mm. seuraavia asioita: nostaa, raahata, heittää, temmata, työntää, punnertaa, oheisharjoitella, polttaa rasvaa, kasvattaa kuntoa, kasvattaa lihasta, kilpailla, jumpata, treenata, lämmitellä, kehittää voimaa, olla toiminnallinen, rasittaa koko kehoa, tehdä kehosta rasvanpolttokone, rääkätä itseään, käyttää paperipainona, vääntää, kääntää, nostaa oikein, nostaa väärin, tehdä lukitus, vetää rinnalle ja paljon muuta.
Mutta entäs sitten? Kivilläkin voi tehdä kaikkia noita asioita. 
Informaation skaala on suuri, tekstejä, videoita, artikkeleita, valokuvia, DVD:tä ja blogipostauksia on mielettömästi. Mistä löytää oleellisen tiedon? Mistä tietää mihin välinettä pitäisi hyödyntää? Mistä tietää mihin uskoa?
Historiaa
Jokainen tietää että kahvakuula on peräisin jostain kaukaa ja sitä on käytetty mm. viljapunnuksena, ja jolla on sitten alettu mitellä voimia ja myöhemmin eri lajien urheilijat ovat käyttäneet niitä oheisharjoitteluun ja että kehonrakennuskulttuuri ja salien koneistuminen muutti käytettävissä olevaa inventaariota sen verran että kuulat katosivat josta seurasi tietysti se että latvialainen kaveri, joka asui USA:ssa huomasi toiminnallisen harjoittelun nousun ja osasi paketoida samaan pakettiin ihmisten tarpeen yksinkertaisempaan treeniin, humoristisen neuvostonostalgian ja yksinkertaisen välineen, josta seurasi kahvakuulan uusi tuleminen laajemman yleisön tietoon 2000 -luvun taitteessa. Oli miten oli, tänä päivänä olemme jo Suomessakin nähneet kahvakuulan uudelleen tulemisen niin harjoitteluvälineenä kuin kilpaurheiluna (Girevoy Sport). Eri medioissa kahvakuulan käyttöä esitellään erilaisissa yhteyksissä, ja jos kaikki tekstit vetää yhteen voi päätellä että kahvakuulalla voi tehdä kaikkea mahdollista ja tehdä oheisharjoittelua kaikille lajeille. Kun mennään väline edellä, joskus tulee vaikutelma TV-Shop -tuotteesta, johon liitetään villejäkin mielikuvia yhdistettynä kauniiden ja hyvädefiksisten ihmisten kuvissa tekemiin erikoisiin liikkeisiin.
Perusteet
Millaisia ovat kahvakuulaharjoittelun perusteet? Ympäripyöreä kysymys, johon on paljon ympäripyöreitä vastauksia. Jos lähdetään siitä että kahvakuula on paino, jossa on pyöreä osa sekä kahva. Se eroaa käsipainosta, ja muistakin painoista juurikin tämän erityismuotoilunsa takia. Käsipainossa paino on tangon päissä, kuulassa se on pallo-osassa. Tämä aiheuttaa sen että kun kuulaa nostetaan tai muuten liikutellaan, ote siitä on erilainen kuin vaikka nyt käsipainossa. Tämä taas mahdollistaa tiettyjen asentojen ottamisen.
Mistään kovin mystisestä asiasta ei ole kyse, oleellisia asentoja on kaksi, normaalin salkku-otteen lisäksi, jolla kuula nostetaan maasta. Toinen näistä on räkkiasento, eli se kun kuula on rinnalla, pallo-osa ranteen päällä ja kyynärvarsi kehoon tuettuna, ranne on suorana tai lähes suorana, ei vääntyneenä taakse. Tästä asennosta kuulaa voi punnertaa, työntää jne tai voi vaikka lähteä kävelemään. Toinen oleellinen asento on yläasento, jossa kuula on suoristetun käden varassa pään päällä, jolloin kyynärpää on lukittuna suoraksi. Tämä on mm. pystypunnerruksen loppuasento, tai se asento jossa kuulaa pidetään koko ajan turkkilaisessa ylösnousussa.
Nämä asennot kannattaa opetella ensin, katsomalla kuvista tai pyytämällä joku kokenut näyttämään. Toki, kuulaa voi nostaa ja liikuttaa monella muullakin tavalla, esim. pitämällä pallo-osaa kohti taivasta tai laittamalla se ranteen sisäpuolelle, tai ottamalla “sarvista” kiinni, tai pitämällä pallo-osaa jne. Kukaan ei tule kieltämään mitään näistä otteista, mutta oleellista onkin enemmän se mikä soveltuu siihen harjoitteluun mitä kuulalla tekee. Voisihan käsipainoakin pidellä toisen puolen painopakasta, jos kaipaa vaihtelua.
Perinteiset liikkeet
Perinteiset liikkeet pohjautuvat kahvakuulan kilpailulajiin eli Girevoy Sport:iin. Näitä ovat heilautus, rinnalleveto, työntö ja tempaus. Näiden apuliikkeitä tai osaliikkeitä ovat myös punnerrus ja vauhtipunnerrus. Kaikkia näitä yhdistää koko kehon käyttäminen yhtenä kokonaisuutena kuulan tai kuulien liikuttamiseen, ja nuo ylläolevat perusasennot. Näiden perusliikkeiden tekemiseen suurilla toistomäärillä perustuvat väitteet kahvakuulaharjoittelun tehokkuudesta, sillä niissä liikutetaan paljon painoa lyhyessä ajassa, tehdään isoja liikeratoja sekä käytetään suuria lihasryhmiä. Esimerkiksi tempauksessa kuula kiskaistaan jalkojen välistä pään päälle yhdellä kehon oikaisevalla liikkeellä, jossa töitä tekee yhtä aikaa lantio, keskivartalo, selkä ja käsi, ja tätä toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Riippuen painosta, liike vastaa esim. seisten tehtyä soutulaiteharjoittelua, eli väite tehokkuudesta ei ole tuulesta temmattu.
Itse olen sitä mieltä että perinteiset liikkeet tarjoavat ainakin 90% kahvakuulilla harjoittelemisen hyödyistä, jos lähdetään siitä että käytössämme ovat kaikki muutkin perusvälineet kuten käsipainot yms. Perinteiset liikkeet eivät ole niitä kaikkein helpoimpia mutta
Tavallinen jumppa
Perinteisten liikkeiden lisäksi, kahvakuulalla voi toki tehdä vaikkapa tavallista käsipainojumppaa, johon kuuluvat esim. kyykut, punnerrukset, soudut, hauiskäännöt, ojentajaliikkeet, ja oikeastaan mikä tahansa mikä käsipainollakin onnistuu. Näiden idea on harjoittaa jotain lihasta tai lihasryhmää. Mielestäni tällaisen harjoittelun tekemisen takia ei kannata kahvakuulaa ostaa, vaan mieluummin vaikka joku hyvä säädettävä käsipainosetti. Jos taas harjoittelee pääosin kotona, ja kahvakuula sattuu olemaan väline, jolla harjoitteleminen maistuu, silloin kannattaa täydentää perinteisten liikkeiden valikoimaa näillä tarpeen mukaan.
Se kaikki muu
Kahvakuulien yhteydessä on myös mainostettu jo Pavelin (Pavel Tsatsouline, The Russian Kettlebell Challenge -kirja 2000 -luvun alusta) ajoista lähtien pilateksesta tai muusta kehonhallintatoiminasta tuttuja liikkeitä kuten tuulimyllyjä, turkkilaisia ylösnousuja ja ties mitä muuta. Näissä on yhdistävä tekijä kahvakuula sekä hankalat asennot tai liikesarjat, joiden sanotaan kehittävän kehonhallintaa ja ottavan hyvin keskivartaloon. Nämä ovat hieman kuten joogaa tai akrobatiaa lisäpainolla, ja tällaisia liikkeitä voi itsekin keksiä loputtomasti lisää, eikä niiden tekemiseen tarvita erityisesti kahvakuulaa, vaan voidaan hyödyntää mitä tahansa painoa, josta saa tarvittavan otteen.
Tavoitteet ovat kuningas/kuningatar
Teki kuulalla mitä tahansa, kannattaa mielestäni kysyä itseltään miksi harjoittelee tai mitä siltä haluaa tai kuvittelee saavansa? Näiden kysymysten kautta löytynee oikeat välineet ja liikkeet ja ohjelmat ja kaikki muu tarpeellinen. Esim. kahvakuula ei polta sen enempää rasvaa kuin joku muu väline, vaan oleellista on se miten sitä välinettä käyttää. Väline ei muokkaa kehoa, vaan fyysinen rasitus eli työ muokkaa kehoa.
Joka tapauksessa, kahvakuulaharjoittelu on käsite, joka ei oikeastaan kerro mitään ta rajaa mitään pois. Tämä teksti on oma näkemykseni, ei mikään ainoa oikea tapa ajatella asiaa. Sellaista ei uskoakseni ole, vaan loppujen lopuksi kyseessä on simppeli väline, jolla voi vaikka pelata curlingia tai heittää pituutta jos haluaa. Itse olen omassa harjoittelussani keskittynyt perinteisten liikkeiden mahdollisimman hyvään osaamiseen, koska kilpailen Girevoy Sport -kisoissa. Minua ei juurikaan kiinnosta uusien ja ihmeellisten liikkeiden keksiminen, vaikka temppuilu onkin kivaa, vaan enemmän se miten voin olla lajissa parempi. Olen jyrkästikin sitä mieltä että kannattaa opetella perusteet kunnolla ennen kikkailua mutta jollekin muulle tavoite voi olla jossain ihan muussa, esim. mahdollisimman isojen kuulien liikuttamisessa.
Opettaminen
Olen opettanut kahvakuulan liikuttamista ryhmille ja yksilöille oman työni ohella kohta neljä vuotta. Alunperin lähdin siitä että halusin esitellä välineen, ja näyttää mitä kaikkea “uutta” sillä voi tehdä. Ja se oli ihan mukavaa, tuulimylly oli itsellenikin uusi ja hauska liike, enkä miettinyt sen enempää miksi sitä tehdään. Se oli Pavelin kirjassa (kirja, jonka perusteella kaikki 2000 -luvun alkupuolen länsimaiset kahvakuulaopettajat tekivät materiaalinsa, myöntävät sitä tai eivät, heh heh), ja en sitä kyseenalaistanut. Myöhemmin opin että Bent Press, joka myös kirjassa esiteltiin, olikin alunperin levytankokisaliike, ja että kirjaan oli loppujen lopuksi yhdistetty kahvakuulakilpailuharjoittelun perusliikkeet, sekä satunaisia vanhoja eksoottisempia liikkeitä, ja perusteltu metodin ylivertaisuutta vanhoilla Girevoy Sport -kisalajin urheilijoilla tehdyillä tutkimuksilla.
Myöhemmin aloitin itsekin kilpailemisen, vuoden 2006 lopulla, ja syvennyin aiheeseen innokkaasti. Huomasin kisoissa että itäeurooppalaiset nostajat olivat sekä vahvempia että taitavampia kuulan käsittelijöitä perusnostoineen sekä hienoinen jonglööräysesityksineen, kuin kukaan näkemäni länsimainen kahvakuulaguru. En enää jaksanut innostua itse keksityistä liikkeistä, vaan päätin pureutua perusteisiin kunnolla. Nykyisin olen huomannut että opettamisessakin perusliikkeiden opettaminen on itselleni mielekkäintä, ja olen alkanut tietoisesti pudottamaan eksotiikkaa pois. Uskon että kun ihminen osaa hyvin perinteisten liikkeiden perusteet, eli otteet, asennot ja kehon käytön, hänen on helppo opetella itse mikä tahansa kikkailuliike, jos niin haluaa. Erikoisuudet voivat olla erilaisia mutta eivät välttämättä parempia, ja usein todella erikoisiin liikkeisiin on perusteena joku tietyn yksilön tarve, esim. jollain voi olla joku kuntoutusperuste yhdellä jalalla suoritettavalle punnerrukselle. Tässäkin on varmasti koulukuntaeroja mutta mielestäni pääasia on se että kukin osapuoli tietää tai ainakin luulee tietävänsä mitä haluaa ja mitä on saamassa.
Erikoisuuksien lisäksi kahvakuulajumppien vetäminen ei enää innosta. Tarkoitan nyt jumpalla sellaista yleistä kahvakuulalla tehtävää tai sitä hyödyntävää harjoittelua, minkä tavoitteena on hengästyminen tai rasitus fyysisen tekemisen kautta. Ihmisryhmän laittaminen hikoilemaan ja puuskuttamaan keksimällä haastavia harjoituksia on ihan hauskaa mutta ilman jotain punaista lankaa, näkisin että jokainen voisi tehdä tuon jumpan itsekin ilman ohjaajaa, liikkeitä vain peräkkäin vaikka arpomalla ja hyvä vauhti päälle. Jumppa on sinänsä kyllä mielestäni arvokasta tekemistä, toki, ja uskon että se on jollekin myös mielekästä ohjata. Itsekin sain siitä paljon irti alkuaikoina, kun jumppien suunnittelu ja niiden ohjaaminen oli kuitenkin aika luovaa ja sosiaalista toimintaa, ja niiden parissa on tullut koettua paljon hauskoja hetkiä. Nykyisin mietin lähinnä miten opettaisin paremmin perusliikkeet niin että oppilas oppisi paremmin Ehkä kyseessä on kehitys, tai sitten taantuma? Oli miten oli, pääasia on että asia etenee.
http://www.omniture.com/en/events/citytours/2009/home?s_cid=25363
