Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 4 384 muun seuraajan joukkoon

Lukijoita

Twitter

Kaikki mikä kiiltää on kylmää – somen valot ja varjot sekä vinkki #some #järjestöt #netiketti #fiilis

Some on kiiltävä

Lajimme eli kahvakuulaurheilu on hyötynyt sosiaalisesta mediasta aivan valtavasti. Pystymme jakamaan tietoa ja tunnelmia eri tapahtumista ja edistymisistä välittömästi vaikka suoraan omalla puhelimella. Olemme jatkuvasti tilanteen kuin tilanteen tasalla, ja pystymme ottamaan kantaa nyt juuri meneillään oleviin asioihin mistä tahansa. Tämä toimii hienosti niin kauan kun viestit ja asiat ovat selkeitä ja kaikki ovat samalla aaltopituudella ja kaikilla on sellainen ”minä olen ok, sinä olet ok” -käsitys maailmasta sekä takana hyvät yöunet ja suhteellisen stressitön viikko.

Some on kylmä

Kuten kuka tahansa ihminen ymmärtää, näin iloisesti eivät aina ole asiat. Some on pääosin kommunikointia pelkän tekstin välityksellä, lyhyin lausein. Se on hyvin käytännöllinen mutta kylmä viestintämuoto, ja vaatii todella paljon erilaisia taitoja sekä lähettäjältä että vastaanottajalta, jotta viesti menisi perille niinkuin se on tarkoitettu. Ja usein käy niin että se ei mene, syystä tai toisesta.

Itselläni on esimerkisi huono tapa vastata asioihin nopeasti (poislukien sähköposti, jossa olen maailman hitain) vaikkapa silloin kun joku keskustelu on hyvässä vauhdissa. Roiskaisen vastauksen, usein puhelimella, usein sisällyttäen lyhyeen viestiin vaistomaisesti sarkasmia tai jotain muuta mielestäni hauskaa. Jos saisin euron jokaisesti kerrasta kun joku viestini tai bloggaukseni on ymmärretty mielestäni väärin, olisin varmaan, no en ehkä rikas mutta saisin varmaan vuoden suklaat kustannettua helposti.

Miten ihminen pärjää nopeassa viestitulvassa omana itsenään?

Tämä on iso haaste kaikille seuroille, liitoille yms toimijoille, jotka vielä harjoittelevat sosiaalisen median hyödyntämistä. Miten varmistaa että viestien asia menisi perille, olisi sopivan kepeää someympäristöön, samalla nopeaa ja sellaista ettei ketään loukata? Miten lukea viestejä sillä silmällä, että olettaa viestin lähettäjän olevan tosissaan mutta myös hyväntahtoinen, kun tekstiä on ehkä vajaan lauseen verran? Miten välttää rivien välistä lukemista, varsinkin silloin kun rivejä on vain yksi? Lisänä sopassa on se, että kun edustaa järjestöä, omaa tekstiä luetaan usein tarkemmin, vaikka olisikin kirjoittanut sen yksityishenkilönä.

Yksi apuväline 

En osaa oikeasti mitään taikatemppua tähän esittää. Tämä on tosi vaativa laji, kaikille. En osaa sitä itse hyvin vaan mokailen jatkuvasti. Tärkeää on mielestäni ymmärtää että vastuu on kirjoittajalla JA lukijalla yhtä lailla, ja miettiä omaa suhtautumistaan tuottamaansa ja lukemaansa tekstiin.  Yhden nelikentän laitan kuitenkin, jolla voi peilata omaa suhtautumistaan lukemaansa ja kirjoittamaansa sisältöön:

En muista mistä olen tämän idean ottanut, ei liittynyt nettikeskusteluun. Taisi olla joku itsetuntomateriaali. Joka tapauksessa, ajatus on että karkeasti yleistäen jokainen meistä seikkailee maailmassa jonkun noiden käsityksen vallitessa mielessämme. Se voi muuttua päivittän (hyvä uni vs huono uni, mukava tunnelma vs tappelu puolison kanssa jne, kyllä te tajuatte) tai pidemmällä aikavälillä mutta vaikuttaa siihen miten luemme tai kirjoitamme näitä näppäriä viestejä nettiin.

Sama teksti vaikuttaa erilaiselta eri tilassa

Esim. jos kirjoitan kun fiilikseni on kohdassa 4, yleensä tekstini on vähemmän kyynistä ja enemmän tulevaisuuteen katsovaa. Jos luen fiiliksellä 4, luen vain ja siirryn eteenpäin. Kun taas luen fiiliksellä 1, ajattelen että sana ”hei” sisältää viestin ”sinun pitäisi hypätä tuohon viereiseen järveen”. Jos kirjoitan fiiliksellä 1, materiaali on koko ihmiskunnan ja itseni tuomiopäivän maalailevaa kyynistä tavaraa. Hieman kärjistän tässä mutta toivottavasti(!) ymmärrätte pointin :)

Ehkä se vinkki voisi olla että ei kannata ainakaan tilassa 4 lukea tai kirjoittaa juuri mitään? Tai sitten ainakin katsoa uudelleen paremmalla fiiliksellä.

Huom! tämä koskee tietysti sellaista suhteellisen neutraalia kommunikaatiota, ei sitä kun aletaan ihan oikeasti tappelemaan :)

Kaikki mikä kiiltää on kylmää

Tuo otsikon lainaus tulee Marilin Mansonin biisistä Posthuman, jonka nimikin kuvaa meidän futuristista maailmaamme. Some on hieno ja kiiltävä alusta mutta sen arvo tulee siitä miten me sitä päätämme kuluttajina ja julkaisijoina käyttää. Tsemppiä kaikille aiheen parissa työskenteleville!

”All that glitters is cold”

Marilyn Manson, ’Posthuman’

”All that glitters is gold” is a line in Led Zepplin’s 1970’s rock anthem ’Stairway to Heaven’, in turn a deviation of Shakespeare’s famous maxim, ”All that glitters is not gold.” The latter is a popular phrase used in reference to outward appearances not always being as they seem; on a superficial, surface level something may appear outwardly much more valuable than it in reality is. It’s origins are found in Shakespeare’s play, ’The Merchant of Venice’, where the The Prince of Morocco, upon realizing the morbid error of his obsession with superficial beauty, exclaims:

”All that glisters is not gold; / Often have you heard that told. / Many a man his life hath sold / But my outside to behold. / Gilded tombs do worms enfold.”

Shakespeare, ’The Merchant of Venice (II, vii)

http://www.nachtkabarett.com/theOccult/Omega

Naisten nostamisen lyhyt ja vaiherikas historia #kahvakuula

Tänä vuonna lajipiireissä on paljon keskusteltu kahden kuulan nostamisesta työnnössä ja Long Cyclessä. Mistä on kyse? Miksi tästä jutellaan nyt, vuonna 2014?

Vähän taustaa:

Kahvakuulaurheilu on tosi vanha laji, siis puhtaan yli sadasta vuodesta. Kuitenkin, virallistuminen tapahtui venäjälläkin vasta 1985 jälkeen. 89 tuli koko lajiin mukaan Long Cycle. En muista milloin ensimmäinen MM oli mutta noilla main.

Naistet pääsivät Balaganovin mukaan vasta 2001! Ja silloin lajina pelkkä tempaus.

Länsimaihin laji ilmestyi vasta rautaesiripun putoamisen jälkeen, Suomessa kilpailutoiminta käynnistyi 2007, viralliset säännöt tehtiin 2008.

Mutta, säännöissä oli heti aluksi Suomessa naisillekin työntö ja Long Cycle, tosin yhdellä kuulalla, mutta miksi kun kerran Venäjällä oli silloin (ja on edelleenkin) vain pelkkä tempaus?

Amerikkalaiset olivat Fedorenkon (joka aktivoitui siellä 2007) johdolla halunneet viedä lajia tasa-arvoisempaan suuntaan, joten ottivat mukaan yhden käden työnnön ja LC:n.

Me Suomessa ajattelimme samoin, otimme IUKl:n (kansainvälinen liitto, joka syntyi 2007 aikaisemman Euroopan liiton pohjalta, joka oli irtautunut vanhemmasta kansainvälisestä liitosta IGSF:stä) säännöt pohjaksi mutta lisäsimme naisille työnnön ja LC:n koska halusimme olla edistyneempiä ja tasa-arvoisempia.

Mutta, miksi jo silloin ei menty suoraan siihen että kaikki sukupuolet tekevät kylmästi samat nostot, kahden käden työnnön ja LC:n ja yhden käden tempauksen? En tiedä varmaksi. Uskon että vaikka Fedorenko halusi ajaa edistyksen asiaa, hän ei halunnut ottaa liikaa pesäeroa venäläiseen perinteeseen. Ja me olimme Suomessa silloin niin noviiseja, ettemme uskaltaneet soveltaa itse.

Tarinahan siis venäläisessä perinteessä menee niin että yleensäkin työntö ja LC ovat jollain mystisellä tavalla vaarallisia naisille, ja siksi siellä ei vieläkään ole edes yhden käden nostoja käytössä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä nämä vain naisiin kohdistuvat vaikutukset ovat mutta mielikuva elää tiukassa.

Kun olen tätä asiaa miettinyt, niin uskon että jos meillä olisi ollut jo 2007 lähtien naisilla ja miehillä samat nostot, ei asiassa olisi mitään ihmeteltävää. Mutta, jälkiviisaus on aina helppoa, siihen aikaan oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa meillä ei ollut edes kisakuulia, saati monipuolista painovalikoimaa, puhumattakaan välikoon kuulista. Lisäksi, naisnostajien määrä oli hyvin vähäinen, heille kuitenkin oli itsestäänselvää että ei rajoituta pelkkään tempaukseen. Eli, päätökset tehtiin niiden tietojen ja uskomusten pohjalta mitä silloin vallitsi.

Missä ollaan nyt? Naisten nostamisen hyvin lyhyt historia on siis täynnä muutoksia. Paitsi Venäjällä, jossa mikään muu kuin vain 16kg tempaus tuli mukaan 2008 tai 2009, eli silloin tuli mukaan mestaruussarjana 24kg tempaus.

Eli, on paljon näkemyksiä siitä että lajia pitäisi kehittää tasa-arvoiseksi. Jos mietin itse tulevaisuutta, ja vaikka jos tyttäreni haluaisi viiden tai kymmenen vuoden päästä aloittaa lajissa kisaamisen, ja hän kysyisi että miksi hän ei saisi nostaa kahta kuulaa niin en osaisi vastata. Kysymys oikeastaan kuuluu että miksi ei, tai vieläpä niin että miksi me edes puhumme tästä vuonna 2014?

Ei asia ole kuitenkaan mustavalkoinen. Nyt jos haluaa pärjätä MM:ssä, kannattaa keskittyä pelkkään tempaukseen, sillä siitä mitalit väännetään. Ja vaikka naisten yhden käden työnnöllä ja LC:llä on lyhyt historia, niillä on kuitenkin historiaa, käytyjä kisoja ja treenejä ja ihmiset tykkäävät niistä. Eli vähitellen mennään eteenpäin mutta veikkaisin että kun muutaman vuoden päästä katsotaan taaksepäin niin ehkä ihmetellään taas että miksi tasa-arvoistamista ei tehty Suomessa määrätietoisemmin ja aikaisemmin.

Itsekin olen tähän asiaan herännyt aika myöhään, olin melkein pari vuotta pois aktiivitekemisestä ja en myöskään seurannut ulkomaiden kehitystä. Nyt taas tänä vuonna olen oppinut että tasa-arvoisen nostamisen kannatus on noussut huomattavasti Suomessa, pohjoismaissa ja lännessä noin yleensä. Uskon että tässä on nyt tällainen murrosvaihe käsillä, jossa asiaa ihmetellään puolin ja toisin ja sitten tapahtuu kehitystä. Uskon että kehitys on hyvä asia ja se vie lajia urheilullisesti oikeaan suuntaan, tasa-arvoiseen suuntaan.

Ensi vuonna Suomessa LC SM:ssä on naisilla kahden käden nosto mukana ensimmäistä kertaa arvokisoissa. Tänä vuonna ja jo paljon aikaisemmin se on ollut mukana erilaisissa kisoissa, ja tähänastisen näkemäni perusteella en oikein keksi mitään syytä miksi se olisi huono juttu. Viime lauantainakin Scandinavian Cup:ssa tuli mieleen että miksi tämä tulee vasta nyt :)

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Sellainen disclaimer että tietenkin kaikki nostaminen ja lajivalinnat lähtevät siitä että onko turvallisuus, nostotekniikka, fysiikka, ymmärrys sillä tasolla että tekeminen on tolkullista. Mutta tämä on sitä urheilijan ja valmentajan vastuuta, riippumatta lajista tai nostomuodosta.

Kahvakuulavaliokunta -arjen avaamista #järjestöt

Olen ollut tänä vuonna kahvakuulavaliokunnan puheenjohtajana ja yksi tavoite mulla oli vuoden alussa että jotenkin tätä toimintaa pitäisi tuoda läpinäkyvämmäksi siten että kaikki tietävät missä mennään. Tässä siis vähän arkea:

Meitä on 9 ihmistä, eri puolelta Suomea, pääosin eri seuroista. Idea valiokunnassa on miettiä kaikille seuroille yhteisiä asioita, kunten lajin tuleivaisuutta pidemmällä tähtäimellä, sääntöjä tai edustusjoukkueen leirejä yms. Ja sitä siis tehdään. Käytännössä me kokoonnumme yhteen kerran kuussa, videoneuvottelulla (Google+ tai Adobe Connect) ja käydään läpi yhteisiä asioita. Joskus esim. valitaan hakijoiden joukosta edustusjoukkueeseen menijöitä, tai SM-kisajärjestäjiä yms. Sitten kokouksen jälkeen päätökset julkaistaan.

Muutamia videoneuvottelun etuja:

  • ei matkakuluja tai matkustamiseen menevää aikaa, jokainen voi osallistua kotoaan
  • ääni ja videoyhteys reaaliaikaisesti, ei sähköpostikokousten pitkiä viiveitä
  • ilmainen, helppo ottaa käyttöön

Kokousten välillä pidämme yhteyttä suljetun FB -ryhmän kautta, jotta kaikki pysyisivät kärryillä mitä asioita on tapahtumassa juuri nyt. Välillä muodostuu myös tilanteita, joista pitää päättää kokousten välillä ja silloin hoidetaan joustavasti päätökset siten että kaikki pääsevät mukaan jollain keinolla. Kaikki tiedot ovat jaetuissa dokumenteissa, samasta syystä, eli jokaisella valiokuntalaisella on pääsy kaikkeen samaan tietoon koko ajan.

Oma roolini on sellainen fasilitoiva, eli hoidan kokouskutsuja ja koostan aiheita niihin ja huolehdin siitä että kukin tietää missä mennään. Meillä on itsenäisiä pienryhmiä, jotka hoitavat jotain osa-aluetta, kuten kv-asioita tai sääntöasioita kuten parhaaksi näkevät ja tarvittaessa ottavat tekemiseen mukaan tietysti porukkaa valiokunnan ulkopuolelta. En ole siis itse tekemässä kaikkea tai säätämässä joka asiassa vaan luotan että asiantuntijat hoitavat hommansa. Ja homma on toiminut.

Mun tavoite on myös kommunikoita tekemisestä julkisesti eri foorumeilla mutta siinä on paljon petrattavaa. Onneksi viestintäporukka tekee tätä myös. Enemmän pitäisi olla jotain joustavia palautemahdollisuuksia vielä, jota kautta ihmiset voivat olla yhteydessä ja kertoa ideoitaan. Meillä on FB -ryhmä kaikille harrastajille, on foorumi myös kaikille ja sitten on palauteboksi, jonne saa laittaa ei-julkisia palautteita: http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulavaliokunta/

Lisäksi: Jos mikä tahansa aihe valiokunnan hommissa ihmetyttää, kiukuttaa tai tekee mieli jutella aiheesta niin: 050 344 1312 tai marko.suomi@iki.fi tai FB-yksityisviestillä saa olla yhteydessä milloin tahansa.

Tulevaisuudessa haluan että toiminta muuttuu entistä enemmän tulevaan katsovaksi ja vähemmän reagoivaksi, eli nyt tehdään palautteiden ja seminaarin ideoiden perusteella sellaista tiekarttaa, josta kaikki näkisivät mitä on tavoitteena tehdä muutaman vuoden tähtäimellä.

Jos joku asia toiminnassa mietityttää niin kysy rohkeasti!

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulavaliokunta/

Koulukuntakinastelujen lyhyt historia ja haaste #kahvakuula #pienetpiirit #lajityö

Kaikki me tiedämme, että kun menee aloittamaan jotain lajia, ja sitten kuulee että seura X ei tykkää seurasta Y koska se ja se guru on sanonut että joku tietty treenitapa on parempi kuin toinen, ja joltain on sitten mennyt sen takia kalsarit solmuun, niin tulee kummallinen tunnelma koko tekemisestä. Kuulostaa todella lapselliselta mutta kaikki seuratoimijat tietävät myös, että kun uppoutuu ja innostuu jostain lajista niin tällaiseen tulee lähdettyä mukaan. Tai mä olen ainakin lähtenyt, monta kertaa. Ilmeisesti on inhimillistä, että tietty ryhmä rakentaa omaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan erottautumalla muista, vaikka kuinka ulkopuolelta katsottuna typerillä tavoilla.

Mielestäni kuitenkaan pienellä lajilla kuten kahvakuulaurheilulla ei ole tällaiseen varaa, eli vaikka näitä inhimillisiä tuntemuksia tulee niin niiden yli pitäisi nähdä se mikä on kaikille yhteistä: nostamisen edistäminen, siten että sen parissa on mahdollista touhuta erilaisten tavoitteiden perässä.

Tässä muutama hassu yksityiskohta lajin historiasta. Toivottavasti se saa näkemään nämä kinastelut hassussa valossa. Vähän liioittelen noita juttuja, älkää loukkaantuko hirveästi.

- Pavel toi kahvakuulan amerikkaan: kaikki perinteinen salitreeni on tyhmää eikä kukaan osaa oikeasti treenata paitsi Pavelin porukka

- Crossfit tuli: kahvakuulalla kuuluu tehdä amerikkalaisia heilureita eikä venäläisiä

- Fedorenko tuli: Pavel on opettanut kaiken väärin, vain me tiedämme miten nostetaan

- IKSFA tuli: Fedorenkon tyyli sopii vain tietynlaisille nostajille, viesti on yliyksinkertaistettu liikaa

- kisaajat kommentoivat toisiaan: toi tekee väärän gurun tekniikalla, mulle sanottiin leirillä että näin

- kisaajat kommentoivat kuntoilijoita: noi ei osaa mitään, tekevät vääriä liikkeitä ja niitäkin ihan väärin

- kuntoilijat kommentoivat kisaajia: noi tekee vain paria liikettä ja nillittävät kaikista detaileista, yksipuolista ja tylsää treeniä

- valmentajat kommentoivat toisiaan: mun metodit on paremmat kuin tolla toisella

- kaupalliset toimijat kommentoivat toisiaan: meidän kurssi on tosi paljon parempi kuin kaikkien muiden

- seuratoimijat kommentoivat kaupallisia: me tehdään tätä sydämestä ja ollaan oikeassa ja te vain rahastatte ja huijaatte

- kaupalliset kommentoivat seuratoimijoita: te että osaa viestiä teidän toiminnasta yhtään ja aina dissaatte meidän juttuja, tehkää sitten paremmin

- liitot kommentoivat toisiaan: meidän liitto on parempi koska me sanotaan niin ja meidä nimessä lukee international, kuten muillakin mutta meillä lukee se paremmin

(P.S. lisäys: näiden kaikkien lisäksi on tietysti olemassa henkilökohtaisia kemiajuttuja, vanhoja kaunoja ja ties mitä, joista en tiedä kaikkia yksityiskohtia enkä haluakaan tietää. Ei tämä ihmisen elämä ole helppoa)

Kuulostaako tutulta? Kuka on oikeassa? Onko sillä jotain väliä? Miksi me teemme tällaista? Yksikään näistä pyhistä sodista ei vie ketään nostajaa yhtään eteenpäin harrastuksissa tai kisoissa tai kuntoilussakaan.

Tunnustan, olen syyllistynyt itsekin ja varmaan syyllistyn jatkossakin. Itselleni teki todella hyvää pudota kovakuntoisen kisaajan roolista todella huonokuntoisen epävarman kuntoilijan rooliin yhtäkkiä pari vuotta sitten. Omat aikaisemmat julistukseni saivat osittain koomiset sävyt, koska olin katsonut asioita vain tiukan tavoitteellisen kisaajan näkökulmasta. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma.

Mun mielestä, voin olla väärässäkin, lajissa on paljon hyvää annettavaa kaikenlaisille näkökulmille. Hyvä nostaminen auttaa kuntoutuksessa, kuntoilussa, huvikseen treenaamisessa, tavoitteellisessa treenaamisessa ja äärimmäisessä tavoitteellisuudessa. Sitä voi ajaa eteenpäin dissaamaatta muiden tavoitteita tai kuvittelemalla olevansa jotain kultapossukerhoa. Ja heitänkin haasteen kaikille lajitoimijoille: kokeile asettua jonkun ihan vastakkaisen tavoitteen näkökulmaan ja mieti miten voisit kannustaa tässä tavoitteessa eteenpäin siten, että siihen ei kuulu jonkun toisen näkökulman alasvetäminen. Onnistuuko?

Me olemme menneet tässä mun mielestä eteenpäin jos vertaa tilanteeseen vaikka 2009 mutta hommaa riittää.

 

20140724-185007-67807363.jpg

 

Haaste kaikille kahvakuulan nostajille! #miksinostan #kahvakuula

Megahaaste: Miksi sinä nostat? Kerro se Instagramin kautta kuvalla. Eli, ota kuva, taggaa se ainakin hastagilla #miksinostan ja julkaise Instagramissa. Kerään kuvat yhteen ja julkaisen täällä ensi viikolla. Miksikö? No, ihan vaan siksi te otatte treenikuvia muutenkin, nyt voi samalla jakaa muille nostamisen ilosanomaa ja siinä samalla harjoittaa luovuutta. Selfietkin käyvät mutta en julkaise mitään laittomuuksia :) Onko syynä terveys, kauneus, ryhti, voima, jokumuumikä? Kero se kuvin, nostaja! (saat osallistua vaikka nostatkin levytankoa tai jotain muita esineitä)

Se voi olla vaikka jotain tällaista:

#miksinostan koska koiranikin ymmärtää raudan päälle

http://instagram.com/p/su-Zs-vjto/

Onnistuuko vanhalta maltilla treenaaminen? #comeback #kahvakuula #tavoitteet #liikunta

Uusia tavoitteita: vuonna 2015 takaisin kisalavoille, vuonna 2016 hyvä kisakunto. 2016 tulee 10 vuotta oman kisauran aloittamisesta kahvakuulaurheilussa, ja samalla ikää tulee täyteen maaginen 40, josta on sitten hyvä rullailla sinne 75 -vuotiaden sarjoja kohti. Sitä tuli nosteltua aika paljon eri paikoissa aina vuoteen 2012 asti, jolloin tuli ikävä terveyteen liittyvä takapakki, joka söi motivaation pitkäksi aikaa vaikka muuten selvisinkin säikähdyksellä. Jännästi samalla 2012 oli myös toisaalta yksi parhaista treenivuosistani syyskuuhun asti, olin oppinut vihdoin jotenkin henkisesti löytämään kisoissa vieläkin kovemman ja varmemman vaihteen kuin aikaisemmin.

http://www.kahvakuulakisat.info/gireviks/view/marko-suomi

Heiaheian loki kertoo aika hyvin tuosta motivaation romahduksesta, vaikka ei tuo ihan paikkansa pidä, en vain juurikaan kirjannut sinne mitään 2012 syksyn ja viime kevään välillä. Aloitin jo joskus marraskuussa 2012 aika säännöllisen lihaskuntotreenin, siis tosi kevyen, ja olen tehnyt toki päivittäin koiralenkkejä yms.

Screen Shot 2014-09-08 at 20.14.24

Nyt sitten olisi aika lähteä uudestaan liikenteeseen urheilumielellä.  Tänä vuonna on muutenkin alkanut treeni maistua ja olen jopa miettynyt että kokeilisinko jotain uutta lajia. Mutta, aina ajaudun takaisin kahvakuulaurheilun pariin jollain tavalla. Ajattelin jos tällä kertaa onnistuisi sellainen aika maltillinen lähestyminen, eikä sitä perinteistä tyhjästä sata lasiin ja niin edelleen. Yksityiskohdista en tiedä vielä. Heti kun tulee sopiva tilaisuus niin salikisoihin hakemaan tuntumaa ja testiä joillain tosi kevyillä painoilla, muuten lenkkiä, lajitreeniä ja jotain kuntopiirejä arkeen sovitettuna. Isoin haaste on varmaankin se että ei vertailisi omaa edistystä vanhoihin ennätyksiin.

Äsken kävin juoksentelemassa 5km, ihan mukavasti rullasi vaikka jaloissa kyllä tuntuu että ei hetkeen ole tullut pidempään juostua.

Tämä laji on jännä, keksin paljon järkisyitä sen harrastamiseen ja jopa kilpailemiseenkin (kunto, tukilihakset, kestävyys, keskivartalo bla bla bla) mutta totuushan on se että yksinkertaisesti rakastan tätä lajia, sitä miltä se tuntuu kropassa ja mielessä kun nostaa ja kun kilpailee, ja miten hienoa on viettää aikaa laji-ihmisten parissa. Järkisyyt ovat vain tekosyitä!

 

Back to the platform?

”Years come and go but 24kg is always 24kg. I have this ”great” idea that I will start competing again in kettlebell sport. I blame the Scandinavian Cup atmosphere for this. I have to start from almost zero conditioning but maybe it’s a good thing. But no more ”coaching myself” -style. Let’s see what happens, there’s no rush. See you on the platform in the future?”

Kilpaileminen kahvakuulaurheilussa kiinnostaa jälleen kovasti, parin vuoden tauon jälkeen. Tai no, viime vuonna kävin vähän tempomassa mutta tekee mieli lähteä rakentamaan kuntoa kunnolla.

http://www.kahvakuulakisat.info/gireviks/view/marko-suomi#competitionsTab

Olen ehkä sen verran tässä parin vuoden kisatauon tauon aikana ehtinyt kelailla omia vahvuuksia ja heikkouksia että tiedän ainakin että en pysty sellaiseen enää että keksin itse kaikki treenit ja yritän valmentaa itseäni. Yksittäisten treenien keksiminen sinänsä on maailman helpointa mutta sellainen pidemmän tähtäimen suunnittelu on vaikeaa ellei mahdotonta, siis omalla kohdallani. Tiedän kokemuksesta. Joten, täytyy koittaa saada joku valmentaja tai sparraaja tekemiseen, jotta siitä tulisi jotain muutakin kuin uhoamista.

Mietin että ykköstavoitteeni olisi palailla tekemiseen rauhallisesti 20kg LC:n kautta, sekä selkeän peruskunnon kohotuksen kautta. Pitäisi hankkia 2x18kg kuulat ja varmaankin jollain lailla alkaa treenaamaan systemaattisemmin. Tämä on tällaista hahmottelua vasta, kiire ei varsinaisesti ole mihinkään. Tiedän että hankalinta tulee olemaan se, ettei vertailisi tekemistä aikaisempiin tuloksiin vaan että pystyisi lähtemään siitä missä nyt on, eli egon kanssa kamppailua varmasti tiedossa :)

 

The next Scandinavian Cup + should women lift 2 kettlebells?

Today I had the honour to be the speaker in an international kettlebell sport event in my home town. The Scandinavian Cup, idea started by the gentlemen Kalle Pyykkönen and Thomas Johansson, was realized. We had guests with true fighter spirits from Norday, Denmark, Sweden, Germany and Russia! Thank you all for being there and making it a great event!

Best part for me was of course seeing the exciting flights but also to meet with all the different teams, it’s very eye opening to see the sport in our country trough the eyes of others, and also to hear other’s experiences from their own country. Excellent attitude from all teams to take the sport forward in the global, european, scandinavian and also national levels. We’ll meet again next year!

Also, the eternal question ”should women lift with 2 kettlebells or not” was answered: they did, with good technique and with good results! 

The results:

https://docs.google.com/spreadsheets/d/t9KoZSsbZPtZ4XItbDoEqgQ/htmlview?pli=1

There’s a couple of short videos below. Better pics and videos are coming later to somewhere in the internet. :)

photos:

https://www.flickr.com/photos/122491455@N05/sets/72157646919876320/

https://vine.co/v/OuxXMmHQxpq

https://vine.co/v/Oux7Belt60P

https://vine.co/v/OuP91Ejl2H1

https://vine.co/v/OuUlhInmXMB

Joskus tärkeitä asioita omasta lajista ei näe liian läheltä

Tänään nostettiin Hyvinkäällä Scandinavian Cup, meillä oli kunniavieraina kisoissa Norjan, Tanskan ja Ruotsin lisäksi myös joukkueet Venäjältä ja Saksasta. Erittäin hieno tapahtuma, itselleni ihan täydellinen päivä sillä mikä voi olla hienompaa kuin kansainvälinen kisa omassa kotikaupungissa, unelmien täyttymys.

Kisoista en osaa raportoida sen tarkemmin, juonsin, eli näin kyllä paljon hienoja tilanteita ja tiukkoja eriä mutta en osaa tiivistää mitään järkevää. Se, mistä halusin näin samantien kirjoittaa ennen kuin unohtuu on:

Kaikista kehittämispaineista, haasteista ja ongelmista huolimatta todella monia asia on meillä nyt hyvin. Kaikkien ”uusien” maiden edustajat kommentoivat että on hienoa että meillä on tuomarikoulutusta, tiukka ja yhtenäinen tuomarilinja, että olemme liitossa ja sitä kautta on pysyviä rakenteita, samat säännöt kaikille, on yhteiset kuulat ja tulosjärjestelmät, ja on yhteistyötä seurojen välillä kuten valiokunta ja kaikki muu mitä touhutaan. Nämä ovat asioita, joita välillä pitää itsestään selvänä, ja ajattelee vain asioita mitkä pitäisi tehdä erilailla, tai paremmin tai miettii mitkä kaikki asiat eivät toimi.

Lisäys: Asia, jota arvostettiin yli kaiken oli se, että kannustimme muiden maiden nostajia. Siitä hengestä kannattaa pitää kiinni.

Kuitenkin, jos katsoo ulkopuolelta, niin huomaa että paljon on tehty ja että moni asia toimii (vaikka kaikki ei tietenkään ole täydellisen ruusunpunaista ja kaikilla aina kivaa). Tänään uusilla mailla oli kaikilla halu ottaa jotain meidän tekemisistämme malliksi omaat lajikehitykseen, ja paljon tuli ideoita yhteiseen toimintaan. Esimerkiksi, kuten kisoissa sanoin, tarkoitus on että Scandinavian Cup on jatkossa perinne, joka kiertää eri maissa. Aivan erinomainen tilaisuus tutustua muihin lajitekijöihin ja oppia muilta. Uskon että jatkossa jotkut meidän kokeilemat ideat jalostuvat paremmiksi toisten tekeminä ja me pääsemme vuorostamme oppimaan lisää.

Kuulostaa ehkä idealistiselta, mutta kun mennään eteenpäin niin uskon että pitää olla korkeitakin tavoitteita. On hyvä saada kuulla tuollaista ulkopuolisen perspektiiviä omaan tekemiseen, ja se muistutti taas että kuinka vaarallista on jäädä omaan hiekkalaatikkoon pyörimään, ja että kuinka tärkeää on katsoa asioita mahdollisimman laajasti ja tehdä asioita niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää toimintaa eteenpäin.

Alla pari videota kisoista, Vine -palvelun kautta kuvattuna. Parempia videoita ja kuvia ilmestyy nettiin varmasti myöhemmin.

 

 

Tulevana lauantaina kansainväliset kisat Hyvinkäällä #kahvakuula

Lauantaina on tiedossa todellista herkkua kahvakuulaurheilun ystäville, kiitos jälleen megaluokan kisapromoottori Kalle Pyykkösen. Kyseesso on kisa nimeltä Cup Of Scandinavia, täydennettynä kunniavierailla Saksasta ja Venäjältä. Nostajia tulee siis Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta sekä edellä mainituista maista. Taso tulee olemaan todella kova, joten tiedossa on jännät paikat katsomoissa. Itse psyykkaan yleisöä juontajan roolissa. Tule nykäisemään hihasta kun näet!

Tervetuloa nauttimaan!

http://www.cupofscandinavia.net/

Oman lajitoiminnan fokus ja mielekkyys #kahvakuula

Seminaarin jälkeen oli hyvät keskustelut Päätuomarin kanssa automatkalla urheilusta yleensä. Mietin että mikä itse asiassa eniten lajissa kiinnostaa ja mitä haluan tulevaisuudessa pitkällä juoksulla tehdä.

Nämä asiat kiinnostavat eniten:
– kahvakuulan perustekemisen kouluttaminen tai tiedon jakaminen kaikille, siten että joka ikinen tietää miten pitäisi tehdä perusliikkeet
– edelliseen liittyen siis konkreettisesti peruskurssitoiminta, siten että lajin aloittaminen olisi mahdollisimman helppoa
– lajin liiketaitojen oppiminen ja kouluttaminen
– kisojen juontaminen :)

Hienointa lajissa on nähdä sellaisia kehityskaaria, kun joku ensin tulee arastellen kurssille ja sitten jossain vaiheessa myöhemmin näkee saman ihmisen innostuneena perustreenistä tai jopa kisaamisesta. Tai sellaista että joku saa parannettua koordinaatiokykyään huomattavasti, tai että joku nosto alkaa kulkea sujuvasti runttaamisen sijaan. Sinänsä minua ei ihan hirveästi kiinnosta että miten tarkalleen kukin sitten treenaa, kunhan nostaminen ja muu tekeminen on mielekästä, laadukasta, turvallista ja kehittävää. Ja tämän kiinnostuksen puutteen takia esim. valmentaminen tai treeniohjelmien tekeminen ei minulta luonnistu.

Näillä siis mennään. Onneksi yhden ihmisen ei tarvitsekaan tietää ihan kaikesta kaikkea lajin parissa. Joskus luulin että tarvitsee! Esim. meillä on nyt Suomessa todella paljon hyviä valmentajia, vaikka vieläkin ehkä hieman haikaillaan jonkun erikoisemman osaamisen perään. Väittäisin silti että osaamista löytyy. Itsekin ajattelin josko treenaisin tulevaisuudessa jonkun hyvän valmentajan avustuksella, koska treeniohjelmien tai ohjelmoinnin suunnittelu ei tosiaan kiinnosta tippaakaan (vaikka se on todella tärkeää, tiedän!) ja siksi olisikin hyvä jos joku parempi ja niistä kiinnostunut suunnittelisi ne :)

Kahvakuulaurheiluseminaarin jälkitunnelmia

Eilen järjestimme valiokunnan kanssa ensimmäisen kahvakuulaurheiluseminaarin Tampereella. Mystisen kuuloinen sanahirviö tarkoitti käytännössä sitä että kutsuimme seuratoimijoita ja lajin parissa puuhaavia ihmisiä yhteen aikaan ja paikkaan keskustelemaan yhdessä siitä miten lajia vietäisiin eteenpäin ja mitkä asiat koetaan tärkeäksi. Kirjoittelen tähän vähän tajunnanvirranomaisesti omia subjektiivisia ajatuksiani eilisen pohjalta. Ns. virallinen tiivistelmä valiokunnan toimesta tulee myöhemmin. Jos olet kiireinen kliksuttelija, tiivistän kokemuksen seuraavaan yhteen lauseeseen: lajiporukassa on todella paljon tahtoa kehittää lajia yhdessä.

Ykköstavoite tapahtumalla oli ns. pehmeä, eli yksinkertaisesti ottaa aikaa yhteiseen olemiseen, koska usein eri seurojen ihmisiä näkee vain pikaisesti kisoissa, leireillä yms, jolloin ei aina ole aikaa pohtia pidemmällä tähtäimellä. Tämä tavoite saavutettiin mielestäni hyvin. Meillä oli pieni alustus, sitten pienryhmissä konkreettisten kehitysideoiden hiomista, niiden purkua ja sitten hyvää ruokaa ja vapaamuotoista keskustelua eli yksinkertaisella kaavalla edettiin. Paikalla oli kahvakuulaurheilutoimijoiden lisäksi liiton puheenjohtaja Kimmo Kuukasjärvi antamassa kommentteja omasta näkökulmastaan sekä vastaamassa kysymyksiin.

Ajatus tähän kokeiluun syntyi keväällä kun valiokunnan kanssa mietittiin jotain keinoja seurojen välisen kanssakäymisen lisäämiseksi. Päätettiin kokeilla, ja nyt jälkeenpäin voin ilolla sanoa että kannatti, vaikka epäilinkin että miten homma toimisi. Meitä oli paikalla 27, eri seuroista ja eri paikkakunnilta, eli porukkaa tuli todella paljon, mikä oli hieno juttu. Toinen hieno asia oli että monet olivat etukäteen laittaneet tulemaan omia kehitysideoita, ja niissä oli paljon yhteistä, eli osoittautui että samassa veneessä todellakin ollaan. Ja sekin oli ilahduttavaa että kehitystahtoa on todellakin.

Asioita, jotka olivat pinnalla olivat: lajin yleinen kehittäminen urheilulajina pitkällä tähtäimellä, junioritoiminta, SM-kisojen järjestelyt, valmennuksen kehittäminen, yhteishenki sekä seuratoimijoiden rajalliset resurssit.

En lähde tässä kirjoittamaan auki jokaista kohtaa, niistä on tarkoitus tehdä valiokunnan kesken tiivistelmä julkaistavaksi. Konkretiaa kuitenkin on esim. se, että valmentajien kouluttautumiseen on olemassa jotain yleispätevää tarjontaa, joista tietoa alla. Seurojen kannattaa miettiä kannattaako satsata esim. jollekin ohjaajalle tukena edes osa Kahvakuulaohjaajan koulutuksen tai Valmennuksen taso 1 -koulutuksen hinnasta? Alla muutama linkki aiheesta. Kyseessä on yleishyödyllinen kokonaisuus, josta on hyötyä sekä perus kahvakuulaurheiluvalmennukseen että junioritoimintaan, uskoisin.

Kahvakuulaohjaaja -koulutukset:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/kahvakuulan-ohjaajakoulutukset-syksylla-2014/

 

Yleiset koulutukset:

http://www.vierumaki.fi/urheilu-ja-valmennus/koulutus/valmentajakoulutus/tason-i-valmentakoulutus/

http://painonnosto.fi/koulutus/painonnostovalmentajille

http://www.valmentajakoulutus.fi/vok/

http://valmentajakoulutus-fi-bin.directo.fi/@Bin/555247455848d3f7f7a6c826caeac133/1408912721/application/pdf/121049/VOK%201-tason%20malli.pdf

Pari muuta konkreettista asiaa, joita voi alkaa tekemään samantien:

  • SM-kisojen järjestelyissä voi tehdä seurojen välillä yhteistyötä – esim. joku ottaa päävastuun ja pyytää alussa mukaan jonkun toisen seuran tai seuroja
  • junioritoiminnan suhteen olemassaolevan punttikoulun materiaalin tsekkaus – onko jollain tasolla sovellettavissa meidän lajiin, ettei tarvitse ihan kaikkea keksiä uudelleen ja sitten kokeilut. valiokunnan hommana toki materiaalin kaivaminen esiin ja tsekkaaminen

Yhteishenki ja yhdessä tekemisen tahto vaikutti olevan hyvä. Tietenkin aina ihmisten kanssa toimiessa tulee kaikenlaisia henkilökemiajuttuja välillä vastaan, olen itsekin lajin tiimoilla taistellut aikanaan turhaankin ja polttanut parit sillat :) Silti, väittäisin tai ainakin omasta näkökulmastani vaikuttaa että kokonaisuutena kahvakuulaurheiluyhteisössä on paljon ensinnäkin osaamista kisoista, valmennuksesta, treenistä jne ja tärkeimpänä tahtoa kehittää toimintaa, eli hyvään suuntaan ollaan menossa. Nettikeskustelun taso on välillä vaihdellut esim. FB-ryhmässä (samoja asioita tuli aikanaan myös foorumilla vastaan), ja siihen parannuskeinona on mielestäni yksinkertaisesti se, että jokainen katsoo omaa kirjoittelemistaan kriittisesti, onko se kehittävää, viekö se jotain eteenpäin, mitä se viestii uusille harrastajille jne. Aikuinen ihminen valitsee toki itse mitä ja miten kirjoittelee julkisille foorumeille, ja henk. koht. kaunat kannattaa hoitaa naamatusten tai puhelimella tai yksityisviesteillä.

Toinen esiin tullut aihe: Yksi iso haaste on se että miten yksittäisten tekijöiden jaksamista voisi helpottaa? Usein seuroissa on yksi tai kaksi sellaista todella aktiivista moottoria ja hommilla on tapana kasaantua. Nämä ihmiset tekevät paljon korvaamatonta työtä lajin hyväksi, eikä vapaaehtoistyöstä yleensä varsinaista kiitosta kuule. Miten estää se että kukaan ei palaisi loppuun, koska kellään ei ole sitä luksusta että tekisi lajityötä pelkästään, vaan usein mukana on myös perhettä, työtä ja ties mitä muuta ns. tavallista elämää puhumattakaan omasta treenaamisesta. Tähän minulla ei ole mitään selkeää vastausta. Itse olen kokenut aikanaan sen, että olen tehnyt kaikenlaista ihan liikaa, väsynyt ja sitten halunnut lopettaa koko touhun. Jonkinlaisen tauon jälkeen tekeminen taas maistuu mutta kokemuksesta jäi itselle sellainen ns. turvalaiskuus päälle, eli rajaan aika tiukasti sen miten paljon laitan aikaa ja vaivaa lajitoimintaan. Mikä siis esim. tällä hetkellä on suhteellisen vähän, asia josta kärsin välillä omantunnontuskia.

Kolmas mieleen tullut asia, joka tuli esille kun puhuimme SM-kisojen tuomareiden etukäteisbriiffauksesta. Tuomarit voisi ihan hyvin briiffata jo vaikka edellisellä viikolla käyttäen videoneuvottelusysteemejä, jolloin kaikki sellaiset peruskysymykset ja isommat linjaukset voisi hoitaa siinä. Jäisi aikaa kaikille vähän sisäistää asioita etukäteen, eikä toisaalta tarvitsisi erikseen matkustaa briiffaukseen. Muutenkin tämän vuoden valiokunnan kokoukset, jotka on käytännössä hoidettu Google+:n hangouteilla eli videoneuvottelulla, ovat osoittaneet sen toimivuuden. Olisi muitakin mahdollisia hyödyntämiskohteita, esim. valmentajien videotapaamiset, ja kaikki muut seurarajat ylittävät verkostomaiset jutut. Valiokunnankin olisi mahdollista pitää vaikka jotain briiffauksia ja interaktiivisia sessiota liittyen sääntömuutoksiin, jolloin ihmisillä olisi mahdollista kysellä suoraan eikä tarvitsisi tyytyä nettiheittelyyn jälkeenpäin.

Kaiken kaikkiaan itselleni jäi eilisestä hyvä mieli, kannatti kokeilla ja uskoisin että tuollainen kannattaa järjestää uudestaankin. Kiitos paikallaolijoille, laittakaa palautetta formaatista ja muutenkin aiheesta tulemaan niin kehitetään tuotakin eteenpäin seuraavaa kertaa varten.

 

Hatunnosto Jarkko Steniukselle sekä kirjakatsaus: Nyrkkisankarin tunnekoulu – Paula Salomaa #kirjavinkki #kovuus

Tapasin eilen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Jarkko Steniuksen Helsingissä ja ostin häneltä kirjan, jossa hän on itse pääosassa: Nyrkkisankarin tunnekoulu – Vapaaksi mielen vallasta, kirjoittajana Paula Salomaa. Itse kirjan luin eilen illalla yhteen putkeen parissa tunnissa. Oli mukava tavata Jarkkoa pitkästä aikaa, edellisellä kerralla olimme olleet tekemisissä HTBC:n vanhalla Mäkelänkadun salilla, jossa kävin aamusparreissa muutamia kertoja ennen ekaa thaikkumatsiani. Tai siis yritin parhaani mukaan pysyä menossa mukana, meitä oli paikalla usein hän, legendaarinen Petri Martinez (HTBC:n päävalmentaja silloin) ja minä.

jarkko

Jarkko oli silloin aikanaan pelottava ilmestys, iso läpeensä tatuoitu lihaskimppu, joka ei paljoa hymyillyt. Voisi jopa ajatella että tietyllä tavalla hän edusti silloin itselleni, vielä kokemattomalle kamppailijalle jonkinlaista äärimmäistä esimerkkiä kovasta kaverista.En tuntenut Jarkkoa hyvin mutta päättelin että siinä on kaveri, joka ei päästä itseään helpolla ja jonka kanssa ei ole leikkimistä. Varmastikin myös ihailin tätä vaikutelmaa kaverista, ihmistä itseäänhän en tuntenut, näin vain kovan kuoren. Eilen taas tapasin rennon Jarkon jonka kanssa oli helppo ja mukava istahtaa hetken, vaikka onkin ulkoisesti samannäköinen kuin aikanaan salilla.

Elämä on tuon vuosien takaisen salikohtaamisen jälkeen jaellut erilaista ja odottamatonta kovuutta itsellenikin ja kuten tämän blogin lukijat tietävät, en varsinaisesti ihaile kovuutta ainakaan sellaisessa pinnallisessa merkityksessä. Ennemmin tai myöhemmin kovistakin kovimmalle tulee vastaan tilanteita, joissa kunnosta, voimasta, kovasta ilmeestä tai oikeastaan mistään tuollaisesta ei ole mitään hyötyä. Kuinka paljon esim. kulman hurjimmasta kyykkytuloksesta on apua silloin kun joku tärkeä ihminen makaa teholla henkitoreissaan? Tämän tyyppisiä asetelmia kirjassakin käydään läpi Jarkon elämäntarinan ja Paulan analyysin kautta.

Tässä vaiheessa voisin nostaa kuvainnollisesti hattua Jarkolle ja kiittää häntä siitä että on laittanut oman tarinansa avoimesti ja rohkeasti likoon tällaiseen projektiin. Kirja on mielestäni todella tarpeellinen suomalaisille miehille, varsinkin sellaisille, jotka ovat sitä mieltä että sääli on sairautta ja että yksin on selvittävä ja että on vaarallista näyttää heikkoutta tai myöntää että ei johonkin pystykään. En halua mitenkään erityisemmin analysoida kirjaa, enkä sitä osaisi objektiivisesti tehdäkään, sillä samaistuin voimakkaasti moniin kohtiin kirjassa, vaikka oma elämäntarinani onkin erilainen. Tunnistan silti hyvin nuoruudestani tietynlaisen kovuuden ihannoimisen, äärirajojen pakkomielteisen hakemisen urheilun kautta ja sen kun tällainen kova kulissi ei autakaan elämän tuomien haasteiden edessä. Todellinen kovuus ja voima tulee mielestäni vasta siitä kun uskaltaa myöntää omat heikkoutensa ja jättää erilaiset roolit vaikka edes hetkeksi sivuun.

Eli, jos olet suomalainen mies, hanki tämä kirja ja lue se. Varsinkin jos ajattelet että kaikki tunteista kertovat kirjat tai artikkelit ovat syvältä. Ehkä Jarkon tarina auttaa muitakin jollain lailla hieman rentoutumaan pakkokovuudesta? Ehkä asiaa tulee mietittyä eri näkökulmasta kun kertomassa on tällainen katu-uskottava henkilö? Toivottavasti, sillä uskon että tällä kirjalla on potentiaalia ehkäistä turhaa väkivaltaa ja masennusta, mikä olisi hienoa meille kansakuntana.

Lisää aiheesta:

http://www.basambooks.fi/kirja/978-952-260-271-8/nyrkkisankarin-tunnekoulu/#.U-Zoq4CSzJE

https://www.facebook.com/pages/Nyrkkisankarin-tunnekoulu-vapaaksi-mielen-vallasta/609713015751339

http://www.jarkkostenius.com/

kansi

Quo vadis, kahvakuula?

Kahvakuulatrendi tuli, näki ja voitti. Ja sen jälkeen meni ohi. Mitä jäi jäljelle?

Meillä on kahvakuulaurheilua, joka on siis sitä jossa kisataan eli nostetaan työntöä, tempausta ja rive+työntöä. Se on huippu-urheilua, kuntokilpailua, seuratoimintaa, salikisoja, SM-kisoja, MM- ja EM-kisoja, valmennusta ja treeniä tottakai. Laji kehittyy pienin askelin jatkuvasti.

Sitten meillä on kahvakuulailua (termi, joka herättää intohimoja suuntaan ja toiseen), joka on kaikkea mikä ei ole kilpaurheilua, eli . Tälle vaihtoehtoinen ja itselleni korvaan paremmalta kalskahtava termi on kahvakuulaharjoittelu.

Vuonna 2005 vain joissain synkeissä kellareissa tiedettiin mikä kahvakuula on, ja sillä treenasivat vain syvällä undergroundin sisällä hiippailevat mörököllit. Vuonna 2014 kahvakuula alkaa olla perusväline saleilla ja kotikuntopisteissä, sitä voi jopa lainata kirjastoista. Tässä välissä oli jossain määrin jopa ylimitoitettu median syleily, jossa kahvakuula oli esillä ihan ilman lajitoimijoiden yrittämistä joka ikisessä lehdessä. Nyt nämä ilmaiset markkinointilounaat ovat loppu. Lajin edistäjien pitää alkaa markkinoimaan selvästi enemmän, jos uusia harrastajia halutaan saada mukaan toimintaan, ja tietysti halutaan.

Kahvakuulaharjoittelun kaikki hyvät edut ovat hypen mentyä ohi silti tallella. Oikeastaan nyt on ehkä paras aika alkaa tuottamaan laadukasta materiaalia pitkällä tähtäimellä. Laadukkaalla tarkoita tässä sellaista, josta on hyötyä vielä vuosienkin päästä. Esim. edellisessä postauksessa mainittu nostajan opas.

Minkälainen mahtaa olla lajin tulevaisuus? Uskon että väline sinänsä pysyy vakiokalusteena, toivon että hyvän nostamisen opettamisesta tulee osa koulujen, pt-ohjelmien ja muiden peruskoulutusten peruskamaa, jonne se kuuluu samoin kuten kyykkyjen ja etunojapunnerrusten opettaminen. Kyllähän jokaisen perusterveen ihmisen pitää osata kahvakuulatempaus, ei se sentään ole mitään rakettitiedettä! Urheilulaji tulee kehittymään vielä, kunhan saadaan nuorta polvea mukaan, joka tulee pyyhkimään vanhat ennätykset moneen kertaan uusiksi. Kansainvälinen toiminta selkeytyy vuosien mittaan ja sitä kautta kv -kisaaminen helpottuu, ja toisaalta taso kohoaa niin että maailmanmestareista tulee uusista maista. Lajit alkavat tehdä enemmän yhteistyötä ja perusvalmennuksen laatu paranee.

Se, mikä ei varmaankaan muutu, on se että minkä tahansa liikuntalajin pahin kilpailija ei ole joku toinen laji vaan kotisohva tai vastaava?

Kahvakuulaharjoittelu, aloittelijan opas #kahvakuula

Tutustu oppaaaseen ja nosta rautaa sekä elämänlaatuasi:

http://www.kahvakuulaurheilu.net/opas-kahvakuulaharjoitteluun-julkaistu-2/

On Web Strategy | Dion Hinchcliffe

Notes on Internet and Business Convergence

Älykäs työ

Parempia toimintatapoja

Maasta se pienikin ponnistaa

Kahvakuulaa, punttia ja pallopelejä

Social Grammatical

Eteenpäin on mentävä

Pauli Komonen

Tutkija ruotii aikalaisilmiöitä. Hämmästyttäviä näkyjä tulevaisuudesta. Baarisosiologiaa vasaralla.

Somementorit

Yhdessä teemme sen mahdolliseksi

Stephen C. Rose

A universal way of life for the 2000s

Learning. Change. Design.

Jeff Merrell thinking out loud about tech, learning and change.

TRIAS Athletik

Intelligentes Training in Biberach

Pelasta maailma

Kirjoituksia johtamisesta, järjestöistä, työstä, elämästä ja ihmisistä.

Stigmatophilia's gore splattered corner of insanity.

Horror, Gore, Exploitation, Trash, Cult Movies; Reviews, Interviews, Music and More...

Sosiaalioppia

Eräs itseopiskelija sosiaaliopissa luki puhelinluetteloa puhelinkopissa. Onpa ihanan monta ihan tuntematonta! Sanoi tuo yksineläjä puhelinkopissa. -Kirsi Kunnas-

Tohtorille töitä

Tuloksellista tietojohtamista jo vuodesta 2003: online-yhteisöt, sosiaalinen media. Tutkimuksen, koulutuksen ja projektityön ammattilainen etsimässä uusia haasteita. - Miia Kosonen (researcher, lecturer, PhD in Bus.Adm., koomikoo(at)gmail.com, Ruokolahti, Finland)

Integral Life by OlliS

My personal view of integral life

Pilkun paikka

Viestinnän ammattilaisten oma blogi, jota ylläpitää ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. Pilkun paikan artikkelit eivät edusta ProComin virallista näkemystä, vaan ovat kirjoittajien omia kannanottoja.

Walk Among Digital

by Marko Suomi

Enemmän energiaa

lisää energiaa arkeen pienillä muutoksilla

SportHacker

Keep moving forward

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 4 384 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: